MININÄYTTELY | SUOMEN KESÄ… JA MUITA VUODENAIKOJA | Marko Lampisuo | 22.02.-05.03.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

9Suomen_syys_still

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Suomen talvi on kylmä, pimeä, vähäluminen ja aivan helvetin pitkä.

Tutkimusten mukaan jopa puolet suomalaisista kärsii syysväsymyksestä. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Moni suomalainen kärsii myös keväisin väsymyksestä, masennuksesta tai jaksamattomuudesta. Sen sijaan kesämasennus on hyvin harvinainen vaiva. On kuitenkin ihmisiä, jotka voivat masentua kesällä pitkään jatkuvasta huonosta säästä. Talvikuukausiin verrattuna monikertaisesta valonmäärästä aiheutuvista univaikeuksista suomalaiset kärsivät juuri kesällä.

”Suomen kesä … ja muita vuodenaikoja” -videoteos havainnollistaa tieteellisellä tarkkuudella vuorokauden valoisan ja pimeän ajan vaihtelun yhden vuoden kuluessa. Videoteos koostuu 365:stä lyhyestä kuvasta, joista kustakin on peitetty vuorokauden pimeää aikaa vastaava alue. Vuodenaikojen erot korostuvat ääniraidalla. Kesä on kirkkaana ohikiitävä, kiihkeä ja kaoottinen kiila unettavana junnaavan pimeän vuodenajan harmaudessa.

Videoteoksen lisäksi tekeillä oli samaa aihetta ja kuvastoa käsittelevä grafiikanvedosten sarja. ”Suomen kesä… ja muita vuodenaikoja” -grafiikanvedossarja ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Näyttelyn dokumentaarisessa osiossa on esillä videon sekä grafiikan tekemiseen liittyvää aineistoa kuten sähköpostiviestejä, muistiinpanoja, luonnoksia, työsuunnitelmia, taulukoita, valotusfilmejä ja työvedoksia.

Teosten valmistumista ovat tukeneet: Satakunnan Taidetoimikunta, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran juhlavuoden ohjelmaa.

12Suomen_joulu_still

MININÄYTTELY | HYVÄSTI KÄYKÖÖN | Annemaria Silvola | 08.02.-19.02.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Hot Mama- Kuumat aallot 2015

Annemaria Silvola on porilainen taiteilija, joka on toiminut pitkään alle kouluikäisten parissa opettaen kuvataiteen valmentavia opintoja 3-6-vuotiaille. Viime vuosina hän on myös toiminut vauvojen värikylpyohjaajana. Hän on kouluttautunut taideterapian alalla ja ohjannut taideterapeuttisia ryhmiä.
Annemaria Silvola kertookin, että taiteen tekeminen on hänelle pitkälti oman elämän käsittelyä. Taiteen tekeminen tuo iloa ja merkitystä hänen arkipäiväänsä. Teoksissaan hän pohtii käännekohtia, muutoksia ja tunnekarttoja.
”Koen olevani taiteessa taaperoiässä, pyrin ylläpitämään lapsenmielisyyttä, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä ihmettelyä. Olen innostunut käyttämään perinteisestä suorakulmaisesta maalausmuodosta poikkeavia pohjia ja maalannut paljon vapaana riippuviin kankaisiin ilman kehyksiä sekä pyöreisiin pohjiin. Maalaan useimmiten akryyliväreillä. Teen myös grafiikkaa ja keramiikkaa sekä akvarelleja. Toisinaan käytän sekatekniikkaa ja saatan lisätä teokseen kierrätystavaraa. Installaatiot ovat tulleet myös tärkeäksi osaksi ilmaisuani taiteilijaryhmäni yhteisnäyttelyiden myötä.” sanoo taiteilija.

Ylös 2015

P-galleriaan Annemaria Silvola tuo isohkoja seinävaatteenomaisia akryylimaalauksiaan. Näyttelyn aiheen Silvola sanoo lähteneen vanhasta kaskusta, joka kertoo kahdesta miehestä, jotka pitkäksi venyneen juhla-illan jälkeisenä päivänä tapaavat kadulla ja toinen kysyy kaveriltaan: ” Mitä vaimo? Sanoiko pahasti?” Kaveri vastaa:” Ei vaan hyvästi!”
Silvola kertoo: ”Tästä lähti ajatuskuvioni liikkeelle. Hyvästi sanominen sisältää toiveen luopumisen hyvästä tuloksesta; kaikki käy hyvästi!
Koko elämämme on täynnä hyvästejä. Joskus hyvästijättö ei ole mieluisaa, mutta ajan kuluessa saakin huomata sen olleen portti uuteen, hyväksi meille ja matkallemme.
Ilman hyvästejä emme siirry eteenpäin, emme löydä uusia maailmoja, emme kasva ihmisinä. Lopulta viimeisen ja suurimman hyvästimme jätämme elämälle ja toivomme käyvän vielä kerran hyvästi.”

