MEDIATAIDENÄYTTELY – SOI RAIKUEN TORVET | Liisa Ahola ja Veera Salmio | 26.02.-13.03.2016

 

Kuvataiteilijoiden Liisa Aholan ja Veera Salmion kaksi interaktiivista ääni- ja videoinstallaatiota ovat esillä 
P-galleriassa Porissa 26.2.-13.3.2016. Näyttelyssä nähtävät Diktaattori- ja Perillä -teokset käsittelevät ajankohtaisia aiheita ironisella otteella. Niihin on liitetty elementtejä populaarikulttuurista sekä propaganda- ja klisheekuvastosta.

Diktaattori-teoksen teema tarkastelee henkilöpalvonnan äärimmäistä muotoa, diktatuuria, jossa ihmiset on alistettu palvomaan propagandakoneiston luomaa kuvaa suuresta “kansan isästä” ja “jumalan valitusta”. Perillä-teos käsittelee pakolaisuutta ja ennakkoasenteita. Installaatiot kuvaavat ratkaisevia hetkiä ennen puheen alkua sekä saapumista perille. Videomateriaali on kerätty Youtube-kanavalta.

Merkittävässä roolissa on katsojan oma kokemus ja reaktio. Liikkeentunnistin käynnistää tietyssä pisteessä ääntä ja liikkuvaa kuvaa, tehden näin katsojasta teoksen päähenkilön. Teossarja on tietoisesti viihteellistä ja viihdyttävää, joka kuitenkin pakottaa katsojan tarkastelemaan omia tuntemuksiaan huomion keskipisteessä.

 

AFRICA IN MY MIND | Ahti ja Olli Isomäki 23.9.–11.10.2015

Hämeenlinnalaisveljekset Ahti ja Olli Isomäki tuovat näytteille värillisiä puuveistoksia, jotka ovat veljesten yhteistyön tulosta: Olli on tehnyt veistotyön, Ahti maalannut, puut on kaadettu yhdessä. Veljekset ovat tehneet näyttely-yhteistyötä jo vuosikymmeniä, mutta aiemmin kumpikin esiintyi omilla teoksillaan.

Vuodesta 2012 tiivistyi yhteistyö konkreettiseksi saman teoksen työstämiseksi. Samalla muuttui molempien tyyli ja tekotapa radikaalisti: graafikon koulutuksen saanut Olli ryhtyi kuvanveistäjäksi ja Ahti alkoi tehdä kolmiulotteisia maalauksia käyttämällä veljensä veistoksia maalauspohjina.

Olli Isomäki on asunut ja työskennellyt noin 30 vuotta Saksassa, missä hänet tunnettiin mm. pilapiirtäjänä ja sanaristikkojen tekijänä.

Ahti Isomäki tunnetaan mm. Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry:n (Kettuki) perustajana ja pitkäaikaisena puheenjohtajana.

Veljekset ihailevat ja kunnioittavat Afrikan kulttuuriperintöä, joka myös näkyy teoksissa. ”Emme kuitenkaan matki Afrikan taidetta, vaan pyrimme abstraktin taiteen keinoin luomaan afrikkalaista tunnelmaa. Siitä näyttelyn nimi Africa in my mind. Olemme tavallaan samassa tilanteessa kuin modernistit 1900-luvun alussa, jotka ottivat tekemiseensä vauhtia Afrikan kuvanveistosta.”

Näyttelyyn liittyy myös musiikkivideo, jossa Ahti Isomäki soittaa afrikkalaisia rumpuja yhdessä beniniläissyntyisen muusikon Victor Tokpanoun kanssa. Musiikin on säveltänyt kitaristi Markku Kujala, joka myös soittaa videolla sähkökitaraa. Video on nähtävissä myös internetissä osoitteessa arshame40.wordpress.com/videot/

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat keskiviikkona 23.9. klo 18-20. Tervetuloa!

