SEITSEMÄN SENIORIA | Porin Taiteilijaseura 70-vuotta | 01.07.-16.07.2017

Tuula_Solin_Muuttomatkalle
Tuula Solin, Muuttomatkalle

Joulukuussa 1947 porilaisessa yksityiskodissa ryhdyttiin suunnittelemaan taiteilijoita yhdistävän seuran perustamista. Porilainen taide- ja kulttuurielämä oli tuolloin vilkasta, mutta sen toiminnalliset rakenteet olivat täysin yksittäisten tekijöiden varassa.  Sodanjälkeisen Suomen kaupungit olivat yllättävän vilkkaita: kauppiaita ja liikkeitä riitti ja markkinoilla ja toreilla kokoonnuttiin yleisesti. Taiteilijat olivat osa eräänlaista ”katukauppaa” ja teoksia esiteltiin liikkeiden takahuoneissa, tilapäishuoneistoissa ja jopa hotellihuoneissa.

Sodan jälkeen taiteilijat pyrkivät järjestäytymään ja edistämään taiteilijoiden ammatillista toimintaa. Tämän seurauksena rekisteröitiin taiteilijaseuroja ja niiden toiminnassa olennaisena osana oli jäsenten koulutus ja näyttelymahdollisuuksien järjestäminen.

Tuula_Juti_Linjalla
Tuula Juti, Linjalla

Porin Taiteilijaseura on useista myrskyistä selvinneenä edelleen, 70 vuotta perustamisensa jälkeen merkittävä kuvataiteen kentän toimija Porissa. 2010-luvun maailma ja taiteilijuus on toista kuin 1940-luvulla, mutta taiteilijat tarvitsevat edelleen yhteisiä foorumeita ja paikkaa esitellä tuotantoaan.

Taiteilijaseuran pitkän historian kunniaksi haluamme nostaa esille taiteilijoita, joilla niin ikään on takanaan pitkä historia.

Juhlavuoden kunniaksi Porin Taiteilijaseura järjestää P-galleriassa näyttelyn, jonne se kutsuu jäsenistään seuraavat taiteilijat: Tuula Hölsö, Tuula Juti, Kauko Lehtonen, Anja Levoranta, Heikki Peltoniemi, Tuula Solin ja Olavi Vaahtera. Näyttelyn taiteilijat ovat suurin piirtein Porin Taiteilijaseuran ikätovereita. Näyttelyssä on esillä sekä vanhoja teoksia että uudempaa tuotantoa.

Näyttelyn ovat kuratoineet seuran jäsenet arkkitehti Kauko Lehtonen ja gallerianhoitaja Tuula Hölsö kuvataiteilija Pasi Vainionpään avustuksella.

Tuula_Holso_Lento
Tuula Hölsö, Lento

PIIRUSTUKSIA | Elmeri Terho | 03.06.-18.06.2017

Elmeri_Terho_kuva_mediainfoon

P-galleriassa on kesäkuussa esillä helsinkiläisen kuvataiteilija Elmeri Terhon piirustuksia. Teosten estetiikka saa muotonsa lapsuus-aikuisuus -teeman pohdinnoista: kuinka lapsena suhtautui aikuisuuteen, kuinka aikuisena suhtautuu lapsuuteen ja kuinka luoda eletyn lapsuuden ja nykyhetken välille yhteys edesauttamaan taiteellisen työskentelyn pyrkimyksiä.

Näyttelyn teoksissa esiintyvät esineet, hahmot ja kaupungit ovat kuin koteloituja kohtaamisia aikuisuuden ja lapsuuden välisiltä tutkimusmatkoilta.

MININÄYTTELY | AIKUISTEN SADUT | Tiina Stenman | 17.05.-28.05.2017

SAMSUNG CSC

Näyttelyni nimi ”Aikuisten sadut” viittaa minua pari vuotta vaivanneeseen lievästi pakonomaiseen haluun maalata teoskokonaisuus hieman mystisistä, arvoituksellisista ja jopa sadunomaisista maalauksista. Siis tauluja kuin kohtauksia saduista.

