Eleitä II | Mervi Patala | 6.-22.9.2019

ELEITÄ II
MERVI PATALA
6.-22.09.2019

Eleitä II -näyttely jatkaa kolmen näyttelyn sarjaa, joista ensimmäinen oli esillä Kaarina-talossa heinäkuussa ja viimeinen on Galleria 5:ssä  Oulussa marras-joulukuussa 2019.Eleitä II -näyttely koostuu sarjasta vesivärimaalauksia, jotka kuvaavat perhe-elämän arki- ja juhlahetkien suorittamiseen liittyviä tilanteita.

Perhe- ja lapsikuviin rakennetaan idylliä, jossa asiat näyttävät siltä, miltä niiden kuuluukin. Aikuiset suoriutuvat roolistaan ehkä kohtalaisesti, mutta lasten ilmeet ja eleet paljastavat jotain muuta. Ensinäkemältä idyllisissä maalauksissa on viittauksia johonkin määrittelemättömään: yksinäiseen, uhkaavaan tai surumieliseen. Yksinäisyyden ja ristiriitaisuuden kokemukset idyllin keskellä vievät jo lapsuudessa sellaisen olennaisen äärelle, jota ei voi loputtomiin paeta.

Teoksissa toistuu hallitun ja hallitsemattoman vuoropuhelu, jota vesivärimaalaus myös tekniikkana korostaa: Lasten eleet paljastavat sen hallitsemattoman puolen, jonka aikuiset pystyvät ehkä peittämään. Vesivärit välineenä sisältävät myös hallitsemattomia elementtejä: toisinaan luulen tekniikan olevan hallinnassani, kunnes huomaan olevani taas sivustaseuraajana ja tarkkailijana, kun väri leviää omia reittejään ja pakottaa hyväksymään sattuman. Tuo sattuma on myös se tekijä, miksi vesivärimaalaus pitää otteessaan.

Mervi Patala (synt. 1982 Peräseinäjoella) on turkulainen kuvataiteilija. Teoksissaan hän pyrkii usein luomaan tunnelmia, joissa on jotain ristiriitaista, yksinäisyyttä ja haikeutta näennäisen idyllin taustalla. Patala toimii myös kuvataideopettajana Turun seudulla.

Liljan_varjossa_vesivari_paperille_100x76_2018_kuva_heini_vanhanen

Liljan_varjossa_vesivari_paperille_100x76_2018_kuva_heini_vanhanen

Vastentahtoinen_suukko_vesivari_paperille_100x70_2018_kuva_heini_vanhanen

Vastentahtoinen_suukko_vesivari_paperille_100x70_2018_kuva_heini_vanhanen

KERAMOS TRIÁNTA | Keramiikkaryhmä KERAMOS ry | 16.8.-1.9.2019

30-vuotisjuhlavuonna on järjestetty useita KERAMOS TRIÁNTA-näyttelyitä. Näyttelyt ovat olleet omia kokonaisuuksiaan riippuen paikasta ja ajankohdasta. Juhlanäyttely Rauman Vanhan Raatihuoneen Museopuutarhassa jatkuu elokuun loppuun asti yhtäaikaisesti Porin näyttelyn kanssa ja edessä on vielä näyttely Rauman Seminaarin puutarhassa.

Yhdistyksessä on tällä hetkellä 12 jäsentä, joista Porin P-gallerian näyttelyssä ovat mukana Pirjo Heino, Eija Hietanen, Terttu Mattila, Taru-Taina Nora, Kaarina Selin, Tuire Vastamäki, Anne Virtanen, Jenny Vuorela ja Heli Väisänen.

Keramoslaiset valmistavat teoksensa pääasiassa käsinrakennustekniikoin korkeapolttoisesta kivitavarasavesta. Teokset poltetaan yhdistyksen yhteisessä uunissa korkeassa lämpötilassa. Poltossa savesta muotoiltu esine muuttuu kestäväksi keramiikaksi. Teosten värjäyksessä käytetään pääasiassa värillisiä savilietteitä eli engobeja, lasitteita ja oksideja.

Vaikka materiaali on yhteinen, ovat teokset tekijän kädenjäljestä ja aihepiireistä riippuen hyvin erilaisia: suuria, pieniä, värikkäitä, hillittyjä, kokeilevia, leikkisiä, vakavia, reheviä,

täsmällisiä. Taiteilijat ovat tuoneet näyttelyyn esille ominta itseään. Teoksista osa on valmistettu juuri tätä näyttelyä varten ja kaikki teokset ovat muutaman viimeisen vuoden ajalta.