 

PORIGA | Kari Kuisma ja Sandra Utane 05.09.–20.09.2015

Sandra Utane (Riika) ja Kari Kuisma (Pori) ovat molemmat edistäneet Riika-Pori-ystävyyskaupunkiyhteistyötä osallistumalla lähes vuosittaiseen kuvataidevaihtoon kyseisten kaupunkien välillä. Kumpikin on matkustellut laajalti, joten matkustamisesta saatuja vaikutteita löytyy teoksista.

Päätös yhteisestä näyttelystä Porissa syntyi ajatuksesta esitellä monipuolista lasitaidetta porilaiselle kuvataideyleisölle ja kertoa kuvataiteen keinoin kahden kaupungin välisestä ystävyydestä. Riiassa lasitaide on arvostettua ja erilaisia lasitaiteen sovelluksia käytetään julkisissa tiloissa, mm. kahviloissa ja kirkoissa lyijylasiteosten muodossa. Kumpikin taiteilijoista on työstänyt lasia monin eri tavoin ja vähitellen löytänyt itselleen sopivimman ilmaisun lasitaiteen tekemiseen.

Sandra Utane (s.1958), on riikalainen lasitaiteilija, joka toimii Latvian taideakatemian lasiosaston apulaisprofessorina. Hän on vieraillut Porissa aiemmin Portait-residenssin vieraana, jolloin hän piti työpajan Porin Taiteilijaseuran taiteilijoille.  Sandra Utanen teoksia on useissa kirkoissa ja kokoelmissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hänen teoksensa ovat usein lasimaalauksia, joita on työstetty perinteisellä lyijylasitekniikalla.

Kari Kuisma (s.1950), on porilainen lasitaiteilija, joka työskentelee Porissa Portait-studiossa. Hän on vieraillut opinto- ja tutustumismatkoilla Latvian taideakatemiassa useaan otteeseen. Kari Kuisma tunnetaan omintakeisesta lasin leikkaus- ja kerrostamistekniikasta veistoksissaan. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat kauppakeskus Puuvillan suuri julkinen veistos Huipulla sekä saman teoksen pienikokoiset versiot, joita jaetaan Porin paras urheilija-juhlissa vuosittain kahdenkymmenen vuoden ajan.

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 04.09. klo 18–20. Näyttelyn avaa Porin kulttuurijohtaja Jaana Simula.

 

VETEEN PIIRRETTY–ILMAAN KIRJOITETTU–MAASTA KUULTU | Niko Palokangas ja Anna Turunen 15.08.–30.08.2015

Näyttelyn teokset ovat maalauksia ja piirustuksia, jotka Palokangas ja Turunen ovat toteuttaneet yhdessä. Teoksia on tehty sekä vuorotellen että yhtä aikaa. Taiteilijat ovat pohtineet miten kahden ihmisen ajatukset, havainnot ja kokemukset keskustelevat maalauksessa.

Näyttely on Palokankaan ja Turusen ensimmäinen yhteinen näyttely.Teosten yhteiseksi teemaksi valikoitui molempia kiinnostava maisema. Maisemallisuus näyttäytyy teoksissa sekä koettuna ympäristönä että mielenmaisemana, joka on vuoroin pilkottu osiin, peitetty ja tuotu näkyväksi uudelleen. Teokseen maalatut jäljet ovat jääneet näkyviin lomittain järjestäytyneiksi merkeiksi maisemasta, joita voi tarkastella sekä läheltä että kaukaa.

”Maalaan maisemaa, mutta tärkeämpää tuntuu olevan tuottaa viivastoja, jotka kerroksittain muodostavat luonnon kaltaisia tiloja, rytmejä. Tuntui luontevalta tehdä yhteistyötä maalauksen parissa. Jaetun maalauspohjan kanssa molemmilla on vapaus puuttua toisen ilmaisuun. Lopputulos on aina monen osan summa. Yhteistyö on vapauttanut maalausta ja kynnys muuttaa omia maalaustapoja on madaltunut. Tuntuu luontevalta.” ­ Niko ­

