JÄLJET PELOTTAVAT | Satu Salminen ja Janika Regelin | 27.04.-15.05.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Regelin_Salminen_Jaljet_Pelottavat

RAISKAUSKULTTUURI – KULTTUURIA RAISKAUKSISTA

”Jäljet pelottavat” on kahden taiteilijan kertomus todellisista tapahtumista, koetuista raiskauksista ja niiden seuraamuksista.

Janika Regelinin ja Satu Salmisen näyttely esittelee sekä uhrien keinoja selviytyä seksuaaliväkivallasta, että rikoksen tuottamia syy-seuraussuhteita.Tarinat löytyvät sekä taiteilijoiden omista, että lähipiirin kokemista seksuaaliväkivallan tapahtumista.

Seksuaaliväkivallasta on kohistu Suomessa viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Huomiota ovat saaneet raiskaukset, hyväksikäyttö ja seksuaalinen häirintä. Taiteilijat avaavat rohkein ottein seksuaalirikosten tuottamia kokemuksia, niin omasta elämästään, kuin lähipiirinkin kokemista rikoksista.

Naisen kehon ja naiseuden esineellistäminen nousee esiin keskeisenä kysymyksenä nyky-yhteiskuntaa peilaavassa näyttelyssä.

Kertomukset todellisten ihmisten kokemuksista, herättelevät muutokseen, sillä muutosta todellakin tarvitaan. Muutosta yhteiskuntaan, jossa raiskaus ja hyväksikäyttötuomiot ovat naurettavan alhaiset. Muutosta yhteiskuntaan, jossa uhria syytellään ja nolataan hänen kokemastaan väkivallasta. Muutosta asennoitumisesta väkivallan uhria ja tekijää kohtaan.

Se vaikenee, joka pelkää.

AJATUKSEN SIIVIN | Heli Piittala-Virtanen | 09.04.-24.04.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Varien_kirjo_2014

Heli Piittala-Virtanen juhlii 50-vuotissyntymäpäiväänsä P-galleriassa.

Ajatuksen siivin on Heli Piittala-Virtasen ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa. Hänen teoksiaan on kuitenkin ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä.

Näyttely kokoaa yhteen teoksia aina taidekouluajoilta nykypäivään lähes kymmenen vuoden ajalta. Esillä on öljyväri- ja akvarellimaalauksia, keramiikkateoksia sekä grafiikan vedoksia.

Piittala-Virtasen työskentely on hidastempoista työhön tutustumista. Kankaalle luodut viivat yhdistyvät sävyihin muodostaen vähitellen kuvan, joka toisinaan yllättää tekijänsäkin.

Piittala-Virtanen työskentelee päätoimisesti Kuvataidepäiväkoti Viikarissa, jossa hän lastentarhanopettajana on vastuussa taiteen perusopetuksen kuvataiteen valmentavasta opetuksesta. Voidakseen antaa lapsille mahdollisimman laadukasta opetusta hän kehittää aktiivisesti omia taitojaan erilaisilla piirustus- ja maalauskursseilla.

Heli Piittala-Virtanen on valmistunut Porin Taidekoulun iltalinjalta vuonna 2009.

Heli Piittala-Virtanen toimii puheenjohtajana Porin Saskioissa ja Porin Naistaiteilijoissa.

Simpukka

IF THERE IS A TREASURE | Heini Vanhanen | 19.03.-03.04.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Woods_netti

Aloin pohtimaan rahan olemusta aktiivisesti pari vuotta sitten luettuani Joseph Murphyn teoksen alitajunnan voimasta. Murphy heitti ilmoille hurjalta kuulostavan väitteen, että köyhyys on vain mielen sairautta. Raha ei viihdy sellaisen henkilön luona, joka suhtautuu siihen välttämättömänä pahana. Raha pitää rahasta ja se nauttii myös liikkeellä olosta. Sitä on käytettävä, jotta se haluaisi palata takaisin suurempana joukkona. Ollakseen rikas tulisi kyetä muuntamaan omia ajatusmallejaan ja ymmärtää, mitä raha haluaa.