Annemaria Silvola on pohtinut tässä teoskokonaisuudessa elämän monia, pieniä ja isoja, väistämättömiä hyvästejä sekä hyvästi -sanan positiivisuutta, ajatusta luopumisen tuomasta hyvästä.

MININÄYTTELY | VAPAUTTA GRAFIIKALLE! | Olga Krok | 25.01.-05.02.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

SyksyValajankadulla1

Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ja kevään kestävän taiteilijaseuran jäsenten Mininäyttelyiden sarjan toinen näyttely on Olga Krokin taidegrafiikasta koostuva kokonaisuus.

Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa taiteilija siirtää laattaan luomansa kuvan, joka valmistetaan ja usein monistetaan painamalla eli vedostamalla laatalta. Monistettavuus on taidegrafiikan etu, toisaalta epäkohtana on teoksen ainutkertaisuuden puute.
Yhdistämällä grafiikan monistettavuusominaisuuksia muihin kuvataiteen lajeihin kuten maalaukseen, valokuvaan ja keramiikkaan, voidaan vapauttaa ja rikastuttaa grafiikan ilmaisukieltä. Tuloksena syntyy uniikkiteoksia.

Olga Krok on tehnyt grafiikkaa vuodesta 2012 ja erityisesti on innostunut yhdistämään grafiikan ja maalauksen erilaisia tekniikoita ja käyttämään vedostamiseen valkoisen paperin lisäksi muitakin materiaaleja.
Näyttelyssä esittävät työt ovat hyvin erilaisia tekniikaltaan. Yhdistävänä tekijänä on pyrkimys pysyä positiivisissa aiheissa ja iloisissa väreissä.

MININÄYTTELY | ELÄINSUHTEITA | Anna Halls | 07.01.-22.01.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

annapieni

Porin Taiteilijaseuran puheenjohtaja Anna Hallsin näyttely aloittaa yhdistyksen
70-vuotisjuhlavuoden ja kevään kestävän taiteilijaseuran jäsenten Mininäyttelyiden sarjan.

Näyttelyssä on sekä suurikokoisia hevosaiheisia maalauksia, että muotokuvien sarja. Halls on kuvannut ihmisiä ja heidän eläimiään. Muotokuvamaalaus on kiinnostava klassinen aihe, jossa taiteilija pyrkii löytämään oman tulkintansa mallista. Halls on maalannut pitkään muotokuvia hevosista ja koirista ja kesällä 2016 hän ryhtyi ottamaan kuvattavien joukkoon myös ihmisiä. Ihmisten kuvaamista on edesauttanut nuoruuden näyttelijäharrastus ja vuosien työskentely muotokuvamaalarin mallina 1980-90-luvuilla. Ihmisen kuvaaminen on hänen tarinansa kertomista, mutta sen opettelu siveltimellä ja väreillä ei ole aivan yksinkertaista. Eläinten kanssa ihminen näyttää usein itsestään lempeyttä, vahvuutta, johtajuutta, kumppanuutta. Näitä ominaisuuksia ihaillaan ja niitä on ollut upea tutkia.

Lisäksi näyttelyssä on esillä viime kesän puutarhan inspiroimana kukka-aiheisia maalauksia. Jos rakastuu omiin kukkasiinsa, eikö se ole jonkinlaisen tradition siirtämistä ja myös elämän peruskysymyksiä?

jennirreiskauusipieni

MAALAUKSIA | Tiina Elina Nurminen | 26.11.-29.12.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

unen_halki_fb

Tiina Elina Nurminen on Porin Taiteilijaseuran kutsuvierastaiteilija. Nurmisen muhkea maalausjälki tuo värien hehkua ja voimaa pimeään marraskuiseen Poriin.

Tiina Elina Nurminen on valmistunut Suomen taideakatemiasta 1994. Sen jälkeen hän on opiskellut Frankfurt am Mainin Städelschulessa tanskalaisen, Porin taidemuseossakin esitellyn taiteilija Per Kirkebyn johdolla. Nurminen on kosmopoliitti persoona, joka on Suomen lisäksi asunut mm. Sambiassa ja Sveitsissä. Hänen maalauksensa ovat abstrakteja välähdyksiä, ikäänkuin muistikuvia ohimenevistä hetkistä.