”Maisema on itselleni arkista ja lähellä olevaa, johon valo ja varjot tekevät jatkuvasti muutoksia. Kiinnostava havainto jatkaa elämäänsä uuteen suuntaan maalauspohjalla. Yhdessä tehden maisema on laajentunut ja näkökulmat lisääntyneet. Keskustelu teoksen
äärellä on noussut tärkeäksi ja lopputulos jäänyt taka­alalle. Matka yhteiseen, uuteen maisemaan on ollut vapaa ja yllätyksiä täynnä.” ­ Anna ­

Niko Palokangas ja Anna Turunen ovat Porissa asuva ja työskentelevä taiteilijapariskunta.Palokankaan töissä viivaverkostot valtaavat maalauspohjan luoden luonnon kaltaisia tiloja,valoja ja rytmejä. Teokset ovat jatkuvassa liikkeessä esittävän ja abstraktin välimaastossa.

Palokangas maalaa ja piirtää kaikilla välineillä, jotka sopivat tekeillä olevaan maalaukseen.Hän valmistaa osan käyttämistään välineistä itse, kuten piirustushiilet ja kuivapastellit. Niko Palokangas on valmistunut Tampereen Taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta (Tamk) vuonna 2011. Palokangas toimii myös maalauksen ja piirustuksen opettajana Porin seudun kansalaisopistossa, Otsolan kansalaisopistossa ja Porin taidemuseossa.

Turunen on Kankaanpään taidekoulusta (Samk) vuonna 2005 valmistuttuaan opiskellut taiteen maisteriksi Aalto yliopistosta Porin Taiteen ja median laitokselta (2014). Turunen käyttää työskentelyssään eri välineitä aiheesta riippuen. Häntä kiinnostavat toistuvat kokeilut, kokemukset ja havainnot arkiympäristössä. Yhteisteoksia hän toteuttaa myös Valolinna ­valoteosten muodossa kollega Anne Salmelan ja eri osallistujien/yhteisöjen
kanssa. Valolinna palkittiin Satakunnan taidepalkinnolla vuonna 2014.

SET & SETTING | Mari Hokkanen 24.07– 09.08.2015 

Set & setting on sarja lavastettuja self-portrait-valokuvia.

Sarjan jokainen kuva on oma pieni kohtauksensa. Kuvien tarinat käsittelevät maailmallisia ilmiöitä tragikomedian keinoin. Kuvat voivat ilmentää vakavia aiheita, mutta naivistinen toteutustapa ja eräänlainen sarjakuvamaisuus jättävät tilaa huumorille, joka pehmentää valittua tematiikkaa.

Kuvissa esiintyy päähenkilö, jonka kautta kohtaus tai tilanne voidaan lukea subjektiivisesti. Kuvat antavat tulkintapohjan, lähtötilanteen, joka lähemmin tarkasteltuna paljastaa uusia potentiaalisia tulkintoja kuville. Katsoja kutsutaan tutkimaan kuvan muuttuvia tarinoita tarkemmin.

Tyypillistä töilleni on mallien/päähenkilöiden kasvottomuus. Anonymiteetti, joka kuvaan luodaan kasvojen puuttumisen avulla, auttaa kuvan päähenkilön etäännyttämisessä, katsoja ei pääse varmistamaan kuvan tunnetilaa päähenkilön kasvoilta vaan hänen täytyy käyttää toisenlaisia reittejä tunteen/tilan tulkitsemiseksi.

Kuvien lavastaminen on leikkimielistä ja hauskaa. Se tuo tarinankerrontaan kameran ja päähenkilön lisäksi monta uutta muuttujaa, joiden avulla voin luoda uudenlaisia tiloja ja maailmoja. Näyttelyn nimi set & setting viittaa paitsi lavastettuihin maailmoihin myös ihmisten rakentamiin mielikuviin teosten tapahtumista.

Katsojana projisoimme palan sisäistä arvomaailmaamme teoksiin, näin teoksen tulkinta on viime kädessä edustus omasta mielenmaisemastamme.