Keramiikkayhdistys Keramos ry perustettiin vuonna 1989 ja se on toiminut siitä asti Vanhassa Raumassa. Tämänhetkinen toimitila sijaitsee torin ja kirkon välissä. Yhdistyksen toiminta sisältää yhteisiä kokoontumisia, kursseja, taidematkoja ja näyttelyitä. Yhdistys on aktiivinen ja haluaa kokeilla ja harjoitella uusia asioita. Tärkeää on myös osallistuminen lasten kulttuurikasvatukseen. Toimitilassa Isokirkkokadulla on pysyvä näyttely. Talvella ovet ovat auki lauantaisin ja kesäaikaan myös kaikkina arkipäivinä.

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 16.8.2019 kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

_MG_3547-3

Tähän saakka | Heli Innala | 27.7.-11.8.2019

Heli Innala, Pida muistoista kiinni

Heli Innala, Pidä muistoista kiinni

Olen vuonna 1969 Valkeakoskella syntynyt kuvataiteilija. Asun sekä työskentelen Sastamalassa. Valmistuin Imatran taideoppilaitoksesta kuvataiteilijaksi vuonna 1994. Jatko-opintoina suoritin Kuvataiteilijan AMK-tutkinnon Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osastolla vuonna 2004. Tampereen ammatillisesta opettajakorkeakoulusta valmistuin vuonna 2011. Tällä hetkellä opiskelen Satakunnan ammattikorkeakoulussa liiketalouden tradenomiksi suuntautumisalana esimiestyö ja organisaatioiden kehittäminen. Tarkoitukseni on valmistua keväällä 2020. Olen tulevaisuudessa kiinnostunut kuvataiteen ja kulttuurialan järjestötyöstä tai hallinnollisesta työstä kuvataiteilijan ammatin rinnalla.

Olen aktiivisesti pitänyt yksityisnäyttelyjä sekä osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin eri puolilla Suomea sekä ulkomailla. Olen Taidemaalariliiton varsinainen jäsen ja kuulun myös Tampereen taiteilijaseuraan, Vammalan seudun taideyhdistykseen ja AvaraTaide –taiteilijayhdistykseen. AvaraTaide ry ylläpitää Galleria Rongaa Tampereella, ja toimin tällä hetkellä yhdistyksen rahastonhoitajana. Vuodesta 1998 lähtien olen toiminut maalauksen ja piirustuksen tuntiopettajana eri aikuisopistoissa Pirkanmaan ja Satakunnan alueella.

Ilmaisen pääasiallisesti itseäni maalauksen ja piirustuksen keinoin. Teokseni ovat öljyväri- tai akryylimaalauksia sekä myös kuivapastellipiirroksia. Olen myös kiinnostunut valokuvauksesta ja sen suomista mahdollisuuksista taidemaalarin katseen ja näkökulman kautta. Kollaasit kiinnostavat minua myös tällä hetkellä ei-esittävänä ilmaisuna. Teokseni kumpuavat epäsuorasti omasta elämästäni ja sen tapahtumista, tunteistani ja muistoistani. Käytän voimakkaita väririnnastuksia, ja maalauskieleni on monesti vapaata, hetkellistä ja kerroksellista. Aihemaailmani ovat usein teemallisia, ja olen tutkinut mytologiaa, väriä, valoa, muistoja, taidehistoriaa, luonnonaiheita ja lapsuuden kiiltokuva-aiheita. Arkeni maaseudulla eläinten kanssa nivoutuu yhteen vuodenaikojen ja sään vaihteluun sekä kasvun ja valon kiertokulkuun. Teoksissani usein kuvaan miten olen kohdannut näitä elämän perusasioita. Esteettisyys on maalatessani tai piirtäessäni tärkeää minulle, mutta voin kääntää sen myös leikittelyksi itseni ja katsojan välillä. Tuotannossani esittämiseni voi nopeastikin vaihdella realistisen muotokielen ja ei-esittävän värimaalauksen välillä, ja vaihtelevat uudet näkökulmat ja ajatukset ovatkin minulle luovia taustavoimia.