Ihmisen aikuistuminen tuo mukanaan monenlaista huolehtimista, aikatauluttamista ja vastuuta. Lisäksi pitäisi vielä elää tiettyjen käytösnormien mukaan, ettei ihan hölmöksi leimattaisi. Lapsenomainen uteliaisuus, mielikuvituksellisuus ja hulluttelu painuu takaalalle. Välillä tuntuu, että ollakseen nykyään kiinnostavaa taiteen pitää olla yltiömodernia, rujoa ja vähän outoa tai ahdistavaa. Jos taide on esittävää taidetta, ei se ainakaan kovin kaunista tai söpöstelevää voi olla, ellei se ole lasten tekemää.

Nyt haluankin omalla osaamisellani esitellä esittävää, kaunista ja hieman mystistä taidetta. Näyttelyni kaikki teokset on maalattu vuosina 2015-2017 ja ovat öljyvärimaalauksia.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

MININÄYTTELY | PYSÄYTETTYJÄ HETKIÄ II | Minna Sulonen | 03.05-14.05.2017

Iirikset_2017

P-galleriassa avautuva mininäyttely Pysäytettyjä hetkiä II on jatkoa viime syksynä Paja & Galleriassa näytteillä olleelle teoskokonaisuudelle, joka koostuu lyijykynäpiirustuksista. Pääosin työt ovat valmistuneet vuoden 2017 aikana. Teoksissa on tutkittu erilaisia vuorovaikutussuhteita, kuten ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä ihmisten keskinäisiä vuorovaikutussuhteita sekä ihmisen suhdetta itseensä.

Taiteen muotona piirtäminen, on aina ollut lähimpänä Minna Sulosen sydäntä, ja varsinkin lyijykynäpiirustus. Sulonen haluaa korostaa, että lyijykynä instrumenttina, on paljon muutakin kuin vain välivaihe taiteen tekemisessä. Häntä kiehtovat musta, valkoinen ja niiden välimuodot taideteoksien muodon ja sisällön ilmaisussa, myös väri on saamassa jalansijaansa töissä.

Taideteoksiensa aiheet Sulonen saa hahmoista, olotiloista, elämäntäyteisyydestä, meitä ympäröivistä olemassa olevista arvoista. Minna Sulonen yhtyy Pentti Kaskipuron yksinkertaiseen taidefilosofiaan: ”Taide syntyy näkemisestä silmästä ja käden kautta ulos!”.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Rengastetut-17

MININÄYTTELY | HAURAS LEVOLLISUUS | Heli Väisänen | 19.04.-30.04.2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elän elämää kalenterin ja kiireen keskellä, en pysty enää muistamaan kaikkea mitä pitäisi. Kun saan sukeltaa taidetyöskentelyyn, mielikuvien maailmaan, on kuin pääsisin pakoon kaikkia ajankäytön hallinnan ongelmia. Löydän sieltä lepohetken ja sisäänpäinkääntymisen mahdollisuuden. Koen kuvien tekemisen hyvin voimauttavana, se tuottaa minulle paljon iloa ja onnentunnetta.

Levollisuutta.

Miten hyvältä tuntuukaan saada olla levollinen, miten tärkeä onkaan levollinen mieli meissä, ja miten helposti särkyvää se onkaan. Tahdon tämän näyttelyn teoksissa viipyillä tuossa mieltä rauhoittavassa levollisessa olotilassa, joka niin usein syntyy yhteydessä luontoon.

Työskentely on minulle prosessi, jossa teos johdattaa seuraavaan. Kuuntelen herkästi intuitiota ja annan itselleni luvan unohtaa alkuperäiset suunnitelmat.

Tämän näyttelyn teosten kanssa kävi todellakin näin.