En irtisano omaa arvomaailmaani kuvien tarinoista vaan käytän sitä vapaasti pohjana kuvieni tarinoille.

teokset on toteutettu melko naivistisissa, värikkäissä lavasteissa. Hyväksyykö katsoja epäaidon osaksi aitoa? Kuinka paljon katsojan oma tausta vaikuttaa tulkintaan? Löytääkö katsoja kollektiivisen tarinan vai katsooko hän kuvaa päähenkilön kautta?

Protagonistin kehokielen ja miljöön avulla luon tarinoita jotka kiinnostavat minua, joihin haluan ottaa kantaa ja joita näen ja koen maailmassa.

 

PEEN KESÄ | Porin Taiteilijaseuran kesänäyttely  03.07.- 19.07.2015

Peen kesä on jo perinteeksi muodostunut Porin Taiteilijaseuran kesänäyttely. Näyttelyn kuraattorina on tänä kesänä toiminut Nykytaiteen museo Kiasman amanuenssi Jari-Pekka Vanhala. P-gallerian tyylikkäässä tilassa on esillä teoksia seitsemältä taiteilijalta.

Näyttelyn kuraattori Jari-Pekka Vanhala on porilaislähtöinen kansainvälisen taidemuseokentän arvostettu ammattilainen. Kun pyysimme häntä kuratoimaan kesänäyttelyn, vastasi hän heti kiinnostuneena saamaan näkökulmaa entisen kotikaupungin taidekenttään. Porin Taiteilijaseuran jäsenet lähettivät hänelle teoskuvia ja esittelyvideon itsestään. Vanhala oli omasta mielestään vaikean valintatehtävän edessä, koska videot avasivat hänelle mielenkiintoisen oven porilaisen taiteen tämän päivän maailmaan. Vanhala ei ainoastaan valinnut näyttelyn taiteilijoita ja teoksia, vaan suunnitteli myös ripustuksen P-galleriaan.

Näyttelyn kuraattori Jari-Pekka Vanhala toteaa:

Hyvinkin erityyppisistä teoksista nousi esiin kuin itsestään luontoon, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät teemat, suoraan tai hieman symbolisemmalla tavalla esitettyinä: ajankohtaisia aiheita kaikki. Onnea näyttelylle!

Näyttelyssä ovat mukana seuraavat taiteilijat:

Anna Halls, Raija Kuisma, Kari Kärkiluoma, Marko Lampisuo, Kauko Lehtonen, Sirpa Ojala ja Pasi Vainionpää.

Jazz-viikolla näyttelyn valvovat pääasiassa näyttelyyn valitut taiteilijat, joten he ovat tavattavissa aina näyttelyn aukioloaikoina maanantaista sunnuntaihin kello 14-20.

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 03.07.2015 klo 18.00 P-galleriassa. TERVETULOA!

Anna Halls 

Halls kuvaa erityisesti hevosaiheita perinteisillä tekniikoilla. Halls piirtää hevosia luonnossa, erityisesti oma hevosensa on ollut mallina jo vuosien ajan. Häntä ei kiinnosta kuvata hevosta runollisena, lähes henkisenä olentona. Hallsille hevonen on lihaa ja verta ja liikettä. Suuri eläin jonka kaviot lyövät kipinöitä osuessaan sementtilattiaan. Ja joka kuitenkin tuntee hyttysen kosketuksen ihollaan.

Anna Halls (s 1961) on valmistunut Porin taidekoulusta vuonna 1995 ja Turun yliopistosta 2010, pääaineena taidehistoria. Anna Halls tekee tilaustöitä. Pyydä yhteystiedot näyttelyn valvojalta.

Raija Kuisma 

Merkit- Signs, osat 1-10 ( uv-tasotulostettu valokuva polykarbonaatille, 2013)

Raija Kuisma miettii teoksessaan pitäisikö eläimille olla ihmisen toiminnasta varoittavia liikennemerkkejä.
Raija Kuisma (s.1954) on porilainen kuvataiteilija, jonka tekemisen välineet ovat moninaiset. Kuisma ottaa teoksillaan kantaa ympärillä näkyviin epäkohtiin, vaikkapa satiirin tai huumorin keinoin. Ympäristön tila ja ihmisen toiminta luontoa ja eläimiä kohtaan huolettaa Kuismaa. Kuisma käyttää usein installaatioissaan valokuvaa osana, teokset hän tulostuttaa kankaalle tai koville materiaaleille. Valokuvan dokumentaarinen arvo saattaa toisinaan korostua, mutta visuaalisuudella on aina oma sijansa. Kuisman teoksia on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, viimeksi Italiassa ja Brasiliassa.

