Maiseman kaipuu | Kaisu Koivisto | 23.08.-07.09.2014

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

”Tarkastelen teoksissani luonnon ja kulttuurin liitoskohtia. Valokuvaan pohjoisen luonnon karunkarheita maisemia ja siinä näkyviä merkkejä ihmisen ponnisteluista. Rakennan installaatioita eläinolennoista ja kysyn, mitä on luonto? Miten katsomme maisemaa ja eläimiä? Minkälaiseen maisemaan kaipaamme ja miksi?

Luonnonilmiöiden ja teknologioiden kohtaaminen on eräs työskentelyni lähtökohdista. Teosteni aiheet kumpuavat työskentely-ympäristöstäni. Vaikka luonnossa tapahtuvien asioiden havainnointi on tärkeä osa työskentelyäni, teokseni kertovat myös tavasta, jolla luonto muutetaan hyödykkeeksi ja raaka-aineeksi.

Työskentelin Huippuvuorilla syksyllä 2013. Kuvasin näkymiä, joissa jylhä luonto yhdistyy rakennettuun ympäristöön. Huippuvuorilla kuvaamani teokset ovat jatkoa kokonaisuudelle, jota olen työstänyt usean vuoden ajan Itä-Euroopassa sijaitsevissa, entisen Neuvostoliiton armeijan jälkeensä jättämissä hylätyissä ydinohjustukikohdissa ja muilla sotilasalueilla. Tovin tyhjillään olleet, järeät rakennukset ovat enää rapistuvia luurankoja. Betonirakenteet murenevat, sammaloituvat, pusikoituvat ja muuttuvat osaksi metsää. Valokuvaaminen muistuttaa minua siitä, että mikään ei ole pakallaan, mikään ei seisahdu hetkeksikään. Kuvan aika on staattisempi; se on kuin pysähtynyt mielikuva ohikiitävästä hetkestä.

Hyödynnän installaatioissani mm. terästä ja nahkaa, usein kierrätysmateriaaleina, jolloin niissä näkyy käytön jälkiä kuten naarmuja, kulumia ja likaa. Ambivalentti kauneus kiinnostaa minua: samanaikainen houkuttelevuus ja vastenmielisyys, synteettinen ja orgaaninen, järjestelmällisten rakenteiden tiukka geometria ja ornamenttinen rönsyily. En korosta näiden piirteiden vastakohtaisuutta vaan pikemminkin sitä, miten ne kietoutuvat toisiinsa.

Kiitän Suomen Kulttuurirahastoa työskentelyni tukemisesta.”
Kaisu Koivisto

Kaisu Koivisto

Maiseman kaipuu on kutsunäyttely
Porin Taiteilijaseura ry kutsui Kaisu Koiviston teoksineen P-galleriaan. P-gallerian pieni ja kompakti tila tarjoaa suuretkin kokonaisuudet hallitsevalle Koivistolle mahdollisuuden toteuttaa intiimi näyttely entisessä kotikaupungissaan.

Yllättävät aiheen ja materiaalin yhdistelmät ovat leimallisia Kaisu Koiviston teoksille. Hän liittää teräksen kiiltoon tai luonnonmateriaalien estetiikkaan yksityiskohtia, joka tuovat teoksiin ristiriitaisia viitteitä. Esineet evät olekaan sitä, miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät. Suuren yleisön tietoisuuteen Kaisu Koivisto nousi Vuoden nuori taiteilija -näyttelyllään Tampereen taidemuseossa vuonna 1996. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa että ulkomailla, mm. Museo Andersen, Rooma, Galleria Sculptor, Helsinki, Porin taidemuseo, Kiasma, Reina Sofia-museo, Madrid; PS 1, New York; Viron taidemuseo Kumu, Tallinna; Tokyo Metropolitan Museum. Kaisu Koivisto (s.1962) on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Lisätietoja taiteilijasta löytyy hänen verkkosivuiltaan.

Näyttelyn avajaiset
Näyttelyn avajaisia vietetään perjantaina 22.08.2014 kello 18–20. TERVETULOA!

