PARASTA AIKAA | PORIN TAIDEKOULUN AIKUISTEN PÄÄTTÖTYÖNÄYTTELY | 18.5. – 3.6.2018

Porin taidekoulun päättävät aikuiset esittelevät päättötyönsä Porin Taiteilijaseuran ylläpitämässä P-galleriassa 18.5.-3.6.2018. Näyttelyssä on teoksia kuudelta opiskelijalta, jotka päättävät taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opintonsa.

Päättötyö on itsenäisesti suunniteltava ja toteutettava työ, joka tehdään nelivuotisten opintojen päätteeksi, yhden lukuvuoden aikana. Päättötyö on antaa mahdollisuuden näyttää oma osaaminen ja vahvuudet kuvantekijänä. Päättötyöhön kuuluu teoksen tai teossarja sekä työprosessia kuvaava portfolio. Päättötyön suorittaneet oppilaat saavat päättötodistuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän suorittamisesta.

Päättötyöprosessia on ohjannut kuvataiteilija Pasi Vainionpää.

Työnsä asettavat esille:
Tuija Hannuksela
Nina Malmberg
Sirpa Nokelainen
Anne Valkama
Hanna Valtokivi
Mirja Varjus

Juliste_parasta_aikaa

 

EXTRAPOP–TAIDEKIOSKI | Taiteilijaryhmä Extrat | 27.4.- 13.5.2018

juliste-1-valmis

Pop up! Elä hetkessä! Siinä aikamme motto! Teos mukaan heti, ei miettimistä eikä odottelua näyttelyn loppuun! Maalauksia, piirroksia, grafiikan vedoksia, keramiikkaa tarjolla! Nopea pistäytyminen sisäkioskiimme ja pikaisesti kotiin nauttimaan saliista!

Taiteilijaryhmä Extrat muodostuu Porin Taidekoululla kerran viikossa kokoontuvista jatkuvaa oppimista ja yhteisöllisyyttä arvostavista kuvantekijöistä. Opettajan roolissa ryhmässämme on lukuvuonna 2017-2018 olleet Hanna Tammi (grafiikka) ja Pasi Vainionpää ( maalaus/piirustus sekä keramiikka). Tuomme esille hyvin monimuotoisen kattauksen eri tyylilajeja,tekniikoita ja lähestymistapoja.

Mukana kioskivalikoiman tuottamisessa ja valikoinnissa on kuusitoista (16) taiteilijaa: Maarit Lipsanen-Rogers, Satu Nissi, Heli Piittala-Virtanen, Annemaria Silvola, John Rogers, Airi Tarkkio, Vera Joukovskaia, Mirja Vielmaa, Kaisu Korpela, Simo Korpela, Anne Kimiläinen, Lea Vaittinen, Olga Krok, Sirpa Limnell, Terttu Koivusaari, Ritva Juhela.

Joukossamme on Porin Taiteilijaseura ry:n, Porin Taidegraafikot ry:n ja Porin Naistaiteilijat ry:n jäseniä.

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 27.4. kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

Lisätietoja: annemaria.silvola@gmail.com/ puh. +358505304367 tai anne.kimilainen@gmail.com/ puh. +358407380588

JUURET | Pirkko Rajahalme, Sirpa Limnell, Terttu Koivusaari ja Annina Palonen | 06.04-22.04.2018

Pirkko_Rajahalme_keramiikkaa

Mistä taiteellisuus kumpuaa? Onko se periytyvää?
Tuleeko se jo jostain kauempaa? Mitä omasta suvusta löytyykään?

Näitä aiheita lähdimme neljän naisen voimin pohtimaan ja tutustumaan omiin ”taidejuuriimme”. Tämän näyttelyn kautta meistä jokainen tuo omalla tavallaan ja tekniikoillaan esille mietteitään ja tunteitaan omista taiteellisista sukujuurista. Tämä näyttelyn kokoaminen on ollut matka meille menneisyyteen, omiin taustoihin sekä myös matka sisäiseen itsetutkiskeluun. Välillä jokaisen olisikin hyvä pysähtyä, hengähtää ja katsoa taaksepäin, omiin sukujuuriin, mitä he ovatkaan meille antaneet ja opettaneet.

Juuret näyttelyymme olemme tehneet maalauksia, grafiikkaa, reliefejä ja keramiikkaa. Maalauksissa tekniikoina olemme mm. käyttäneet akvarellia, akryylia ja sekatekniikkaa.

Pirkko Rajahalme
On porilainen akvarelli- ja keramiikkataiteilija. Hän liittyi Porin naistaiteilijoihin v. 2005. Juuret-näyttelyssä häneltä on esillä keramiikkaa ja reliefejä.

Sirpa_Limnell_Juurilla

Sirpa Limnell
Limnell kokee että taiteellisuus on sisäänrakennettu ominaisuus. Se kulkee suvun perimässä, joskin eri ihmisillä eri muodoissa. Sirpa Limnellille se on halu piirtää ja maalata kuvia näkemästään, kokemastaan, oppimastaan ja saada aikaan voimaannuttava kokemus siitä, että on onnistunut. Juuret-näyttelyyn häneltä on esillä grafiikkaa ja akvarelleja.