Kari Kärkiluoma 

Kari Kärkiluoma on alkujaan porilainen Kokemäellä asuva kuvataiteilija. Hän on opiskellut taidetta eri instansseissa, näyttelytoimintaa v.-92 alkaen. Hän tekee veistoksia, ympäristö-installaatio, valokuva-video ym. teoksia, usein käsitetaiteen vallattomassa hengessä.

Kärkiluoma on kiinnostunut tietoisuudesta, ihmisen moniulotteisuudesta ja vapaudesta. Kosmos, Gaia ja luonto on hänelle kokemisen antoisa kumppani. Näyttelyssä olevissa ympäristöteoksissaan käsittelee muun muassa laajentumisen ja vapautumisen teemoja.

Marko Lampisuo 

Rakkaus, abstraktista konkreettiseen (videoteos, 2014)
Sydämenlyönnin tahdissa sykkivä punainen abstraktio hahmoutuu isän ja lasten yhteisiksi selfieiksi. Nämä ”kaverikuvat” taiteilija otti ollessaan hoitovapaalla puolivuotiaan lapsensa kanssa.

Marko Lampisuo (s.1970 Turku) on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2003 ja vuodesta 2004 lähtien hän on asunut perheineen Porissa. Lampisuo työskentelee pääasiassa videotaiteen ja taidegrafiikan parissa. Marko Lampisuon teokset käsittelevät ympäristön tilaa, muistamista ja unohtamista sekä ihmisenä olemista. Viime vuosina Lampisuo on tehnyt videokuvan kierrättämiseen perustuvia teoksia. Televisiomonitorista useita kertoja uudelleen kuvatut maisemat pelkistyvät ja muuttuvat vähitellen valoa ja väriä sykkiviksi abstraktioiksi.

Kauko Lehtonen 

Arkkitehti ja taidemaalari Kauko Lehtonen (s. 1940 Pori) on Porin Taiteilijaseuran jäsen toisessa polvessa. Seuraan hän liittyi vuonna 1999 ja on siitä lähtien osallistunut aktiivisesti sen näyttelytoimintaan. Työstään hän toteaa seuraavaa:

Valo- ja elokuvan valloittaessa maailmaa Wassily Kandinsky totesi, että tulevaisuudessa maalaustaide voi olla vain abstraktia tai naivia. En liene siis aivan väärässä, kun mielenkiintoni suuntautuu näihin kahteen kuvataiteen ääripäähän. Mielestäni tilanne ei ole digiaikanakaan muuttunut: ihmisen päässä pyörivät oudot kuvat täytyy edelleen tallentaa tavalla tai toisella käsin – vaikkapa vanhaan tapaan öljyväreillä.

Taide ei ole taidetta ilman aikakauden kulttuurille ja/tai taiteilijalle ominaista tyyliä. Tätä yritän pitää mielessäni työstäessäni taulua. Mietin myös, voiko tekeillä oleva teos todella tuoda lisäarvoa sisätilojen sisustukseen, sillä sehän lienee useimmiten taulun tarkoitus.

Naivistisia tauluja olen maalannut säännöllisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Aloin tehdä näitä töitä aluksi verryttelymielessä ”vakavampien” teosten ohessa. Pian puuha vei mukanaan, sillä naivistisen taulun teossa voi kehitellä mainiosti maalarintaitojaan. Aikaa myöden eräät työt ovat alkaneet sisältää kannanottoja reaalimaailman ilmiöihin. Näyttelyn taulu kuuluu tähän ryhmään.

Sirpa Ojala 

Sirpa Ojalan teokset Sulavesi ja Kerimanninkorpi ovat Korpi-sarjaa josta oli alkuvuodesta 2015 näyttely P-galleriassa.