Rahasta on muodostunut minulle vaikeasti hahmotettava abstraktio, ja näyttelyssäni se muuntuu entistä symbolisemmaksi. Rahasta tulee aarre, jotain mitä ei koskaan tavoiteta. Se on jotain mihin pyritään, tuntematta välttämättä syitä, saati sitä, mitä tavoitteen saavutettua tulisi tehdä.

Minua kiinnostaa kuinka raha saa ihmisen liikkeelle. Miten se saa ihmisen tavoittelemaan menestystä ja jotain kuviteltua parempaa. Etsintä ja haluaminen näyttäytyvät minulle välillä epätoivoisena, välillä koomisena, mutta aina välttämättöminä. Mikään ei tule koskaan olemaan tarpeeksi.

Näyttely on galleriatilaan rakentuva teos. Esillä on liikkuvaa kuvaa, valokuvaa sekä esinekooste. Osana teosta jaan näyttelyn kävijöille sata dollaria. Seteleitä tulen piilottamaan galleriatilaan koko näyttelyn esilläoloajan. Löytäjä saa pitää.

Heini Vanhanen (s.1983) on valmistunut kuvataiteiljaksi Turun Taideakatemiasta keväällä 2013. Hänen pääasiallisena työvälineenä toimii kamera. Työskentelyssään hän luottaa havainnointiin ja intuitioon luodakseen jotain kokemuksellista. Hänen töitään on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.

Näyttelyä on tukenut Turun Kaupungin kulttuurilautakunta.

Rainbow_netti

ILMATTAREN KANGASPUUT | Nanna Evilampi | 05.02.-21.02.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Ilmatar istuu Ilman pitkillä pilvipihoilla ja kutoo. Ilmattarella on ihanat, ilmavat kangaspuut, joissa valmistuu pitkiä, hienoja harsoja, paksuja ukkosvilloja, leikkisiä pumpulipitsejä ja valtavia, morsingonsinisiä poutapellavia.

Ilmatar on ikävissään. Ajasta aikaan istuu hän vain kangaspuidensa ääressä, sujuttelee sukkulallaan ja polkee loimilankoja ristiin kuteen välissä. Ihania ovat Ilmattaren kudelmat, mutta kyllästynyt, niin kyllästynyt on Ilman impi istumaan siinä paikallaan. Itkee hän ikävissään, suuria hopeisia, läpikuultavia kyyneliä ja ajatuksissaan, ikävissään kutoo pelkkää pilveä maailman päälle. Maailma kylpee Ilmattaren kyynelissä ja aina vain korkeammalle nousee veden pinta.

Lopulta hylkää Ilmatar kangaspuunsa, sukeltaa alas ja uidessaan meressä muotoilee maailmaan kalapoukamat, saaret ja lahdelmat. Tuulesta ja merestä tulee Ilmatar myös raskaaksi ja vedessä kelluessaan suo sotkalle pesän sijan polvellaan. Ilmatttaren muutoksen kaipuusta syntyy kokonainen maailma ja maailmaan ensimmäinen ihminen.

Tuo tyhjyys, tila ja keveä avaruus ennen maailman syntyä on inspiroinut tämänkertaisen näyttelykokonaisuuteni. Mitä on, ennen kuin on mitään? Miten voi tyhjästä tulla jotain, vai onko silloinkaan tyhjää, kun ei mitään vielä kuitenkaan ole? Miten alkaa muutos? Jotta saa pellavalankaa, jota Nanna Evilampi on töissään käyttänyt, pitää ensin olla maata ja pellavan siemen. Pellavan pitää kasvaa, se pitää korjata, kuivata, loukuttaa, lihdata, pehmittää, riipiä, kiertää ja keriä. Kerältä lankaa kiilapuihin kierrellessään Evilampi pitää sitä tiukalla, oikaisee liian tiukkoja kierteitä, nitoo, asettelee ja suunnittelee. Jos hän jättää työn kesäksi ulos sateeseen, ei sitä kohta enää ole, vaan se muuttuu mullaksi.

