BLACK SATURATION | Henna Inkinen | 04.09.-18.09.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

lehdistokuva_wandering3_inkinen

Henna Inkisen (1979) maalausten lähtökohtana on yleensä maisema. Hän hakee aiheensa metsien ja niittyjen kätköistä, ryteiköistä, joihin valo ja varjo piirtävät kuvionsa. Teokset ylistävät maalaamisen iloa: muodon, värin ja materiaalin leikkiä. Inkistä kiinnostaa ihmisen ja luonnon yhteistyössä tiedostamatta syntynyt jälki. Miten ihmisen muokkaama keinotekoinen näyttäytyy luonnossa ja miten luonto taas on alkanut elää ihmisen kerran valtaamassa, ottaa omaansa takaisin? Nämä ympäristössä koetut näkymät jäävät taiteilijan sisimpään muisti- ja mielikuvina, piirtyen maalauspohjille ihmisen jäljen historian tutkimuskohteina.

P-gallerian kahteen eri huoneeseen taiteilija luo kaksi vastakkaista tunnelmaa. Näyttely avautuu väri-iloittelulla. Ensimmäisessä huoneessa näyttelykokijan vastaanottavat suurikokoiset ekspressiiviset teokset. Toinen huone taas täyttyy tummanpuhuvan mustavalkoisesta maailmasta. Inkinen on kiinnostunut vastakohtien luomista ristiriidoista. Synkkä ja yksinkertainen, sekä rehevä ja värikylläinen käyvät ikuista vuoropuheluaan.

Inkinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataiteen maisteriohjelmasta. Hänen aikaisempi taiteellinen työskentelynsä koostuu pääasiassa video- ja valokuvallisesta ilmaisusta. Maalaamiseen ja konkreettiseen käsillä työskentelyyn hän siirtyi noin 1,5 vuotta sitten ja on työskennellyt esimerkiksi Meksikossa Oaxacassa ateljeesäätiön residenssissä maalaamisen parissa.

lehdistokuva_musta_inkinen

ANIMAATIOITA PÄISTÄ JA PÄITÄ | Sofi Häkkinen | 13.08–28.08.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Animaatioita päistä ja päitä on Sofi Häkkisen (s.1990, Oulu) toinen yksityisnäyttely. Kokonaisuuteen kuuluvat veistokset ja niistä tehdyt animaatiot jatkavat Häkkisen teemaa ihmisenä olemisesta ja sen tutkimisesta, sekä veistoksen ja animaation sekoittamisesta. Näyttelyn teokset ovat erikokoisia ihmisolennon päitä, jotka kuvaavat osin ihmismieltä.
P-gallerian näyttelyssä Animaatioita päistä ja päitä tunnelma isommassa huoneessa on valoisampi ja hieman hullunkurisempi; läpsyttelyä mielen iloisella pinnalla. Pienemmässä huoneessa tunnelma muuttuu tummasävyisemmäksi. Katsoja on liikkunut pikkuhiljaa päiden joukossa ihmisen mielessä syvemmälle, läpi valoisamman pinnan kohti tummempaa ja vakavampaa sisintä.

Ihmisolennon, tai jonkinlaisen humanoidin, pää on objektina sopivan tuttu teoksen samaistuttavuuden kannalta, ja tarpeeksi kiinnostava kantaakseen. Pää myös sisältää (?) ihmisen mielen, jota osalta pohdin teoksessa. Teoskokonaisuuden muita lähtökohtia ovat materiaalin tutkiminen ja sillä ilottelu, sekä veistoksen ja animaation suhde. Mielestäni animaatio on oikeastaan dokumentti veistoksesta, ja on kiinnostavaa miten nämä kaksi toimivat tilassa yhdessä. Tuoko animaatio mitään lisää veistokseen tai toisinpäin, ja onko sillä lopulta merkitystä?

Sofi Häkkinen on helsinkiläistynyt kuvataiteilija, joka valmistui TAMK:in Kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016, ja jatkaa opintojaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän lähestyy teoksissaan ihmisenä olemisen kokemusta, työstäen loputtomasti tutkittua aihetta nuoren kuvataiteilijan innolla ja hämmennyksellä. Häkkinen ammentaa töihinsä pulppuilevasta tekemisen ilosta ja erilaisten materiaalien yhdistelystä. Tekeminen on jatkuvaa muovaamista, kunnes teos alkaa vaikuttaa jollain tavalla järkeenkäyvältä. Häkkisen tekeminen on kerroksellista ja runsasta, erilaisten materiaalien ja välineiden tutkimista ja rakastamista. Inspiraatio tulee siitä, että yrittää ymmärtää taidetta, ja pakottaa sitä ottamaan jonkinlainen muoto tekemisen prosessin kautta.