Sirpa Ojala (s. 1960 Kokemäki) on valmistunut Porin taidekoulusta 1982. Hän asuu ja työskentelee Pomarkussa. Ojalan töihin ympäristö antaa paljon vaikutteita. Järven läheisyys ja metsät ovat viime aikoina olleet kiinnostuksen kohteina. Sirpa Ojala on työskennellyt paljon guassimaalausten parissa ja parin viimeisen vuoden aikana hän on maalannut myös isoja akryylimaalauksia.

Pasi Vainionpää

Memento mori on vanitas-aiheinen kolmiulotteinen asetelma. Teos viittaa kaiken maallisen katoavaisuuteen ja kuoleman väistämättömyyteen.
Teos ”Älä ruoki petoa” on vertauskuvallinen ja monitulkintainen esitys ihmisen raadollisuudesta.

Pasi Vainionpää (s. 1963 Pori) on opiskellut Porin taidekoulussa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Viime vuosina Vainionpää on keskittynyt keraamiseen kuvanveistoon. Teemoja ovat mm. yksilön henkinen tila nyky-yhteiskunnassa sekä olemassaolon hauras mielekkyys. Hän on Suomen kuvanveistäjäliiton jäsen.

 

OLENNAINEN – ESSENCE | Debra Stone & Keith How  5.6.-28.6.

 NÄYTTELYN AVAJAISET torstaina 04.06.2015 klo 18-20 TERVETULOA!

Porin Taiteilijaseuran P-gallerian seuraavat taiteilijat Keith How ja Debra Stone tulevat Englannista.
Keith How on pitänyt Porissa aikaisemminkin näyttelyitä, Debra Stonen työt ovat Suomessa esillä ensimmäistä kertaa. Englantilaistaiteilijoiden Pori-yhteys on syntynyt Noormarkussa asuvan keraamikon, John Rogersin kautta.

Keith How kertoo omista teoksistaan seuraavasti:
”P-gallerian töiden idea syntyi alun perin unen pohjalta. Näin unta, että maalasin Johin Rogersin tekemän teemukin ja siitä syntyi kokonainen sarja kuvia.
Käytän termiä Esssence (olennainen) pohtiessani kauneuden ja epätäydellisen suhdetta. Asioiden sisältö (substanssi) on kokonaisuuksien kuvaamisessa olennaista. Siinä missä kahvikuppi kuvastaa sisältämäänsä nestettä, myös ihmistä voidaan kuvata sisällön kautta, jolloin tärkeäksi tulevat henkiset ominaisuudet. Aasialaiset käsitteet Wabi (kuvaa toivottomuutta) ja Sabi (kuvaa yksinäisyyttä) ja niiden sisältämät ajatukset epätäydellisyydestä ja keskeneräisyydestä ovat olleet tärkeitä teoskokonaisuuden synnyssä.”

Keithin maalauksissa syntyprosessi on tärkeä, lähes performanssintapainen. Musiikki on vahvasti läsnä, siinä missä luonnonelementit linnunlaulu, sade ja tuulikin.

Debra Stone on itseoppinut taiteilija jonka tausta on yritysmaailmassa. Hän otsikoi teoskokonaisuutensa ”Mieli ja paikka”. Teosten lähtökohtana ovat fyysiset paikat. Se mitä paikka hänelle merkitsee, on abstaktia ja siitä syntyy maalaus. Hän tarkastelee fyysisiä tiloja, maantieteellistä faktaa tunteiden ja mielialojen kautta. Teoskokonaisuus syntyy sekä maalausten että materiaalikokeilujen pohjalta.

KEITH HOW

The work presented at P-galleria in June 2015 began with a dream. In this dream I was painting a Japanese tea cup created by potter John Rogers (Noormarkku). I decided to paint the cup and this resulted in a whole series of pictures.
I am using the term ESSENCE here as I am seeking to find truth in beauty and the imperfect. All the pictures in the exhibition are reflecting the concept of holding or containing substances. A cup or glass holds liquid, and the human body contains “spirit“ or “essence” of being.

