MININÄYTTELY | SUOMEN KESÄ… JA MUITA VUODENAIKOJA | Marko Lampisuo | 22.02.-05.03.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

9Suomen_syys_still

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Suomen talvi on kylmä, pimeä, vähäluminen ja aivan helvetin pitkä.

Tutkimusten mukaan jopa puolet suomalaisista kärsii syysväsymyksestä. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Moni suomalainen kärsii myös keväisin väsymyksestä, masennuksesta tai jaksamattomuudesta. Sen sijaan kesämasennus on hyvin harvinainen vaiva. On kuitenkin ihmisiä, jotka voivat masentua kesällä pitkään jatkuvasta huonosta säästä. Talvikuukausiin verrattuna monikertaisesta valonmäärästä aiheutuvista univaikeuksista suomalaiset kärsivät juuri kesällä.

”Suomen kesä … ja muita vuodenaikoja” -videoteos havainnollistaa tieteellisellä tarkkuudella vuorokauden valoisan ja pimeän ajan vaihtelun yhden vuoden kuluessa. Videoteos koostuu 365:stä lyhyestä kuvasta, joista kustakin on peitetty vuorokauden pimeää aikaa vastaava alue. Vuodenaikojen erot korostuvat ääniraidalla. Kesä on kirkkaana ohikiitävä, kiihkeä ja kaoottinen kiila unettavana junnaavan pimeän vuodenajan harmaudessa.

Videoteoksen lisäksi tekeillä oli samaa aihetta ja kuvastoa käsittelevä grafiikanvedosten sarja. ”Suomen kesä… ja muita vuodenaikoja” -grafiikanvedossarja ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Näyttelyn dokumentaarisessa osiossa on esillä videon sekä grafiikan tekemiseen liittyvää aineistoa kuten sähköpostiviestejä, muistiinpanoja, luonnoksia, työsuunnitelmia, taulukoita, valotusfilmejä ja työvedoksia.

Teosten valmistumista ovat tukeneet: Satakunnan Taidetoimikunta, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran juhlavuoden ohjelmaa.

12Suomen_joulu_still

MININÄYTTELY | HYVÄSTI KÄYKÖÖN | Annemaria Silvola | 08.02.-19.02.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Hot Mama- Kuumat aallot 2015

Annemaria Silvola on porilainen taiteilija, joka on toiminut pitkään alle kouluikäisten parissa opettaen kuvataiteen valmentavia opintoja 3-6-vuotiaille. Viime vuosina hän on myös toiminut vauvojen värikylpyohjaajana. Hän on kouluttautunut taideterapian alalla ja ohjannut taideterapeuttisia ryhmiä.
Annemaria Silvola kertookin, että taiteen tekeminen on hänelle pitkälti oman elämän käsittelyä. Taiteen tekeminen tuo iloa ja merkitystä hänen arkipäiväänsä. Teoksissaan hän pohtii käännekohtia, muutoksia ja tunnekarttoja.
”Koen olevani taiteessa taaperoiässä, pyrin ylläpitämään lapsenmielisyyttä, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä ihmettelyä. Olen innostunut käyttämään perinteisestä suorakulmaisesta maalausmuodosta poikkeavia pohjia ja maalannut paljon vapaana riippuviin kankaisiin ilman kehyksiä sekä pyöreisiin pohjiin. Maalaan useimmiten akryyliväreillä. Teen myös grafiikkaa ja keramiikkaa sekä akvarelleja. Toisinaan käytän sekatekniikkaa ja saatan lisätä teokseen kierrätystavaraa. Installaatiot ovat tulleet myös tärkeäksi osaksi ilmaisuani taiteilijaryhmäni yhteisnäyttelyiden myötä.” sanoo taiteilija.

Ylös 2015

P-galleriaan Annemaria Silvola tuo isohkoja seinävaatteenomaisia akryylimaalauksiaan. Näyttelyn aiheen Silvola sanoo lähteneen vanhasta kaskusta, joka kertoo kahdesta miehestä, jotka pitkäksi venyneen juhla-illan jälkeisenä päivänä tapaavat kadulla ja toinen kysyy kaveriltaan: ” Mitä vaimo? Sanoiko pahasti?” Kaveri vastaa:” Ei vaan hyvästi!”
Silvola kertoo: ”Tästä lähti ajatuskuvioni liikkeelle. Hyvästi sanominen sisältää toiveen luopumisen hyvästä tuloksesta; kaikki käy hyvästi!
Koko elämämme on täynnä hyvästejä. Joskus hyvästijättö ei ole mieluisaa, mutta ajan kuluessa saakin huomata sen olleen portti uuteen, hyväksi meille ja matkallemme.
Ilman hyvästejä emme siirry eteenpäin, emme löydä uusia maailmoja, emme kasva ihmisinä. Lopulta viimeisen ja suurimman hyvästimme jätämme elämälle ja toivomme käyvän vielä kerran hyvästi.”

Annemaria Silvola on pohtinut tässä teoskokonaisuudessa elämän monia, pieniä ja isoja, väistämättömiä hyvästejä sekä hyvästi -sanan positiivisuutta, ajatusta luopumisen tuomasta hyvästä.