LÖYDETTY | Harri Kemppainen | 02.11.-19.11.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

 

Reunalla(2017)

Teoksissa yhdistetään löydetty esine ja löytöpaikan lähistöllä otettu valokuva.
Valokuva siirretään esineen pintaa. Siirretty kuva on läpikuultava ja esineen väri ja pintakuviointi vaikuttavat valokuvan ulkonäköön.

Teokset tutkivat suhdettamme ympäristöön. Löydetyt (roskat, hukatut ja hylätyt) esineet kertovat pimeämpää tarinaa piittaamattomuudesta tai vahingoista.

Luonto ja ympäristö ovat edelleen paikka, jonne voimme hylätä tarpeettomiksi käyneet tavarat. Toki osa esineistä on pudonnut ja hukkunut, mutta sinne ne ovat kaikesta huolimatta jääneet.
Valokuvat esineillä kertovat jotain löytöpaikan ympäristöstä. Ennen kaikkea valokuvat luovat uuden tason teoksiin ja uusia mahdollisuuksia tulkinnoille.

Kilpailukyky

Teosten nimet rakentavat lisää tasoja teosten monitulkintaisuuteen. Teoksiin tavoitellaan monimerkityksisyyttä, koska elämäkään ei ole suoraviivainen tai yksinkertainen.
Sarjan nimi viittaa myös teosten yllätyksellisyyteen; jokainen löydetty esine on aina yllätys ja usein löytöpaikkakin on yllätys. Esineisiin siirretyt kuvat tuovat aina mukanaan yllätyksiä. Ajoittain tuntuu siltä kuin teokset olisivatkin löytäneet taiteilijan.

Tämä on valokuvataiteilija Harri Kemppaisen ensimmäinen näyttely Porissa ja Satakunnassa. Tässä näyttelyssä on ensi kertaa esillä Turun ulkopuolelta löydettyjä esineitä.
Harri Kemppainen työskentelee ja asuu Turussa.

Metsaa_puilta

TIMELY MATTER² | Samu Raatikainen | 14.10.-29.10.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Samu_Raatikainen_Stump_I_2017_sekatekniikka kankaalle

Timely Matter² on kolmiosaisen näyttelysarjan toinen osa. Maalausten lähtökohtana on ollut luonnosta tekemäni havainnot. Tutkin niissä aikaa ja materiaa eri näkökulmista katsottuna ja toteutan havaintoni erilaisin työtavoin ja materiaalein. Minulle maiseman kuvaaminen maalauksen keinoin vaatii yhtä monipuolista materiaalien käyttöä kuin itse aihekin. Näyttelykokonaisuus on kollaasimainen rakennelma, jossa erilaiset maalausmateriaalit ja ajalliset tasot ovat samanaikaisesti läsnä.

Maalaukset orgaanisista muodoista; lahoavista ja kelottuvista kannoista ja juurakoista esittävät yhtä pysähtynyttä hetkeä niiden näkyvän elämän lopussa. Muotojen kautta voi mahdollisesti nähdä niiden menneisyyttä ja voi olettaa ehkä jotain niiden tulevaisuudesta, kun kuoleva materia muuttuu alustaksi lahottajille, niiden kasvulle ja kehitykselle. Kannot voi nähdä inhimillisinä potretteina vanhenemisesta ja katoavaisuudesta kuin myös maiseman hiljaisina, mutta persoonallisina tarkkailijoina.

Maisemalliset maalaukset tuovat esille toisenlaista aikaa: ne ovat kuin maisemasta fyysisesti maalauskankaalle siirrettyjä ja kehystettyjä otoksia nopeasti ohikiitävistä hetkistä, tunnelman muutoksista, eräänlaisista välitiloista, joista voi aistia eri vuodenaikoina ilmeneviä sääilmiöitä ja materian liikettä.

Maalaukset kertovat ja ovat todistuksia materiaalikokeiluista, epäonnistumisista ja sattumien tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisistä työhuoneeltani. Kukin akryylikankaan repäisy, hiekan ripottelu kankaalle tai maalaustyövälineen synnyttämä veto tai pyöräytys on ainutkertainen tapahtuma. Materiaalit (värit, medium, akryylikankaat) asettuvat tuolloin omille paikoilleen ja siten ne muuttuvat merkityksellisiksi osiksi laajempaa kokonaisuutta. Abstrakti ja esittävä eivät ole minulle maalauksessa vakioita vaan katseluetäisyydestä riippuen muuttuvia käsitteitä. Kelirikko voi tapahtua myös maalauksessa, ei vain maantiellä, jolloin syntyy poikkeamia, jotka johdattavat ennalta-arvaamattomiin kiertoteihin ja lopputuloksiin.

Maalauksen tekeminen ja katsominen ovat minulle jatkuvaa vuoropuhelua ja kanssakäymistä aiheen, kuten maisema, mielikuvan, materiaalien ja kaiken aiemmin koetun välillä. Tämän työskentelyprosessin kautta minä, taiteilijana, linkityn takaisin osaksi työhuoneeni ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa.

Samu_Raatikainen_Levelled_II_2017_sekatekniikka_kankaalle.

Kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa (1991-1994) ja suorittanut taiteiden maisterin tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Hänen teoksiaan on mm. Porin taidemuseon, Heinon Taidesäätiön ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Raatikainen valittiin  2003 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja hän oli yksi Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon saajista vuonna 2009.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taike Varsinais-Suomi.