Taideteos, puutarha, planeetta tai yhteiskunta ovat järjestystä kaaoksessa. Työtä aiheuttaa pyrkimys täydelliseen järjestykseen, jossa kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat paikallaan. Kuitenkin heti, kun järjestys on täydellinen, eikä mikään muutu, on lopputulos kuollut. Muutoksen ja kaaoksen keskellä voi saada lohtua ajatuksesta, että muutos ja kaaos tiloina ovat ainakin eläviä.

Ensimmäistä kertaa Nanna Evilampi käyttää töissään siirrettäviä elementtejä. Lankoja voi liikutella tiettyyn rajaan asti, kuvien elementit ovat joko kevyesti paikalleen napeilla kiinnitettyjä tai pääsevät liikkumaan ilmavirrassa. Abstrakti ilmaisu antaa tilaa ajatukselle, värien puutekin on ilahduttava mahdollisuus. Ilmattaren kangaspuista voi jälleen kerran tulla uusi taivas.

LEIKKAUSHENKI | Mikko Lyytinen | 15.01- 31.01.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Wreck

Mikko Lyytisen teosten taustalla on mietteitä kasvusta, muutoksesta ja kaaoksesta. Ne ovat lähtöisin talouden ja teknologian ajamasta ilmapiiristä, läheisten sairastumisista, luontokokemuksista ja yrityksistä oman henkisen tilan kehittämiseen.

Yhteiskunnasta lähtee paljon melua. Poliittiset hokemat kaikuvat lähes uskonnollisina mantroina,jotka tuntuvat olevan irrallisia todellisuudesta.
Mikko Lyytinen yrittää tavoitella teoksissaan jotain päinvastaista, jotain joka on tavoiteltavissa vain kokemalla, niiden ei ole tarkoitus sanoa mitään tai olla tulkittavissa. Ne ovat oma sisältönsä vähän kuin kerrostalon väreilevä heijastuma liejuisessa lätäkössä tai puiden oksistojen muodostama silhuetti poutapilvistä taivasta vasten.
Maalaukset syntyvät orgaanisesti ja intuitiivisia valintoja tehden. Maalaus toimittaa eräänlaisen rituaalin virkaa pyrkimättä olemaan kuitenkaan portti mihinkään pyhään tai yliluonnolliseen. Ne ovat mietiskelyalustoja, joissa luontoa edustava sattumanvaraisuus ja ihmisen tahto kilvoittelevat ja yhtyvät.

Mikko Lyytinen (s.1981) asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän on valmistunut Lahden taideinstituutista vuonna 2011 ja samana vuonna hän sai 1. palkinnon Art of Basware- taidekilpailusta.
Leikkaushenki on Lyytisen kolmas yksityisnäyttely. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi hän vaikuttaa taiteilijaryhmä Hydrassa.

HOLD ON | Tuomas Tiainen | 18.12.2015 – 10.01.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

TuomasTiainen_HoldOn_WEB

Jokin kiiltää horisontissa.

Marsipaanimies elokuvasta Haamujengi (1984) kahlaa läpi tuperruttavan informaatioliejun aina sysipimeään mustaan maahan asti. Pohjolan oloihin mukautettu psyykkisesti ylikuormittunut popkulttuurisymboli on muuttunutta popkulttuurisymbolia. Hän ei ilmehdi, silmät ja suu retkottavat ammollaan yhtä lailla. Kun aukot ovat auki, niistä näkee läpi.

Hold on, pidähän kiinni! Hatusta, saavutetuista eduista, tai siitä uudesta kätevästä kantokahvasta (muovia)!

Hold on esittää sarjakuvantekijä Tuomas Tiaisen syksyllä 2015 valmistamia kollaaseja. Teokset syntyivät tarpeesta työstää kuvaa spontaanisti ilman tarkkaa päämäärää ja pyrkimystä suurempien kokonaisuuksien muodostamaan kerronnallisuuteen. Motiivina oli varoa kyseenalaistamasta vaistonvaraisesti syntyneitä ratkaisuja ja nauttia tärkeimmästä, kuvien tekemisestä.

Rakkaudesta prosessiin syntyi sarja teoksia, kirkkaita ja fragmentteja täynnä. Ja, lähtökohdan vastaisesti, löyhähkö narratiivikin (jonka voi mieltää tai olla mieltämättä viimeaikaisten reaalimaailman tapahtumien heijasteena). Jätelavoilta löydettyihin kehyksiin istutettu teoskokonaisuus ilkamoi väreillä, symboleilla ja metallisella loisteella. (Jokin kiiltää horisontissa.)

