INVENTAARIO | Noomi Ljungdell 07.–22.11.2015

Inventaario on näyttely, joka sisältää kaikki taiteilijan lapsuudenkodista löytyvät esineet. Lähes kaksi vuotta kestäneen työskentelyn aikana Ljungdell on valokuvannut ja luetteloinut lapsuudenkotinsa asuintiloista jokaisen tavaran.

Näyttelyn teokset ovat päällekkäisvalotettuja valokuvia, joissa kuvattujen esineiden ohuet kerrostumat peittävät toinen toisensa näkyvistä. Lopputulokset muistuttavat lentoasemien läpivalaisukuvia tai hentoja vesivärimaalauksia. Kuvattu irtaimisto on jaoteltu luokittain eri teoksiksi. Kuvatut kategoriat ja asioiden määrät tulevat esiin teosnimissä: Kaikki huoneet (10), Valaisimet (28) tai Koriste-esineet (128).

Ljungdell itse kirjoittaa: ”Pyrin tällä tekniikalla hävittämään näkyvistä esineiden tunnistettavat piirteet ja luomaan valokuvan, joka samaan aikaan sekä näyttää että peittää kuvatut esineet. Minua kiehtoo ajatus siitä, että yksi kuva pitäisi sisällään kaiken. Tavaroiden lisäksi tuohon yhteen kuvaan kiteytyy myös koko lapsuuteni muistoineen ja merkityksineen.” Ljungdell viittaa teokseen 16945 (kuva), jossa päällekkäisvalotettuna on kaikki irtaimisto. Tekstiteos 16945 (luettelo) listaa kaikki kuvatut kohteet aakkosjärjestyksessä toimien samalla sisällysluettelona koko näyttelylle.

Kuvauskohteeksi lapsuudenkoti valikoitui saatavuutensa vuoksi. Se on myös esimerkki tyypillisestä keskiluokkaisesta kodista ja siitä tavaramäärästä, jota länsimainen ihminen ympärillään säilyttää. Ljungdell kirjoittaa: “Koen, että tämä materian visuaalinen kansioiminen ja monen kuvan yhdistäminen yhdeksi kuvaksi on minulle keino purkaa kulutuskulttuurin ja tavarapaljouden aiheuttamaa ahdistusta ja toisaalta muuttaa yksittäisten esineiden paljous yksinkertaisiksi ja pelkistetyksi kuviksi.”

Inventaarion työskentelyprosessissa Ljungdellia kiinnosti erityisesti hankkeen laajuus ja kuvaamisen mekaanisuus, jossa hän lähes koneen tavoin vaihtoi kameran eteen esineen toisensa perään. Yksi työskentelyn haasteista oli kuvaamisen yksitoikkoisuutta vastaan taisteleminen. Varsinaiset kuvat syntyivät vasta myöhemmin tietokoneella. Tekoprosessissa onkin Ljungdellin työskentelylle tyypillistä meditatiivisuutta ja toistoa.

Noomi Ljungdell (s.1979) on helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka työskentelyn lähtökohdat ovat pääosin käsitteellisiä. Ljungdell käyttää teoksissaan valokuvaa, tekstiä ja installaatioita. Sisällöllisesti hänen teoksensa käsittelevät usein jotakin tiettyä paikkaa, paikassa olemista ja kokemuksen jakamattomuutta. Valokuvassa Ljungdellia kiinnostavat peittämisen, näyttämisen ja osiin purkamisen kysymykset ja hän pyrkii kyseenalaistamaan valokuvaa välineenä, etenkin sen sidoksellisuutta aikaan ja kuvauskohteeseen. Ljungdellin teoksissa katsojalle annetaan aktiivinen rooli teosten valmistajina ja aktiivisena merkitysten tuottajana.

planet solitude / 61°29’ N, 21°48’ E | 17.10.–01.11.2015

 

Theresia Hefele (Saksa), Anna Kiiskinen (Suomi), Anne Pincus (Australia), Yukara Shimizu (Japani)

Näyttely ’planet solitude / 61°29’ N, 21°48’ E’  koostuu neljän Münchenissä, Saksassa, asuvan ja työskentelevän kuvataiteilijan maalauksista ja valokuvista, esittäen neljä eri lähtökohdista ja kulttuureista muodostuvaa lähestymistapaa teemaan maisema. Anna Kiiskisen ja Anne Pincusin maalausten lähtökohtana on usein heidän itse ottamiaan tai löytämiään valokuvia, jotka toimivat heille mallina pieni- tai suurikokoisiin maalauksiin ja maalaussarjoihin. Theresia Hefele ja Yukara Shimizu taas käsittelevät aihetta analogisen ja digitaalisen valokuvan keinoin.

Idea yhteiseen näyttelyyn juuri Porissa ja näyttelyn otsikko saivat alkunsa isommasta projekti-ideasta yhdessä neljän Satakunnassa asuvan ja työskentelevän suomalaisen taiteilijan kanssa (Mollu Heino, Marko Lampisuo, Talvikki Lehtinen ja Päivi Setälä). Ryhmä kokonaisuudessaan suunnittelee toteuttavansa tulevaisuudessa myös Saksassa tai muualla ulkomailla erilaisia näyttelykokonaisuuksia ja/tai yhteisiä projekteja saman otsikon alla; myös siksi otsikon perässä tarkennuksena tämän ensimmäisen näyttelypaikan eli Porin koordinaatit.