Tähän näyttelyyn olen koonnut omia suosikkiteoksiani vuosien varrelta. On ollut mielenkiintoista koota näyttelykokonaisuutta omista hyvinkin erilaisista teoksista, ja nähdä miten ne saavat uusia merkityksiä vertautuessaan eri aikakausieni teoksiin.

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 26.7.2019 kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

Heli Innala, Aina on kiire

Heli Innala, Aina on kiire

Kesäkukkii | PTS | 5.-21.7.2019

KESÄKUKKII

KESÄKUKKII_netti

Porin taiteilijaseuran 32 taiteilijan runsas kesänäyttely

5.-21.7.2019

https://www.youtube.com/watch?v=TKzlpNvMJnU  

Eräänä kauniina kesäisenä päivänä, kun ilma väreilee asfaltin pinnalla, hellettä uhmaten päätämme kesävieraidemme kanssa lähteä kaupunkiin. Suunnitelmissamme on ainakin syödä jäätelötötteröt joenrannassa ja katsella rauhassa ihmisvilinää. -Jaaha, se taitaa ollakin jatsien aika, mainitsee sukulaismies. Rouva valitsee jäätelökioskilla pitkän harkinnan jälkeen uskaliaasti uuden maun rommirusinan ja mies tavallisen vaniljan. Seuraamme vesiliikennettä ja ihana lämmin ilmavirta tuntuu jalkojen iholla. Liikumme taas ja sukulaisrouvamme tahtoo kävellä varjon puoleisella kadulla. Kadun kulmassa hän pysähtyy juomaan vettä pullostaan. Hiki virtaa ison lierihatun alla. Sukulaismies myhäilee yhä tyytyväisenä, kun ei tarvinnut itse ajaa autoa Porissa.

-Jäätelö on syöty, mitäs sitten? Ehdotamme heille näyttelykierrosta, näyttelyssä voi hetken hengähtää rauhassa kaupungin hulinasta. Tässä lähistöllä on monta taidegalleriaa. Rouva on heti innokas ja mies on onnellinen, että joku päättää hänen puolestaan. Ei ole aikoihin tullutkaan käytyä oikein taidenäyttelyssä. Vai myyntinäyttely P-galleriassa. Meille ei sitten mitään tarvitse ostaa, hankala taulun kanssa täällä on kulkea.

-Olipas mukavaa, kun oli niin paljon kaikkea erilaista taidetta, pitäisi useammin käydä näyttelyissä! Oli monenlaista maalausta ja veistosta. Se grafiikanvedos, jonka ostit mahtui laukkuusi hyvin ja hienoa, että te voitte näyttelyn jälkeen käydä hakemassa sen meidän uuden maalauksen ja tuoda meille.

Nyt mennään puistoon katsomaan kukkaistutuksia!

PUHEKUPLII Peessä ja teetä posliinikupeista

PUHEKUPLII

Kuvataiteenpäivänä keskiviikkona 10.7. klo 17-20

Vietämme Suomen kuvataiteen päivää avointen teekutsujen merkeissä. Kokeilemme uuden uutukaista taidekeskustelumuotoa Puhekuplii Peessä, missä teekutsuille osallistujat valitsevat näyttelystä kukin yhden kiinnostavan teoksen ja kertoo miksi juuri se teos teki vaikutuksen. Myös näyttelyn paikalla olevat taiteilijat osallistuvat, mutta eivät voi valita omaa teostaan. Voit tulla seuraamaan tai osallistumaan keskusteluun koko ajaksi tai vaikka vain piipahtamaan teelle. Tervetuloa!

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 5.7.2019 kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

Lisätietoja: Porin taiteilijaseura| puh.044 7703733 | porin.taiteilijaseura@gmail.com | www.porintaiteilijaseura.fi

Sateen jälkeen | Taru Aromäki Ja Juho Rahikka | 8.6.-30.6.2019

Taru Aromäki ja Juho Rahikka ovat Helsingissä asuva taiteilijapariskunta. Sateen jälkeen on Aromäen ja  Rahikan yhteisnäyttely Porin P-galleriassa. Näyttelyssä on mukana Aromäen maalauksia sekä Rahikan videoteos.