Se kai tahtoo sanoa: kansanruumis on sisältä höttöä, eikä tämä muutenkaan ole mikään hattaralandia.

Osa näyttelyssä esillä olevista töistä on ollut nähtävillä Turussa marraskuussa 2015. Yksi kollaasi on mukana Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2015 työstetyssä rasisminvastaisessa Nyt riittää! -sarjakuvalehdessä (Suomen sarjakuvaseura), jonka työryhmään Tiainen kuului.

Tuomas Tiainen (s. 1980) on Helsingissä asuva piirtäjä, sarjakuvantekijä, pienkustantaja ja kriitikko. Hän on julkaissut yhden pitkän sarjakuvakirjan (Man with the Dog, 2012) sekä lyhyitä sarjakuvia antologioissa ja lehdissä. Sanaton sarjakuvaromaani Jenny Haniver ilmestyy vielä ennen vuodenvaihdetta. Mustavalkoisissa, vähäpuheisissa ja verrattain vakavamielisissä mutta absurdilla huumorilla silatuissa sarjakuvissaan Tiainen käsittelee eritoten yksinoloon, erillisyyteen sekä yksilön ja ympäröivien ryhmien suhteisiin liittyviä teemoja. Hän julkaisee sarjakuvia oman Dead Genesis -pienkustannemerkkinsä kautta. Tiainen on nykysarjakuvayhdistys Kutikutin jäsen sekä yksi kolmannes Ränni GmbH -taiteilijaryhmästä.

TÄYDELLINEN KIERROS | Tuomo Rosenlund ja Johanna Pohjavirta | 28.11.-13.12.2015

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Pohjavirta_Rosenlund_Huoltotoimenpiteita 2015_print 10x15

Työpari Tuomo Rosenlund & Johanna Pohjavirta

Tuomo Rosenlund ja Johanna Pohjavirta ovat tehneet nimimerkillä Pohjavirta & Rosenlund digitaalisia grafiikanteoksia vuodesta 2009. He yhdistävät teoksissaan piirustusta, valokuvaa ja digitaalista kuvankäsittelyä. Teokset valmistetaan mustesuihkuvedoksina taidekartongille.

Pohjavirran ja Rosenlundin kuvien lähtökohdat löytyvät usein luonnosta, puista ja maisemista. He haluavat myös liikkua mielen iloisella ja positiivisella puolella, teokset tavoittelevat harmoniaa ja tasapainoa. Teosten sisältö muodostuu valokuvallisten, ”todellisten”, ja piirustuksellisten, ”vapaiden”, elementtien kohtaamisesta, joka synnyttää katsojalle visuaalisen leikin kuvan sisälle. Piirretyt kuvat asetetaan valokuvan maailmaan, ja erilaiset todellisuudet sulautuvat yhtenäiseksi kuvaksi. Samanlaista visuaalista tehostetta käytetään usein mm. mangassa, eli japanilaisessa sarjakuvassa, jossa pelkistetysti piirrettyjen hahmojen taustat ovat tehty valokuvan tarkoiksi. Tällä pyritään helpottamaan samaistumista tarinoiden hahmoihin, ja annetaan myös katsojalle tilaa tulkita hahmoa haluamallaan tavalla. Pohjavirran ja Rosenlundin pyrkimys on samankaltainen, kuvia voi katsoa yksityiskohtaisen tarkasti ja vapaasti tulkiten, erilaiset elementit toimivat symbioosissa, ne korostavat omaa olemustaan vastakohtaisuudessaan.

Tuomo Rosenlund on syntynyt Lempäälässä vuonna 1976. Hän on opiskellut kuvataidetta Porin Taidekoulussa ja TAMK:ssa Tampereella, ja työskennellyt päätoimisena kuvataiteilijana vuodesta 2004. Rosenlund on pitänyt 26 yksityisnäyttelyä, joista viimeisimmät olivat Galerie Art Room:ssa Helsingissä, Centro Cultural Borgesissa Buenos Airesissa ja K-15 Galleri:ssa Tukholmassa. Hän on osallistunut yli 50 yhteis- ja ryhmänäyttelyyn useissa eri Euroopan maissa, sekä myös Lähi-Idässä ja Etelä-Amerikassa.