Olen työskennellyt miltei vimmaisella vauhdilla, ja niin paljon nauttinut työskentelystä. Työskentelyn edetessä rauhoittuminen ja levollisuus nousivat teosten teemoiksi yhä enemmän. Lähtökohtana oli lapsuuden majaleikit puissa. Puista huokuva voima alkoi korostua yhä enemmän ja puiden kautta sulauduin yhteen luonnon kanssa. Luonnon rauhoittava ja parantava voima tuli teoksiini levollisen, hiljaisen, meditoivan naishahmon muodossa. Tällä hahmolla on kaiken kiireen keskellä taito pysähtyä, ottaa oma aika ja paikka, kääntyä sisäänpäin ja olla vuoropuhelussa luonnon kanssa. Kuunnella luontoa ja kuunnella itseään.

Teoksiin liittyvät vahvasti sanat: Pysähtyä, levätä, olla yksin, olla hiljaa, olla luonnossa. Näyttelyn nimi syntyi lopulta viimeisen teoksen myötä, kuin prosessin päätepisteeksi: Hauras levollisuus.

Hauras levollisuus, hetken verran, pian taas kiire kutsuu ja elämä vie.

Näyttelyssä on esillä sekä grafiikkaa että keramiikkaveistoksia. Suurin osa teoksista on tältä keväältä tai viime kesältä.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MININÄYTTELY | HALLITTU KAAOS | Mari Syrén-Fawaz | 05.04.2017-16.04.2017

image1

Kaaos tarkoittaa epäjärjestystä tai järjestymätöntä olotilaa. Kaaosteoria on oletus, jonka mukaan epäjärjestys on maailmankaikkeuden perustila. Todellakin.

Kaksi viikkoa ennen kuin näyttelyni piti alkaa (ja tietäähän meidät taiteilijat, viimeiset kaksi viikkoa on se hektisin aika, jolloin näyttely saa lopullisen muotonsa ja viimeisiä teoksia tehdään vimmatusti) sairastuin ja sitten jouduin sairaalaan.

Osa töistä jäi valmistumatta. Osa kokonaan tekemättä.
Mutta sellaista se on, elämä.

Elämästä ja sen hallinnasta kertoo näyttelyni Hallittu kaaos. Siitä, miten epäjärjestyksen keskellä asiat ovat kuitenkin jollain tavalla hallinnassa. Kuin sotkuinen työpöytä, josta tarvittavat työkalut tai paperit löytyvät omista, oudolla tavalla loogisista paikoista. Tai kuin lastenhuone, josta äiti onnistuu löytämään kaiken sekamelskan keskeltä juuri SEN pikkuauton.

Epäsymmetria ja epätäydellisyys on minulle ollut aina mielenkiintoisempaa ja kauniimpaa kuin täydellisyys, joka taas usein voi olla myös tylsää.

Olen tehnyt näyttelyyn koruja, joiden haluan olevan kuin hopeisia siveltimenvetoja iholla tai vartalolla. Näyttelyssä ne ovat kuin pieniä abstrakteja maalauksia vitriineissä, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta omassa käyttötarkoituksessaan: kehon koristeena.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

MININÄYTTELY | LUONTO JA IHMISMIELI | Katja Laakso-Leppänen | 22.03.2017-02.04.2017

Suojavaippa

Olen ulvilalainen CP-vammainen taiteilija syntymäni hetkellä kokemani hapenpuutteen seurauksena. Työskentelen vasemmalla kädellä, koska oikea käteni toimii vain rajoitetusti. Vammastani huolimatta olen aina yrittänyt elää mahdollisimman normaalia elämää ja yrittänyt saavuttaa unelmani ja toiveeni. Unelmani ovatkin jo suurelta osin toteutuneet. Ylioppilaaksi tuloni jälkeen kävin Porin Taidekoulun ja olen saanut tehdä taidetta. Olen myös ihanan Kiia-tytön äiti.