Taru Aromäki maalaa pääasiassa öljyväreillä ja hänen maalauksissaan luonto on usein läsnä, esimerkiksi aiheena maisemamaalauksissa. Aromäen maalauksissa värit ovat tärkeitä ja kertovat hänen sisäisestä maailmastaan.  Maalauksien lähtökohdat ovat esittäviä, mutta Aromäki heittäytyy maalatessa intuition varaan ja leikittelee väreillä ja siveltimenvedoilla. Usein hän yllättyy lopputuloksesta itsekin.

Juho Rahikka työskentelee pääasiassa videon ja musiikin parissa. Näyttelyssä on mukana tuorein videota ja musiikkia yhdistävä teos. Teoksessa kamera työntyy vetisen, mustaan rajatun maailman ja sitä riepottelevien ilmiöiden läpi.

Näyttelyn teoksia yhdistää unenomainen ja tummanpuhuva tunnelma.

”Sateen jälkeen musta maa”

Juho Rahikka, kuvakaappaus videosta Of No-Place, 2019

Juho Rahikka, kuvakaappaus videosta Of No-Place, 2019

Taru Aromäki, Uni, 2018, öljy kankaalle, 20x30 cm

Taru Aromäki, Uni, 2018, öljy kankaalle, 20×30 cm

Käden ja mielen jälki | Porin taidekoulu | 18.5.-2.6.2019

Porin taidekoulun aikuisten päättötyönäyttely

Porin taidekoulun päättävät aikuiset esittelevät päättötyönsä P-galleriassa 18.5.-2.6.2019. Näyttelyssä on teoksia seitsemältä opiskelijalta, jotka päättävät taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän (1300 t) opintonsa.Päättötyö on itsenäisesti suunniteltava ja toteutettava työ, joka tehdään nelivuotisten opintojen päätteeksi. Päättötyö on antaa mahdollisuuden näyttää oma osaaminen ja vahvuudet kuvantekijänä. Päättötyöhön kuuluu teoksen tai teossarjan lisäksi työprosessia kuvaava portfolio. Päättötöitä ovat ohjanneet taidekoulun opettajat; taidegraafikko Hanna Tammi ja kuvataiteilija Ari Koivisto.

Työnsä asettavat esille:

Helena Haula
Sirpa Kartastenpää
Eva Novari
Emmi Orvokki
Anja Kärki
Roosa-Tilda Saarinen
Kristiina Siirto-Honkanen

 

Helena Haula:
Päättötyönäyttelyssä on esillä sekatekniikalla tehtyä grafiikkaa, jossa olen käyttänyt maalauksellista tekniikkaa, kuivaneulaa ja kankaalla tehtyä struktuuria. Teoksia yhdistävänä teemana on unelmat.


Sirpa Kartastenpää:
Maalaan enimmäkseen akryylillä niiden monipuolisuuden takia. Taustaltani olen kartanpiirtäjä, kalligrafi ja ikonimaalari, mikä näkyy töissäni.


Eva Novari:
Olen valokuvannut valon ja varjon leikkiä syksyisessä metsässä ja ottamieni kuvien pohjalta maalannut neljä öljyvärimaalausta.


Emmi Orvokki:
Minulla on näyttelyssä öljyvärimaalaus, joka on kevyesti surrealistinen vertaus sukupolvien toisilleen jättämästä perinnöstä. Aiheessa yhdistän muotokuvaa ja asetelmaa, uutta ja vanhaa, sekä luonnollista ja epäluonnollista.


Anja Kärki:
Olen tehnyt metalligrafiikkaa, jossa käsittelen luopumista, katoamista, loppumista. Kuvana kulkee katoava kissa.


Roosa-Tilda Saarinen:
Käsittelen töissäni ihmiskarvojen symboliikkaa ja käytän hiuksia teossarjassani päämateriaalina.


Kristiina Siirto-Honkanen:
Olen päättötyössäni yhdistänyt grafiikan ja akvarellin. Tekniikkojen erilaisuus on mielenkiintoinen juttu, enkä tiedä vieläkään, miten siinä onnistun. Molemmista pidän, vaikka akvarelli on tutumpi, on hyvä ollut haastaa itsensä tekniikoiden yhdistämiseen. Ne kun elävät mielessäni vähän eri aaltopituuksilla.