Tiina Elina Nurmisella on siteitä Poriin. Hän työskenteli Porin taidekoulussa maalauksen opettajana 2000-luvun alussa ja hän on tehnyt yhteistyötä Porin Taiteilijaseuran kanssa maalaustyöpajan opettajana.

Tämä kutsunäyttely on eräänlainen ”varaslähtö” Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuodelle 2017. Nurmisen näyttely juhlavuoden käynnistäjänä korostaa taiteilijaseuratoiminnalle tärkeää kontaktiverkostoa. Porin Taiteilijaseuran galleria on näyttelytilana erinomaisen hyvä ja Nurmisen näyttävät maalaukset tuovat loppuvuoden porilaiseen kulttuuritarjontaan kansainvälisen ja valovoimaisen lisän. Olkoon kansainvälisyys ja valovoimaisuus mottoina myös taiteilijaseuran tulevalle juhlavuodelle 2017.

PEAK EXPERIENCE | 02.11.-20.11.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

katjatukiainen_2016_black_and_white_lodge
Katja Tukiainen | Black and white lodge

Vuonna 2015 tuli kuluneeksi 25 vuotta Twin Peaks –televisiosarjan ensiesityksestä. Kulttimaineen tavoittanut ja uusia yleisöjä edelleen keräävä sarja saa lähitulevaisuudessa jatkoa David Lynchin ja Mark Frostin käsikirjoittamana ja Lynchin ohjaamana Televisiosarjan lanseeraamisen odotetaan ajoittuvan alkuvuoteen 2017.

raisakettunen_2013_shes_dead_wrapped_in_plastic
Raisa Kettunen | She’s dead, wrapped in plastic

Osallistuin taiteilevan tutkijan roolissa Twin Peaks –aiheiseen tieteelliseen konferenssiin Manchesterissa keväällä 2015. Olen sittemmin tutkinut televisiosarjan vastaanottoa etenkin leikin näkökulmasta. Raisa Kettusen lelullistamien Twin Peaks –valokuvien innoittamana minulle syntyi idea taidenäyttelystä, johon osallistaisin kutsunäyttelyn hengessä suomalaisia taiteilijoita, joilla on jonkinlainen suhde televisiosarjaan; katsojina, leikkijöinä, luovan työn tekijöinä ja taiteilijoina. Syntyi yhdeksän tekijän ’dream team’, jossa on mukana myös kolumbialainen taiteilija. Näyttelyn työryhmään kuuluvat monipuolisesta tuotannostaan kansainvälisesti tunnetut nykytaiteilijat Jasmin Anoschkin, Mari Kasurinen ja Katja Tukiainen, korusuunnittelija Henna Kallionkieli, visuaalisia maailmoja ammatikseen luovat ja valokuvaavat Johanna Lehtinen ja Carina Laine, amigurumitaiteilija Jennifer Ramirez sekä mm. lelukuvistaan/kuvaleikistään tunnetut Raisa Kettunen ja allekirjoittanut, Kati Heljakka. Heistä kukin on luonut näyttelyyn Twin Peaksiin viittavia teoksia omista lähtökohdistaan.

jasminanoschkin_2016_elovenan_henki
Jasmin Anoschkin | Elovenan henki

Näyttelymme nimi viittaa kulttisarjan lisäksi huippukokemukseen. Huippukokemus kuvaa amerikkalaisen psykologi Abraham Maslow’n (1908-1970) mukaan onnen ja täyttymyksen hetkeä, jolla on merkitystä hyvinvoinnille ja henkiselle kehitykselle. Itsensä toteuttamisen tarpeen Maslow sijoitti tunnetun tarvehierarkiansa huipulle. Leikkiessään ihminen on luovimmillaan ja leikintutkimus tunnistaakin leikkiin liittyvät elämykset mahdollisiksi huippukokemuksiksi. Leikkiessään ihminen voi kokea mielikuvitukseen ja itseilmaisuun liittyvää mittaamatonta mielihyvää. Joskus leikin aiheeksi nousee erityisen vaikutuksen tehnyt kulttuurituote. Nykyajan poptaiteelle on leimallista mediasisältöjen uudelleenkuvittelu ja tarinallisilla maailmoilla leikittely. Jäljittely ja moniulotteinen viittaaminen erilaisiin tarinamaailmoihin ovat tyypillistä paitsi nykytaiteelle, myös aikuisten lelusuhteille ja leikkikulttuureille. Mimeettinen lähestymistapa ikonisiin kulttuurintuotteisiin, kuten televisiosarjoihin, liitetään leikin lisäksi alkuperäisiä tuotantoja eri tekniikoin ja mediarajat ylittävin viittauksin jäljittelevään toimintaan – fanitaiteeseen ja tribuutteihin.