I like the idea that art can be experienced by feelings and emotions as well as by seeing. As in life we are often “broken“ or “cracked” so it is with material things. Beauty is discovered by “looking“ and is not always found in perfection.
The aesthetic of “Wabi Sabi “has been a great influence on my thinking this year and is reflected in all these paintings.
WABI SABI”
: the beauty of things imperfect, impermanent and incomplete
: the beauty of things modest and humble
: the beauty of things unconventional

The term wabi sabi is derived from two characters shared by Japanese and Chinese. Originally, wabi 侘 means ‘despondence’, and sabi 寂 means ‘loneliness’ or ’solitude’. These are words for feelings, not for physical appearance of objects. The term embodies a refined aesthetic sensibility that was very evident in ancient Chinese art and literature.
The paintings were created under quiet and meditative conditions and influenced by the work of Bernard Leach, John Rogers, Leonard Koren and the music of Masaya Kato, Dim Lights and Gallery Six, A Winged Victory for the Sullen, Stars of the Lid and wind, rain and birdsong.

This is my 5th exhibition in Finland and I am delighted to return with these new works.

DEBRA STONE

I am a largely self-taught artist based in the Peak District, UK, and love expressing myself through drawing, painting and experimentation.
My professional background is entirely business-related – taking an art class a few years ago was the catalyst to a new way of seeing the world and the start of a relationship with creativity through drawing, collage and painting.

I love abstract and semi-abstract art and my work is influenced by artists from this genre, particularly Sandra Blow, Jose Guerrero and Jackson Pollock. I’m inspired by the beautiful landscape I live in, past and present emotions and, particularly, by places that hold a special significance for me.

‘MIND AND PLACE’ is a varied collection of abstract paintings that reflect my emotional response to places or situations, attempting to capture the mood or essence of a particular moment in time through composition, colour and texture. As a contrast, I have also included some eclectic and quirky pieces created using experimental application techniques such as acrylics piped onto canvas, resin finishes and collage.

My work is varied in terms of technique but is predominantly contemporary, abstract and emotional.

PERHEALBUMI | Susanna Kekkonen ja Anna-Sofia Berner 15.5.- 31.5.2015

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 15.5.2015 klo 18-20 TERVETULOA!

Perhealbumi-valokuvanäyttely on sarja eroperheiden lasten perhepotretteja. Jokaisessa kuvassa on yksi päähenkilö, jonka vanhemmat ovat eronneet. Päähenkilö on kutsunut kuvaan kaikki ihmiset, joiden kokee kuuluvan perheeseensä. Perhealbumi-valokuvasarja antaa vallan eroperheiden lapsille. He valitsivat kuvaansa kaikki ihmiset, jotka kokevat perheekseen. Vanhemmilta ei kysytty. Ideana on antaa valta ihmiselle, jolla sitä ei erotilanteessa ollut: lapselle.

Uusperheet ovat olleet sadoilletuhansille suomalaisille arkea jo vuosikymmeniä, mutta silti perinteinen perhekäsitys on vallalla sekä visuaalisessa kulttuurissa että kielessä.

Perhealbumi muistuttaa, ettei perhe aina mahdu yhteen kotiin tai yhden sukunimen alle.
Perhealbumi tekee näkyväksi sen, että vanhempien eron vaikutus ulottuu lasten aikuisuuteen asti.
Ennen ero oli niin häpeällinen, ettei siitä puhuttu. Nyt se on niin tavallinen, että lasten kokemukset jäävät yhä kuulematta. Perhealbumi rikkoo tämän hiljaisuuden.

Musta Taide julkaisi Perhealbumi-kirjan 20. marraskuuta 2014. Näyttely oli ensimmäisen kerran esillä Suomen valokuvataiteen museolla 30.1.-15.3.2015. Nyt näyttely nähdään Porissa P-galleriassa 15.5.-31.5.2015.