Johanna Pohjavirta on syntynyt Porissa vuonna 1970. Hän on opiskellut kuvataidetta Porin Taidekoulussa ja TAMK:ssa Tampereella, sekä graafista suunnittelua TAIK:ssa, Satakunnan käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa ja Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Lisäksi Pohjavirta on opiskellut valokuvausta Kankaanpään Taidekoulussa ja VVI:llä Tampereella. Pohjavirta on toiminut ammattivalokuvaajana vuodesta 1998. Hän perusti oman studionsa, Studio Dettanin Tampereen Pyynikille vuonna 2010. Hän on pitänyt kaksi yksityisnäyttelyä ja osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa.

Rosenlund ja Pohjavirta ovat Tampereella asuva ja työskentelevä avopari ja heillä on kaksi lasta.

Pohjavirta_Rosenlund_Sumuaamu 2014_print 10x15

INVENTAARIO | Noomi Ljungdell 07.–22.11.2015

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone
Yksityiskohta teoksesta:16945(luettelo) 2015 Sarjasta Inventaario digitaalinen tuloste, vaneri, akryyli 55x205cm

Sarjasta Inventaario | Yksityiskohta teoksesta: 16945(luettelo) | digitaalinen tuloste, vaneri, akryyli

Inventaario on näyttely, joka sisältää kaikki taiteilijan lapsuudenkodista löytyvät esineet. Lähes kaksi vuotta kestäneen työskentelyn aikana Ljungdell on valokuvannut ja luetteloinut lapsuudenkotinsa asuintiloista jokaisen tavaran.

Näyttelyn teokset ovat päällekkäisvalotettuja valokuvia, joissa kuvattujen esineiden ohuet kerrostumat peittävät toinen toisensa näkyvistä. Lopputulokset muistuttavat lentoasemien läpivalaisukuvia tai hentoja vesivärimaalauksia. Kuvattu irtaimisto on jaoteltu luokittain eri teoksiksi. Kuvatut kategoriat ja asioiden määrät tulevat esiin teosnimissä: Kaikki huoneet (10), Valaisimet (28) tai Koriste-esineet (128).

Ljungdell itse kirjoittaa: ”Pyrin tällä tekniikalla hävittämään näkyvistä esineiden tunnistettavat piirteet ja luomaan valokuvan, joka samaan aikaan sekä näyttää että peittää kuvatut esineet. Minua kiehtoo ajatus siitä, että yksi kuva pitäisi sisällään kaiken. Tavaroiden lisäksi tuohon yhteen kuvaan kiteytyy myös koko lapsuuteni muistoineen ja merkityksineen.” Ljungdell viittaa teokseen 16945 (kuva), jossa päällekkäisvalotettuna on kaikki irtaimisto. Tekstiteos 16945 (luettelo) listaa kaikki kuvatut kohteet aakkosjärjestyksessä toimien samalla sisällysluettelona koko näyttelylle.

Kuvauskohteeksi lapsuudenkoti valikoitui saatavuutensa vuoksi. Se on myös esimerkki tyypillisestä keskiluokkaisesta kodista ja siitä tavaramäärästä, jota länsimainen ihminen ympärillään säilyttää. Ljungdell kirjoittaa: “Koen, että tämä materian visuaalinen kansioiminen ja monen kuvan yhdistäminen yhdeksi kuvaksi on minulle keino purkaa kulutuskulttuurin ja tavarapaljouden aiheuttamaa ahdistusta ja toisaalta muuttaa yksittäisten esineiden paljous yksinkertaisiksi ja pelkistetyksi kuviksi.”

Inventaarion työskentelyprosessissa Ljungdellia kiinnosti erityisesti hankkeen laajuus ja kuvaamisen mekaanisuus, jossa hän lähes koneen tavoin vaihtoi kameran eteen esineen toisensa perään. Yksi työskentelyn haasteista oli kuvaamisen yksitoikkoisuutta vastaan taisteleminen. Varsinaiset kuvat syntyivät vasta myöhemmin tietokoneella. Tekoprosessissa onkin Ljungdellin työskentelylle tyypillistä meditatiivisuutta ja toistoa.