johannalehtinen_2016_reflections_i
Johanna Lehtinen | Reflections I

Tämä taideteoksilla, tilallisilla tunnelmilla ja osallistujien mielikuvituksella leikittelevä näyttely on taiteellinen tribuutti David Lynchin ja Mark Frostin luomalle maagiselle tarinamaailmalle. Peak Experience –näyttelyssä minimalismi kohtaa kruusatun, muovimateriaali luonnonmystiikan ja kauneus kauheuden. Samanaikaisesti läsnä ovat lisäksi huumori, ilkikurisuus, unenomaisuus ja mystiikka. Näyttely sisältää myös yleisöä aktivoivan, näyttelyä ennakoivan ja sen aikana välittyvän leikkiinkutsun: Haasteen vastaanottavat kutsutaan osallistumaan kuvaleikkiin postaamalla hashtageilla #ihakotvinpiiksis #precissomitwinpeaks #justlikeintwinpeaks ja #peakexperience Kutsunäyttelyn on kuratoinut porilainen tutkija-taiteilija Kati Heljakka, joka siskoineen teini-iässä pysähdytti videonauhan kuvan aina Killer-Bobin hiipiessä paikalle.

”I have no idea where this will lead us, but I have a definite feeling it will be a place both wonderful and strange.”

cult-geography_kati-heljakka_2016
Kati Heljakka | Cult geography

EPIC! | Riitta Uusitalo | 15.10.-30.10.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

kukkaikkuna

Jyväskyläläisen kuvataiteilija Riitta Uusitalon EPIC!-näyttely esittelee vuonna 2015 ja 2016 valmistuneita akryylimaalauksia.

Uusitalo on valmistunut maalariksi ja graafikoksi 1984 Kankaanpään taidekoulusta.
Ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa oli 1985 Poriginal Galleriassa pidetty stipendinäyttely.

EPIC! on kooltaan pieni näyttely ja nimi enemmänkin huumoria. Pori on aina ollut mieluinen näyttelypaikka. Porin taidemuseo ja 80-luku ovat olleet merkittäviä asioita nuorelle taiteilijalle.
”Uusimmissa maalauksissa olen yrittänyt maalata valoja ja varjoja ja läpikuultavuutta. Akryyli on tekniikkana monipuolinen ja erittäin innostava.
Aiheet taas ovat peräisin hyvin arkisista asioista ja mahdollisimman läheltä. Parvekkeella kasvatetut dahliat ja koti, joka toimii myös työtilana ovat antaneet aiheet. Rakastan värejä ja maalaamista!”

Riitta Uusitalo on monialainen taiteilija. Hänet on palkittu muun muassa Valtion lastenkulttuuripalkinnolla, Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla ja Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinnolla.

sahkosuunnitelma

ONNELLISET IHMISET VAIKENEVAT – VAIKENEVAT JA OVAT HILJAA | Petri Pykäläinen ja Tiina Poutanen | 24.09.-09.10.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

image2

Onnelliset ihmiset kuvittelevat maailman violetiksi ja kaupungin reuna alkaa siniharmaana, jatkuu voinkeltaisena, tärisee sähkönsinisestä oranssiin kunnes punastuu. Kallon muoto kääntyy koveraksi ja resonoi sydämen äänen, meri sen yläpuolella ja lopuksi maanjäristys.

Rautakauppias Petri Pykäläinen ja kuvataiteilija Tiina Poutanen muodostavat työryhmän ONnelliset ihmiset, joita he myös molemmat ovat pohjimmiltaan. He pyrkivät onnellisuuteen, hiukan harmaasti. Pykäläinen ja Poutanen tekevät kierrätystaidetta ja yhteisinstallaatioita, kuvia, sanoja, esineitä, valoa ja liikettä, mitä nyt sattuu löytymään. Installaatiot kehkeytyvät kulloisenkin tilan ja tilanteen mukaan.