 

Eva Novari, osa päättötyösarjasta

Eva Novari, osa päättötyösarjasta

Roosa-Tilda Saarinen, osa päättötyösarjasta

Roosa-Tilda Saarinen, osa päättötyösarjasta

Roosa-Tilda Saarinen, osa päättötyösarjasta

Roosa-Tilda Saarinen, osa päättötyösarjasta

Mielenrauhaa | Tiina Stenman | 26.4.-12.5.2019

Tiina Stenman_Rauha sisälläni_öljyväri_2019

Tiina Stenman, Rauha sisälläni, öljyväri, 2019

Sisäinen rauha on varmasti jokaisen ihmiselämän yhtenä tavoitteena. Tälläiselle lievästi levottomalle ihmiselle, jolla on aina monta rautaa tulessa, ja jonka mielestä tasaisuus tarkoittaa helposti tylsää, rauhan kokeminen on haasteellista. Merkillistä mielestäni on, että meidät on ohjelmoitu nukkumaan noin kolmasosa elämästämme. Kun paljon olisi koettavaa, ihmeteltävää ja opittavaa, tuntuu tuo nukuttu aika lähes hukkaan heitetyltä. Tosin monella niin kuin itsellänikään tuo kahdeksan unituntia vuorokaudessa ei yleensä ikinä toteudu. Mitä kaikkea ihminen ehtisi tekemäänkään elämänsä aikana, jos ei tarvisi nukkua?

Kaikessa elämän hektisyydessä eli fysioterapia-alan yrittäjänä, kahden aktiivisen nuoren / lähes aikuisen pojan äitinä, aviovaimona, iäkkäiden vanhempien tyttärenä, tärkeän oman ajan saaminen kalenteriin aiheuttaa myös haastetta.Kansainvälisen tutkimuksenkin perusteella on vahvaa näyttöä taiteen merkityksestä fyysisen ja psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Fysioterapeuttina ymmärrän liikunnan ja liikkeen positiivisen vaikutuksen ihmiselle ja kansanterveydelle, mutta olen taiteentekijänä ja kokijana alkanut enenevässä määrin ymmärtää myös kulttuurin ja taiteen hyvää tekevän vaikutuksen.Mikä onkaan parempaa terapiaa mielelle, kun uppoutua jonkinlaiseen transsiin maalausta tehdessä; siinä painuu stressit ja huoletkin hetkeksi taka-alalle. Tai yhtälailla katsojan näkökulmasta, miten kiinnostavaa, innostavaa tai tyynyttävää voikaan olla ajatuksia herättävä taiteen kokemisen hetki.

Maalaustapani on vauhdikas. Mielestäni olen koloristi; pelaan väreillä, ja värit ovatkin minulle tärkeintä maalauksessa. En kovin tarkkaan suunnittele aihepiiriä enkä edes toteutustapaa, vaan kuva ikäänkuin muodostuu värien ja rytmin vuoropuheluna. Usein kääntelen teosta sitä tehdessäni, kunnes saan teoksen alusta ”otteen”.Nopeasta tekotavastani huolimatta maalauksistani huokuu usein jonkinlainen rauha, kauneus, maisemallisuus ja tilallisuus. Ihmishahmo tulee luontevasti maalaukseen ja läsnä on lähes aina valo. Ehkä värien lisäksi maalausteni toinen kantava voima on juuri valo.
Haluan tällä näyttelyllä tuoda esille taiteentekemisen positiivista vaikutusta ihmisen sisäiselle hyvinvoinnille ja suoda katsojalle rauhallisen, esteettisen kokemuksen; tuoda päivään hetken mielenrauhaa.

Tiina Stenman, Valovoimaa, öljyväri, 2019

Tiina Stenman, Valovoimaa, öljyväri, 2019

Tiina Stenman_Lipuja_öljyväri_2019

Tiina Stenman, Lipuja, öljyväri, 2019

We be of one blood | Olga Krok | 29.03.-14.04.2019

Olga Krok, Herra Peura 2019, akryyli, öljy kankaalle

Olga Krok, Herra Peura 2019, akryyli, öljy kankaalle

“We be of one blood, ye and I”
Rudyard Kipling, The Jungle Books

Olen aina rakastanut eläimiä ja luontoa. Lapsuuden mielikirjailijanani oli Kiplingin lisäksi Gerald Durrell. Häneltä olen oppinut tavan suhtautua eläimiin arvokkaina elävinä olentoina, yksilöinä.