MYSTERIA  | Mari Syren-Fawaz ja Nina Pörn 25.4.–10.5.2015

Mysteria on kahden porilaisen taiteilijan ja taidekäsityöläisen, Nina Pörnin ja Mari Syren­Fawazin, yhteisnäyttely. Sen kantava yhteinen teema on naisen eri puolet – jumalattaresta kuolevaiseen, pyhimyksestä huoraan.

Mari Syren­-Fawaz on Lahden muotoiluinstituutista vuonna 1998 valmistunut koru­- ja esinemuotoilija.Hänen töissään ovat vahvasti esillä naisaiheet ja naiseus sen eri muodoissa. Huumoria, mustaakin, on töissä useasti,myös kitsch,fantasia ja maagisuus kiehtovat Syréniä, enemmän kuitenkin muotokielenä kuin sisällöllisesti.
Syrén kommentoi koruillaan monenlaisia asioita, jotka nousevat niin omasta arjesta kuin siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Työt voivat olla suuriakin vartaloveistoksia tai pienempiä, jopa miniatyyriveistoksia korun muodossa.
Mysteria -­näyttelyssä on esillä Syrenin uutta tuotantoa viimeisen kahden vuoden ajalta.

Nina Pörn on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1999 ja on siitä lähtien toiminut kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana. Hänen kuvataiteellinen perustansa löytyy taidegrafiikasta. Installaatioiden ja taidekirjojen tekeminen on hänen mielestään myös hyvin mielenkiintoinen tapa työstää ideoita ja ajatuksia.
Viime vuosina Nina Pörn on käsitellyt symbolien ja myyttien maailmaa koruteoksilla.  Esimerkiksi teos ”Corona Borealis” on saanut alkunsa Ariadnen tarinasta.Kruunun, seppeleen ja kaulakorun ympyrään on valmiiksi sisäänrakennettu viettelyn ja pettämisen lupaus.

 

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 24.05. klo 18 TERVETULOA!

Anna Ruth | LEMPILAPSI | 1.4.- 19.4.2015

Anna Ruthin teossarja Lempilapsi koostuu kymmenestä maalauksesta, kooltaan noin 110 cm x 140 cm, sekä sarjasta pienempiä teoksia paperille. Lempilapsi -sarja liittyy läheisesti vuoden 2013 näyttelyyn Vahinko, jossa taiteilija tutki vierasperäisiä, haitalliseksi luokiteltuja kasveja. Lempilapsi sarjassa katse kääntyy  vierasperäisiin, mutta arvostettuihin kasvilajeihin.

Lempilapsi-sarjaan kuuluvia kasvilajeja ovat muun muassa soija, vehnä, peruna, rypsi, sokerijuurikas, maissi ja riisi. Nämä lajikkeet on useimmiten tuotu maahan näiden ulkopuolelta, mutta jalostettu ja kehitelty toimimaan kunkin maan ilmastossa ja maaperässä. Niiden menestys on ollut niin suurta, että ne ovat monin paikoin edesauttaneet monipuolisen paikallisen kasviston häviämiseen ja johtanut paikoitellen mittaviin vesi- ja pintamaaongelmiin.

Yksipuolistamalla kasvistoa ihminen on myös tehnyt ruokatuotannostaan riskialttiimpaa muun muassa sään vaihteluille, tuholaishyönteisille ja kasvitaudeille, sekä vaikuttanut viljelyn riippuvuussuhteen kasvuun lannoitusaineista ja erilaisista kemikaaleista.

Ihmiskunta on laittanut paljon näiden ’kultaisten lapsien’ varaan ottamatta huomioon, että monimuotoisuus olisi pitkässä juoksussa turvallisempi vaihtoehto yksipuolistuneen tuotannon sijasta. Samalla tavalla näiden kasvien geneettinen muuntelu tuottavuuden lisäämisen nimissä on vain kiihdyttänyt ruokakasvistomme yksipuolistumista ja näin pitkällä aikavälillä tulee vaikuttamaan ruokatarjonnan yksipuolistumiseen ja riskialttiuden lisääntymiseen entisestään. Liikaa huomiota saaneista ja rajoitta kasvaneista lempilapsista muodostuu melkoinen ongelma niiden kasvattajille, eli meille ihmisille.