P-gallerian näyttelyni teemana on ”Luonto ja ihmismieli”.  Luonto on aina ollut minulle innoituksen antaja niin ilon kuin surunkin hetkellä. Luontoa kuvaamalla voin välittää tuntemuksiani ja mielialojani kanssaihmisilleni ja jakaa ne heidän kanssaan. Yhdistän usein luontokuvani tunnetiloihin. Teoksissani yhdistyvät luonto ja ihmisen mieli. Toivon, että pystyn välittämään sanomani teosteni kautta. Teokseni toteutan öljy- ja pastelliväreillä.

Vammaisuus ei ole este taiteen tekemiselle – tai rikkaalle elämälle. Maalaamalla ilmennän tuntemuksiani ja kokemuspohjaani.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kuva3

MININÄYTTELY | BROKEN |  Raija Kuisma | 0
8.03.–19.03.2017

Kuva8

Ihmisen ehyt maailma saattaa särkyä konkreettisesti sodan, sairauden, läheisistä eroon joutumisen myötä.
Ihminen voi joutua pakolaiseksi, pois omasta aiemmasta asuinympäristöstään tai vainotuksi omassa asuinympäristössään.
Ihmisen ehyt maailma saattaa särkyä oman mielen sisällä.
Tuttu ja turvallinen muuntuu ja katoaa. Kuva ei olekaan selvä vaan muodostuu useista päällekäisistä kuvista.

Näyttelyni kuvaa särkymisen ja eheytymisen prosessia.
Kauniista maailmasta saattavat kaikota värit, muodot. Kaikki vääristyy. Kuvaan hetkeä, jolloin värit ja muodot alkavat palautua ihmisen maailmaan.
Kuuluuko itsekkyyteen pohjautuva ympäristön tuhoaminen ihmisen oikeuksiin? Onko inhimillinen asuminen ihmisen perusoikeus? Kuuluuko vapaa liikkuminen vielä elämisen ihanteisiin?

Näyttelyssä on esillä valokuvia ja installaatioita.

Näyttelyn nimiteos, Broken, koostuu löytöesineistä, jotka ovat irrottautuneet alkuperäisestä ympäristöstään. Teoksen osia on löytynyt Ranskasta, Meksikosta, Thaimaasta ja Suomesta.  Keskushahmo on pieni lapsi, joka on jäänyt yksin ilman jokapäiväistä turvaa lohtuesineiden ympäröimäksi. Huoneen  näytöissä hehkuu rikkimennyt Kaunis maailma, Kotini on linnani?, Muurille?

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kuva4

MININÄYTTELY | SUOMEN KESÄ… JA MUITA VUODENAIKOJA | Marko Lampisuo | 22.02.-05.03.2017

9Suomen_syys_still

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Suomen talvi on kylmä, pimeä, vähäluminen ja aivan helvetin pitkä.

Tutkimusten mukaan jopa puolet suomalaisista kärsii syysväsymyksestä. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Moni suomalainen kärsii myös keväisin väsymyksestä, masennuksesta tai jaksamattomuudesta. Sen sijaan kesämasennus on hyvin harvinainen vaiva. On kuitenkin ihmisiä, jotka voivat masentua kesällä pitkään jatkuvasta huonosta säästä. Talvikuukausiin verrattuna monikertaisesta valonmäärästä aiheutuvista univaikeuksista suomalaiset kärsivät juuri kesällä.

”Suomen kesä … ja muita vuodenaikoja” -videoteos havainnollistaa tieteellisellä tarkkuudella vuorokauden valoisan ja pimeän ajan vaihtelun yhden vuoden kuluessa. Videoteos koostuu 365:stä lyhyestä kuvasta, joista kustakin on peitetty vuorokauden pimeää aikaa vastaava alue. Vuodenaikojen erot korostuvat ääniraidalla. Kesä on kirkkaana ohikiitävä, kiihkeä ja kaoottinen kiila unettavana junnaavan pimeän vuodenajan harmaudessa.