image1

BLACK SATURATION | Henna Inkinen | 04.09.-18.09.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

lehdistokuva_wandering3_inkinen

Henna Inkisen (1979) maalausten lähtökohtana on yleensä maisema. Hän hakee aiheensa metsien ja niittyjen kätköistä, ryteiköistä, joihin valo ja varjo piirtävät kuvionsa. Teokset ylistävät maalaamisen iloa: muodon, värin ja materiaalin leikkiä. Inkistä kiinnostaa ihmisen ja luonnon yhteistyössä tiedostamatta syntynyt jälki. Miten ihmisen muokkaama keinotekoinen näyttäytyy luonnossa ja miten luonto taas on alkanut elää ihmisen kerran valtaamassa, ottaa omaansa takaisin? Nämä ympäristössä koetut näkymät jäävät taiteilijan sisimpään muisti- ja mielikuvina, piirtyen maalauspohjille ihmisen jäljen historian tutkimuskohteina.

P-gallerian kahteen eri huoneeseen taiteilija luo kaksi vastakkaista tunnelmaa. Näyttely avautuu väri-iloittelulla. Ensimmäisessä huoneessa näyttelykokijan vastaanottavat suurikokoiset ekspressiiviset teokset. Toinen huone taas täyttyy tummanpuhuvan mustavalkoisesta maailmasta. Inkinen on kiinnostunut vastakohtien luomista ristiriidoista. Synkkä ja yksinkertainen, sekä rehevä ja värikylläinen käyvät ikuista vuoropuheluaan.

Inkinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataiteen maisteriohjelmasta. Hänen aikaisempi taiteellinen työskentelynsä koostuu pääasiassa video- ja valokuvallisesta ilmaisusta. Maalaamiseen ja konkreettiseen käsillä työskentelyyn hän siirtyi noin 1,5 vuotta sitten ja on työskennellyt esimerkiksi Meksikossa Oaxacassa ateljeesäätiön residenssissä maalaamisen parissa.

lehdistokuva_musta_inkinen

ANIMAATIOITA PÄISTÄ JA PÄITÄ | Sofi Häkkinen | 13.08–28.08.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Animaatioita päistä ja päitä on Sofi Häkkisen (s.1990, Oulu) toinen yksityisnäyttely. Kokonaisuuteen kuuluvat veistokset ja niistä tehdyt animaatiot jatkavat Häkkisen teemaa ihmisenä olemisesta ja sen tutkimisesta, sekä veistoksen ja animaation sekoittamisesta. Näyttelyn teokset ovat erikokoisia ihmisolennon päitä, jotka kuvaavat osin ihmismieltä.
P-gallerian näyttelyssä Animaatioita päistä ja päitä tunnelma isommassa huoneessa on valoisampi ja hieman hullunkurisempi; läpsyttelyä mielen iloisella pinnalla. Pienemmässä huoneessa tunnelma muuttuu tummasävyisemmäksi. Katsoja on liikkunut pikkuhiljaa päiden joukossa ihmisen mielessä syvemmälle, läpi valoisamman pinnan kohti tummempaa ja vakavampaa sisintä.

Ihmisolennon, tai jonkinlaisen humanoidin, pää on objektina sopivan tuttu teoksen samaistuttavuuden kannalta, ja tarpeeksi kiinnostava kantaakseen. Pää myös sisältää (?) ihmisen mielen, jota osalta pohdin teoksessa. Teoskokonaisuuden muita lähtökohtia ovat materiaalin tutkiminen ja sillä ilottelu, sekä veistoksen ja animaation suhde. Mielestäni animaatio on oikeastaan dokumentti veistoksesta, ja on kiinnostavaa miten nämä kaksi toimivat tilassa yhdessä. Tuoko animaatio mitään lisää veistokseen tai toisinpäin, ja onko sillä lopulta merkitystä?

Sofi Häkkinen on helsinkiläistynyt kuvataiteilija, joka valmistui TAMK:in Kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016, ja jatkaa opintojaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän lähestyy teoksissaan ihmisenä olemisen kokemusta, työstäen loputtomasti tutkittua aihetta nuoren kuvataiteilijan innolla ja hämmennyksellä. Häkkinen ammentaa töihinsä pulppuilevasta tekemisen ilosta ja erilaisten materiaalien yhdistelystä. Tekeminen on jatkuvaa muovaamista, kunnes teos alkaa vaikuttaa jollain tavalla järkeenkäyvältä. Häkkisen tekeminen on kerroksellista ja runsasta, erilaisten materiaalien ja välineiden tutkimista ja rakastamista. Inspiraatio tulee siitä, että yrittää ymmärtää taidetta, ja pakottaa sitä ottamaan jonkinlainen muoto tekemisen prosessin kautta.