Näyttelyn teokset esittävät pysähtyneitä hetkiä ja tiivistettyjä intensiivisiä tunnelmia kuvatusta ympäristöstä. Ne ovat tallenteita lähiympäristöstä yksinäisyydessä ja rauhassa, joko luonnossa tai kaupunkimiljöössä, päivällä tai yöllä, mutta tietoisesti etääntyneinä päivittäisestä kiireestä ja hälinästä. Tämän eristäytymisen haun ja tarpeen voi tulkita jonkinlaisena etsimisenä tai myös tienä omien visuaalisten havaintojen ja lähiympäristön yksityiskohtaisempaan tutkiskeluun. Se, että taiteilijana tulkitsee ympäristöään, tarkoittaa myös oman näkökannan löytämistä tässä yhteydessä: se on lähiseudun sekä kokonaisvaltaisemmin maailman ja luonnon tutkimista oman taustan ja subjektiivisen huomiokyvyn kautta. Näiden neljän taiteilijan kullekin ominaiset lähestymistavat maisema-aihetta kohtaan voi nähdä myös visuaalisena yhdyslankana heidän hyvinkin erilaisten taustojensa välillä.

Theresia Hefele
Theresia Hefelen pienehköt taulut ovat analogisen valokuvauksen ja maalauksen välimuotoja, joita varten hän on kehittänyt oman tekniikkansa: hän preparoi ensin kuviensa puupinnan valoherkällä emulsiolla ja valottaa nämä sitten pimiössään mustavalkonegatiiveja käyttäen. Osittain Hefele värittää puulevyille siirtämänsä kuvat vielä jälkikäteen nestemäisellä valokuvien väritysaineella; näin hänen valmiit valokuvatyönsä ovat usein herkän sinisen, vihreän tai ruskean sävyisiä. Hefelen kuvamotiivit ovat yleensä autioita, nimettömiä maisemia tai yksityiskohtia ulkotilassa ilman ihmisiä: jokin vuori Alpeilla, koivukuja, metsä tai yksinäinen talo. Tauluista Hefele kokoaa erilaisia sarjoja, jolloin yksittäiset motiivit tulevat osaksi suurempaa itsenäistä kokonaisuutta ja kertomusta, mikä taas antaa vapaat kädet katsojan omille, henkilökohtaisille mielleyhtymille.

Anne Pincus
Anne Pincus tutkii maalauksissaan luontoa ja meidän muuttuvia huomioitamme ja tunteitamme sitä kohtaan. Häntä kiinnostavat nopeasti katoavat ja ohimenevät kohteet ja tilanteet maisemassa ja ympäristössä, joita me kaikki päivittäin havaitsemme mutta jotka seuraavassa hetkessä ovat taas  hävinneet ja saavuttamattomissa. Näyttelyn töissä hän saattaa tiivistää avaran maiseman pieneen intiimiin miniatyyrikuvaan, luo jylhää tunnelmaa kuvatessaan puiden yksityiskohtia yöllistä tummanpuhuvaa  taivasta vasten ja tallentaa sarjassaan ’from Sydney to Melbourne’ ohitsekiitäviä, sattumanvaraisia hetkiä, jotka huomioi ajaessaan autolla maiseman läpi.

Anna Kiiskinen
Kulkiessaan kaupunkiympäristössä tai luonnossa Anna Kiiskinen löytää ja tallentaa valokuvan keinoin näennäisen huomaamattomia ja epäoleellisia kuvakohteita, rauhallisia hetkiä ja yksityiskohtatutkielmia, jotka hän sitten siirtää maalauksiinsa: ne ovat esim. puiden tai myös sähkötolppien siluetteja taivasta vasten, puun oksiston, rungon tai lehdistön yksityiskohtia, veden leikkiä vesilätäkössä, varjoja kadulla tai seinässä, heijastuksia ja peilikuvia ikkunassa. Porin näyttelyä varten Kiiskinen on valikoinut kokoelman kuva-aiheita eri ajoilta ja ympäristöistä ja kerännyt näistä oman kokonaisuutensa. Koko sarjalle – jota voisi periaatteessa jatkaa loputtomiin – hän on antanut yläotsikon ’Palasia sieltä täältä’.

Yukara Shimizu
Yukara Shimizun valokuvat ovat tarkkaan valittuja ja valokuvauksen avulla tietoisesti näytämöllepantuja kohteita pimeyden ja hiljaisuuden verhoamassa yöllisessä maisemassa, jonka salaperäiset yksityiskohdat hän tuo vain osittain esiin kuvien äärimmäisen vähäisen valaistuksen kautta. Shimizun valokuvat ilmentävät poikkeavalla vivahteikkuudellaan kunkin ympäristön ominaista todellisuutta ja välitöntä läsnäoloa, jotka vetävät katsojan puoleensa tähän kuvallisten yksityiskohtien näkyville tuomaan harvinaiseen ja outoon tilaan. Autio maisema tiivistyy itsenäiseksi ajattomaksi mielikuvaksi – jää jäljelle jähmettynyt, viipyvä hetki, joka on hiljainen ja pysyvä.