 

TIETOISUUDEN HENTO OTE – NANNA EVILAMMEN MAALAUKSIA 02.08.–15.08.2014

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Nanna Evilampi – MaalausNÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 01.08.2014 kello 18–20. TERVETULOA!

Näyttelytahti on ollut rauhallinen, suorastaan hidas. Koen olevani alalla koko ajan opiskelija ja omien rajojen pioneeri, epävarmuudessa eläjä. Jatkuvat kehityskeskustelut itseni kanssa tuottavat kuitenkin välillä sarjan siedettävää tulosta, jonka kehtaa laittaa näytille.  Näkee siinä itsekin, mitä koko ajan änkyröi, venkoilee ja pulputtaa.

Taiteentekijänä fokukseni on kauneuden ja arvojen löytämisessä.  Menen yhtä mielelläni ojaan kuin kukkakauppaan, mutta inspiraation lähteeksi kelpaa lähes mikä tahansa asia ympäristöstä tai pään sisältä. Kauneus ja kelpoisuus määritellään koko ajan kapeammin kriteerein. Homogenisoituvassa maailmassa haluan vaalia ja tuoda esiin monimuotoisuutta ja olemassaolon arvoa.

Pidän vesiliukoisuudesta ja keveydestä väreissä. Kynän muodossa tai ohuilla kerroksilla päällekkäin maalatessa väri antaa mahdollisuuden tavallaan piirtää ja maalata samalla kertaa. Töissäni on helposti kuudesta kahteentoista värikerrosta, tummissa pinnoissa taisin laskea kerran jopa seitsemäntoista kerrosta. Toisaalta herkkien, ohuiden sävyjen teko on yhtä mahdollista. Värien kerrostaminen elävöittää pintaa ja väriä, antaa valon paistaa ja heijastella kerrosten välissä. Impressionistit jo keksivät, että värit vaikuttavat toisiinsa ja sekoittuvat silmässä ja tällöin väriaistimus on tuore ja elävä. Valoa, valossa, valosta, valoon- mukana pisara pimeyttä, sillä ilman sitä valo on väritöntä. 

Eräänä yönä hämmästyin havaitessani vasemman kulmahampaani menneen aivan huomaamatta poikki. Hetken pohdittuani tajusin näkeväni unta, sillä muistin, että unissa hampaille saattaa käydä selittämättömyyksiä. Valvetilassa syy-seuraussuhde on selkeämpi. Odotin siis pikaisesti herääväni, sillä useimmin unessa on vaikea pysyä, kun tietää uneksivansa. Vaan enpä herännytkään. Tila jatkui täysin normaalin oloisena lukuunottamatta selittämättömästi katkennutta hammastani. Vasta kun olin hyväksynyt, että kai hampaani on sitten mennyt itsestään ja tuskitta poikki, ja että hammaslääkäriin olisi nyt asiaa, tajusin makaavani sängyssäni kaikki hampaat ehjinä.

Aloin muistella buddhalaista filosofiaa, jonka mukaan elämä on unta ja kuolemassa ei tapahdu kuin herääminen. Uneni jälkeen ajatus tuntui erittäin uskottavalta, eikä tämä uni suinkaan ollut ensimmäinen, jossa olen kuvitellut toimivani valvetilassa. Olin pohtinut tajunnan ja olemisen tasojen eroja  tähän asti lähinnä syntymän ja kuoleman, eli vanhusten ja vastasyntyneiden näkökulmista ja kokenut katsovani kaukaa ilman kiikareita. Tästä portista pääsin lähemmäs, vieläpä kaksi tai useamman kerran vuorokaudessa – aina kun olin nukahtamassa tai heräämässä. 

Tämän kokonaisuuden työt käsittelevät tajunnan tilan muutoksia nukahtaessa ja herätessä. Suurin osa teoksista on tullut minulle jommassa kummassa vaiheessa aivojen toimiessa unen ja valveen ihanassa väitilassa.