16945 (kuva) 2015 Sarjasta Inventaario Fotosec 90x120cm

Sarjasta Inventaario | Fotosec

Noomi Ljungdell (s.1979) on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka työskentelyn lähtökohdat ovat pääosin käsitteellisiä. Ljungdell käyttää teoksissaan valokuvaa, tekstiä ja installaatioita. Sisällöllisesti hänen teoksensa käsittelevät usein jotakin tiettyä paikkaa, paikassa olemista ja kokemuksen jakamattomuutta. Valokuvassa Ljungdellia kiinnostavat peittämisen, näyttämisen ja osiin purkamisen kysymykset ja hän pyrkii kyseenalaistamaan valokuvaa välineenä, etenkin sen sidoksellisuutta aikaan ja kuvauskohteeseen. Ljungdellin teoksissa katsojalle annetaan aktiivinen rooli teosten valmistajina ja aktiivisena merkitysten tuottajana.

planet solitude / 61°29’ N, 21°48’ E | 17.10.–01.11.2015

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

kutsu_kuva_rajattu

Theresia Hefele (Saksa), Anna Kiiskinen (Suomi), Anne Pincus (Australia), Yukara Shimizu (Japani)

Näyttely ’planet solitude / 61°29’ N, 21°48’ E’  koostuu neljän Münchenissä, Saksassa, asuvan ja työskentelevän kuvataiteilijan maalauksista ja valokuvista, esittäen neljä eri lähtökohdista ja kulttuureista muodostuvaa lähestymistapaa teemaan maisema. Anna Kiiskisen ja Anne Pincusin maalausten lähtökohtana on usein heidän itse ottamiaan tai löytämiään valokuvia, jotka toimivat heille mallina pieni- tai suurikokoisiin maalauksiin ja maalaussarjoihin. Theresia Hefele ja Yukara Shimizu taas käsittelevät aihetta analogisen ja digitaalisen valokuvan keinoin.

Idea yhteiseen näyttelyyn juuri Porissa ja näyttelyn otsikko saivat alkunsa isommasta projekti-ideasta yhdessä neljän Satakunnassa asuvan ja työskentelevän suomalaisen taiteilijan kanssa (Mollu Heino, Marko Lampisuo, Talvikki Lehtinen ja Päivi Setälä). Ryhmä kokonaisuudessaan suunnittelee toteuttavansa tulevaisuudessa myös Saksassa tai muualla ulkomailla erilaisia näyttelykokonaisuuksia ja/tai yhteisiä projekteja saman otsikon alla; myös siksi otsikon perässä tarkennuksena tämän ensimmäisen näyttelypaikan eli Porin koordinaatit.

Näyttelyn teokset esittävät pysähtyneitä hetkiä ja tiivistettyjä intensiivisiä tunnelmia kuvatusta ympäristöstä. Ne ovat tallenteita lähiympäristöstä yksinäisyydessä ja rauhassa, joko luonnossa tai kaupunkimiljöössä, päivällä tai yöllä, mutta tietoisesti etääntyneinä päivittäisestä kiireestä ja hälinästä. Tämän eristäytymisen haun ja tarpeen voi tulkita jonkinlaisena etsimisenä tai myös tienä omien visuaalisten havaintojen ja lähiympäristön yksityiskohtaisempaan tutkiskeluun. Se, että taiteilijana tulkitsee ympäristöään, tarkoittaa myös oman näkökannan löytämistä tässä yhteydessä: se on lähiseudun sekä kokonaisvaltaisemmin maailman ja luonnon tutkimista oman taustan ja subjektiivisen huomiokyvyn kautta. Näiden neljän taiteilijan kullekin ominaiset lähestymistavat maisema-aihetta kohtaan voi nähdä myös visuaalisena yhdyslankana heidän hyvinkin erilaisten taustojensa välillä.