Videoteoksen lisäksi tekeillä oli samaa aihetta ja kuvastoa käsittelevä grafiikanvedosten sarja. ”Suomen kesä… ja muita vuodenaikoja” -grafiikanvedossarja ei kuitenkaan koskaan valmistunut. Näyttelyn dokumentaarisessa osiossa on esillä videon sekä grafiikan tekemiseen liittyvää aineistoa kuten sähköpostiviestejä, muistiinpanoja, luonnoksia, työsuunnitelmia, taulukoita, valotusfilmejä ja työvedoksia.

Teosten valmistumista ovat tukeneet: Satakunnan Taidetoimikunta, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taiteen edistämiskeskus.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran juhlavuoden ohjelmaa.

12Suomen_joulu_still

MININÄYTTELY | HYVÄSTI KÄYKÖÖN | Annemaria Silvola | 08.02.-19.02.2017

Hot Mama- Kuumat aallot 2015

Annemaria Silvola on porilainen taiteilija, joka on toiminut pitkään alle kouluikäisten parissa opettaen kuvataiteen valmentavia opintoja 3-6-vuotiaille. Viime vuosina hän on myös toiminut vauvojen värikylpyohjaajana. Hän on kouluttautunut taideterapian alalla ja ohjannut taideterapeuttisia ryhmiä.
Annemaria Silvola kertookin, että taiteen tekeminen on hänelle pitkälti oman elämän käsittelyä. Taiteen tekeminen tuo iloa ja merkitystä hänen arkipäiväänsä. Teoksissaan hän pohtii käännekohtia, muutoksia ja tunnekarttoja.
”Koen olevani taiteessa taaperoiässä, pyrin ylläpitämään lapsenmielisyyttä, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä ihmettelyä. Olen innostunut käyttämään perinteisestä suorakulmaisesta maalausmuodosta poikkeavia pohjia ja maalannut paljon vapaana riippuviin kankaisiin ilman kehyksiä sekä pyöreisiin pohjiin. Maalaan useimmiten akryyliväreillä. Teen myös grafiikkaa ja keramiikkaa sekä akvarelleja. Toisinaan käytän sekatekniikkaa ja saatan lisätä teokseen kierrätystavaraa. Installaatiot ovat tulleet myös tärkeäksi osaksi ilmaisuani taiteilijaryhmäni yhteisnäyttelyiden myötä.” sanoo taiteilija.

Ylös 2015

P-galleriaan Annemaria Silvola tuo isohkoja seinävaatteenomaisia akryylimaalauksiaan. Näyttelyn aiheen Silvola sanoo lähteneen vanhasta kaskusta, joka kertoo kahdesta miehestä, jotka pitkäksi venyneen juhla-illan jälkeisenä päivänä tapaavat kadulla ja toinen kysyy kaveriltaan: ” Mitä vaimo? Sanoiko pahasti?” Kaveri vastaa:” Ei vaan hyvästi!”
Silvola kertoo: ”Tästä lähti ajatuskuvioni liikkeelle. Hyvästi sanominen sisältää toiveen luopumisen hyvästä tuloksesta; kaikki käy hyvästi!
Koko elämämme on täynnä hyvästejä. Joskus hyvästijättö ei ole mieluisaa, mutta ajan kuluessa saakin huomata sen olleen portti uuteen, hyväksi meille ja matkallemme.
Ilman hyvästejä emme siirry eteenpäin, emme löydä uusia maailmoja, emme kasva ihmisinä. Lopulta viimeisen ja suurimman hyvästimme jätämme elämälle ja toivomme käyvän vielä kerran hyvästi.”

Annemaria Silvola on pohtinut tässä teoskokonaisuudessa elämän monia, pieniä ja isoja, väistämättömiä hyvästejä sekä hyvästi -sanan positiivisuutta, ajatusta luopumisen tuomasta hyvästä.