Taidetta olen harrastanut lapsesta asti, mutta kun piti tehdä valintoja, valmistuin yliopistosta biologiksi. Koska en hyväksynyt koe-eläinten käyttöä, minusta tuli mikrobiologi. Suomeen muuton yhteydessä olen opiskellut useita muita ammatteja. Vuonna 2012 ympyrä sulkeutui, menin Porin taidekouluun ja minusta tuli kuvataiteilija. Luonto ja eläimet ovat edelleen läsnä elämässäni ja taiteessani.

Toin näyttelyyni eläimiä esittäviä ja niistä kertovia maalauksia ja veistoksia. Taiteen uskotaan saaneen alkunsa eläimiä kuvaavista kivikauden kalliomaalauksista. Tämä kautta aikojen jatkunut perinne on säilynyt tavassa kuvata lemmikkieläimiä, pyhinä pidettyjä ja kaukaisissa maissa esiintyviä eläimiä. Monilla eläimillä on symbolinen merkitys. Ne ovat läsnä kaikkialla horoskoopeista automerkkeihin.

Luonto- ja eläinkuviin erikoistuneet valokuvaajat ja muut taiteilijat tuottavat usein erittäin kauniita positiivisia teoksia. En ole poikkeus, kuvaan onnellisen oloisia eläimiä, vaikka ymmärrän, että todellisuus voi olla hyvin kaukana siitä. Ihmisen ja luonnonkatastrofien vaikutus maapalloon on dramaattinen. Tuotantoeläinten julma kohtelu, eläinten ja kasvien elinympäristön tuhoaminen ja saastuttaminen sekä lajien häviäminen ovat nykypäivän todellisuutta. Kuvaamalla kauniita ja onnellisia eläimiä haluan herättää ihmisissä ajatuksia luonnon hauraudesta ja kiinnittää huomiota sen katoavaan kauneuteen. Eläinten maailma on jo menettänyt monia lajeja ja tuhon prosessi jatkuu. Paljon ihmisiä elää ajattelematta tätä tosiasiaa eikä sitä, kuinka tärkeitä eläimet ovat heidän elämässään. Millainen maailma olisi ilman lemmikkejä, tuotantoeläimiä, hyönteisiä ja vaikkapa hyttysiä syöviä sammakoita. Haikeana kuvaan onnellisia ja kauniita eläimiä, joiden hahmot kalpenevat, sulautuvat ympäristöön ja toivon ettei sitä aikaa tule koskaan, jolloin voimme nähdä eläimiä vain unissamme.

Näyttelyssä myydyistä teoksista saamasta tuotosta osan lahjoitan porilaiselle löytöeläintalolle.

Olga Krok on porilainen kuvataiteilija. Taiteen tekemisessä hän on kiinnostunut useista tekniikoista ja usein valitsee tehniikan teoksen aiheen mukaan. Krok tekee öljy-, akvarelli- ja akryylimaalauksia, taidegrafiikkaa, keramiikkaveistoksia, valokuvia, tussipiirroksia. Hän käyttää erilaisia perinteisiä ja moderneja tekniikoita sekä yhdistän niitä.

Olga Krok, Muotokuva 2019, akryyli, öljy kankaalle

Olga Krok, Muotokuva 2019, akryyli, öljy kankaalle

Beyond and above | Minna Salonen | 8.3.-24.3.2019

Näyttelyni kertoo tunnelmista luonnossa; kun taivaan värit hehkuvat, auringonvalo heijastuu veteen, puiden varjot heijastuvat maahan tai löydän simpukan rannalta kaukana siellä jossain.

Näyttelyssä on esillä kolmiulotteisia kierrätysmuoviteoksia ja ”muovimaalauksia”, joihin on yhdistetty mm. akryyliväriä. Materiaalivalinnalla haluan omalta osaltani nostaa esille myös merien muoviongelman ja kertakäyttökulttuurin mielettömyyden.