 

Theresia Hefele
Theresia Hefelen pienehköt taulut ovat analogisen valokuvauksen ja maalauksen välimuotoja, joita varten hän on kehittänyt oman tekniikkansa: hän preparoi ensin kuviensa puupinnan valoherkällä emulsiolla ja valottaa nämä sitten pimiössään mustavalkonegatiiveja käyttäen. Osittain Hefele värittää puulevyille siirtämänsä kuvat vielä jälkikäteen nestemäisellä valokuvien väritysaineella; näin hänen valmiit valokuvatyönsä ovat usein herkän sinisen, vihreän tai ruskean sävyisiä. Hefelen kuvamotiivit ovat yleensä autioita, nimettömiä maisemia tai yksityiskohtia ulkotilassa ilman ihmisiä: jokin vuori Alpeilla, koivukuja, metsä tai yksinäinen talo. Tauluista Hefele kokoaa erilaisia sarjoja, jolloin yksittäiset motiivit tulevat osaksi suurempaa itsenäistä kokonaisuutta ja kertomusta, mikä taas antaa vapaat kädet katsojan omille, henkilökohtaisille mielleyhtymille.

Theresia_Hefele
Theresia Hefele | Untitled

Anne Pincus
Anne Pincus tutkii maalauksissaan luontoa ja meidän muuttuvia huomioitamme ja tunteitamme sitä kohtaan. Häntä kiinnostavat nopeasti katoavat ja ohimenevät kohteet ja tilanteet maisemassa ja ympäristössä, joita me kaikki päivittäin havaitsemme mutta jotka seuraavassa hetkessä ovat taas  hävinneet ja saavuttamattomissa. Näyttelyn töissä hän saattaa tiivistää avaran maiseman pieneen intiimiin miniatyyrikuvaan, luo jylhää tunnelmaa kuvatessaan puiden yksityiskohtia yöllistä tummanpuhuvaa  taivasta vasten ja tallentaa sarjassaan ’from Sydney to Melbourne’ ohitsekiitäviä, sattumanvaraisia hetkiä, jotka huomioi ajaessaan autolla maiseman läpi.

Anne_Pincus
Anne Pincus | From Sydney to Melbourne

Anna Kiiskinen
Kulkiessaan kaupunkiympäristössä tai luonnossa Anna Kiiskinen löytää ja tallentaa valokuvan keinoin näennäisen huomaamattomia ja epäoleellisia kuvakohteita, rauhallisia hetkiä ja yksityiskohtatutkielmia, jotka hän sitten siirtää maalauksiinsa: ne ovat esim. puiden tai myös sähkötolppien siluetteja taivasta vasten, puun oksiston, rungon tai lehdistön yksityiskohtia, veden leikkiä vesilätäkössä, varjoja kadulla tai seinässä, heijastuksia ja peilikuvia ikkunassa. Porin näyttelyä varten Kiiskinen on valikoinut kokoelman kuva-aiheita eri ajoilta ja ympäristöistä ja kerännyt näistä oman kokonaisuutensa. Koko sarjalle – jota voisi periaatteessa jatkaa loputtomiin – hän on antanut yläotsikon ’Palasia sieltä täältä’.

Anna_Kiiskinen
Anna Kiiskinen | Puita talvella

Yukara Shimizu
Yukara Shimizun valokuvat ovat tarkkaan valittuja ja valokuvauksen avulla tietoisesti näytämöllepantuja kohteita pimeyden ja hiljaisuuden verhoamassa yöllisessä maisemassa, jonka salaperäiset yksityiskohdat hän tuo vain osittain esiin kuvien äärimmäisen vähäisen valaistuksen kautta. Shimizun valokuvat ilmentävät poikkeavalla vivahteikkuudellaan kunkin ympäristön ominaista todellisuutta ja välitöntä läsnäoloa, jotka vetävät katsojan puoleensa tähän kuvallisten yksityiskohtien näkyville tuomaan harvinaiseen ja outoon tilaan. Autio maisema tiivistyy itsenäiseksi ajattomaksi mielikuvaksi – jää jäljelle jähmettynyt, viipyvä hetki, joka on hiljainen ja pysyvä.

Yukara_Shimizu
Yukara Shimizu | Sivuttain nro 8