Black plate, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019 (2)Black plate, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019
Gardineria, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019 (2)

Gardineria, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi,  Minna Salonen, 2019

 

Yhden suhde sataantuhanteen | Liisa Hilasvuori – Sanna Pajunen | 16.2.-3.3.2019

Taideteos on tila kokemukselle. Materiaalia on käsiteltävä tilan ehdoilla ja oltava itse teoksen ensimmäinen kokija. Mittojen muuntelu, huima pienentäminen tai suurentelu on leikittelyä kokijan kuvitellulla paikalla. Lopputulos voi olla samaan aikaan yhtä lailla esine, kuten kaistale kuituista polypropeenia, kuin kaavakuva maahehtaareista täynnä kortteleita. Tai samalla sekä kuva että syvää, vahaista väriä paperin pinnalla. Näyttelyssä on kaksi kokonaisuutta, gallerian etuhuoneessa Liisan piirrosinstallaatio Kopla ja kahdessa takimmaisessa Sannan Kaupunkikudelmia.

Liisa: Suomessa elää noin 16 000 korppia, koko maailmassa ehkä 16 miljoonaa. Olen piirtänyt vahaliiduilla neljä. En ole mukaillut von Wrightien pikkutarkkoja tutkielmia, vaan leikitellyt mittasuhteilla. Kun hahmon piirtää suuressa koossa, se näyttää syntyvän piirtäjän kanssa samaan tilaan. Piirtämisen edetessä linnun asento ja ilme muuntuvat, välillä tarkentuen, välillä sumentuen. Vahaliitujen värivalikoimasta tulee työkalu, jolla ajatella muotoa. Jossain vaiheessa lintu alkaa katsoa takaisin ja voin luoda siihen suhteen. Olen leikannut korpit irti papereistaan, jotta valkoinen tausta ei enää sitoisi niitä kaksiulotteisuuteen. Leikin kolmiulotteisuuden kanssa, jotta voin olla piirrosten keskellä ja kuitenkin samalla katsella rouheaa viivaa.

Piirsin korpin, sillä lintuna se on poikkeuksellisen älykäs. Eläintarhassa, korppihäkin vieressä piirtäessä lintu katsoo takaisin piirtäjää. Metsässä se on tarkkaillut kulkijaa, vaikka ihminen kuulisi vain etäisen äänen. Ääntely on selkeästi täynnä merkityksiä, jotka sen kumppanit tajuavat. Kommentoisiko se myös minua?

Sanna: Ilmasta katsottuna kaupungin kadut ja tiet lojuvat maastossa rönsyillen. Ne kertovat menemisestä ja tulemisesta, matkan päällä olosta. Ne piirtävät reittejä, jotka toisinaan risteävät keskenään. Näissä risteyksissä päätetään, jatketaanko matkaa tai käännytäänkö takaisin. Kaupunkien kaduilla joko eksyy tai kulkee vaivattomasti. Näyttelyssä on esillä osia neljästä eri pääkaupungin turistikartasta. Piirrin on seikkaillut määrätietoisesti polypropeenikaduilla ja mittasuhteet ja suunnat ovat menneet moneen kertaan sekaisin. Reiteistä koostuvat kudelmat kertovat historiaa niin fyysisestä kuin psyykkisestä liikkeestä ja muutoksesta aikojen halki, muistojen mittasuhteisiin. Kartat, joiden yleinen tehtävä on ollut poistaa sekasortoa ja lisätä järjestystä, ovat teoksessa muuttuneet paikoittain sykkyröiksi, sekoittaen kartanlukijan osaksi tarinaa.

Hilasvuori ja Pajunen ovat tunteneet toisensa jo opintojensa alussa Kuvataideakatemiassa, josta he valmistuivat vuosina 2009-10. Porilainen Sanna Pajunen muokkaa usein ympäristöstä poimittuja fragmentteja ja muistumia materiaalisiksi, tilallisiksi tarinoiksi. Helsingissä asuvan Hilasvuoren teokset ovat esityspaikkaansa suunniteltuja installaatioita ja piirustuksia. Molemmat työskentelevät myös yhdeksän naisen taiteilijaryhmä Piirakkakerhossa, joka on järjestänyt yhteisöllisiä happeningeja ympäri maata, kollektiivisesti vuodesta 2006 lähtien.

Liisa Hilasvuori: Piirrosinstallaatio Kopla, valmistumisvuosi 2018-19, vahaliitupiirros paperille

Liisa Hilasvuori: Piirrosinstallaatio Kopla, valmistumisvuosi 2018-19, vahaliitupiirros paperille

Sanna Pajunen, installaatio, Kaupunkikudelmia, 2018-19, päämateriaalina polypropeeni

Sanna Pajunen, installaatio, Kaupunkikudelmia, 2018-19, päämateriaalina polypropeeni