Terttu_Koivusaari_Aikamme_ilmoita_III_Finaalissa_ruuhkaa

Terttu Koivusaari
Unto Pusan johtaman ABC-piirustuskurssin mainoslehtinen oli Koivusaaren aarre 50-60 -luvulla. Unelmilla on joskus taipumus toteutua. Tässä se kesti puoli vuosisataa, eikä vieläkään ollut myöhäistä opiskella Porin Taidekoulun Aikuisten iltalinjalla v. 2012–2014. Toki jo vuosia taideharrastus on ollut ilahduttamassa sekä voimia ja rikkautta elämään tuomassa. Monien vuosien erilaiset taidekurssit Porissa, Kankaanpäässä ja muuallakin Suomessa ovat lisänneet halua oppia lisää.
Juuret-näyttelyyn häneltä on esillä maalauksia ja keramiikkaa.

Annina_Palonen_kasissa

Annina Palonen
Palonen tykkää paljon kokeilla eri tekniikoita ja sekoittaa niitä rohkeasti keskenään, mieluisimmaksi ovat muodostuneet akvarelli ja sekatekniikka. Tähän Juuret-näyttelyyn Palonen tuo sekatekniikkaa, jossa hän yhdistää akvarellia ja lyijykynää, sekä palettiveitsellä tehtyjä akryylimaalauksia.
Palonen Opiskelee tällä hetkellä Porin taidekoulussa, aikuisten iltalinjalla. Takana on myös jo useampi vuosi itsenäistä opiskelua.

VALOSTA, VARJOISTA | Riikka-Liina Martiskainen | 09.-25.03.2018

#3 On vain valo ja varjo 2018 72dpi teksti

Maalaukseni muotoutuvat hiljalleen useiden värikerrosten, värin poiston ja raapimisen tuloksena. Lähtökohta maalauksiini on usein pelkistetyn maisemallinen, mutta huomaan käsitteleväni maalaamisen ohessa myös ihmiselon valoja ja varjoja.

P-gallerian maaliskuinen ”Valosta, varjoista”-näyttely on valon ja varjon vuoropuhelua. Näyttelyn tummasävyiset, rouheapintaiset maalaukset ovat syntyneet syksyn ja pimeimmän talven aikana. Kevättä kohden valon jälleen lisääntyessä tummat sävyt vaihtuvat heleämpiin. Voimistuva valo hehkuu vaaleaa kultaa, antaen voimaa niin varjoille, kuin myös väreille.

KUUKKELI | Sirkka-Liisa Unkila | 16.02.-04.03.2018

Kuukkelin kutsu_kuva

Retrospektiivinen näyttely
Teoksia vuosilta 1965 – 2011

Kävelin tyttäreni kanssa Salmivaaran kurussa, lehahti vierellemme kuukkeli, tuo Lapin utelias lintu. Korven metsämaisema oli pukeutunut syysasuun, maa hehkui punaisena, oranssina, keltaisena ja hopeanhohtoiset kelot rytmittivät maisemaa, ja kuukkeli pyrähteli vierellämme.

Luonto on aina antanut minulle voimaa ja kykyä jaksamiseen, uudistumiseen. Piirustukseni ja maalaukseni aiheet ovat suoraan luonnosta. Muodot ja värit vaihtelevat valon ja varjon leikkiessä niillä. Teokseni ovat suurimmaksi osaksi abstrakteja.

ÄÄNIMAISEMIA | Kirsi Jaakkola | 26.01.–11.02.2018

Jaakkola_Reitti_2017

Teosten lähtökohdat ovat asuinpaikkani äänimaisemassa. Asun ja työskentelen Niinisalossa Kankaanpäässä, missä ääniympäristö on varuskunnan läheisyydestä johtuen hyvin ainutlaatuinen.

Äänimaisema on ihmisen, luonnon äänten, melun, musiikin ja teknologian äänten kokonaisuus, jossa kulloinkin olemme. Ääniympäristö voi olla kaikille samassa ympäristössä oleville samankaltainen. Äänimaisemaksi ympäröivät äänet muuttuvat tulkinnan kautta. Äänimaisema on kanadalaisen säveltäjä ja kirjailija R. Murray Schaferin 1960-luvulla lanseeraama käsite.

Niinisalossa vuosia asuneena ympäröivät äänet ovat arkipäiväistyneet. Hyvin nopeasti oppii sulkemaan pois suurimman osan äänistä. Joitakin ääniä oppii myös kaipaamaan ja nauttimaan niiden tunnistamisesta. Voimakkaassa äänimaisemassa äänet tai niiden puuttuminen vaikuttavat jollakin tavalla kaikkeen tekemiseen ja näkökulmaan, jolla katsoo maailmaa yleisesti. Kiinnostavaa onkin, millainen äänimaisema muodostuu, kun samaa ääniympäristöä tulkitsevat eri taustoista tulevat ihmiset.

Teoksissani nostan arjen äänet merkityksellisiksi tapahtumiksi, jotka irtautuvat paikallisesta yleiseksi, tuttuudeksi ja tunnistettavuudeksi. Näyttelyssä on esillä ääni-installaatio, valokuvia ja maalauksia. Teokset ovat koettavissa moniaistisesti. Osaan teoksista voi koskea, tilassa saattaa olla myös voimakas tuoksu ja kovaa ääntä.

– Kirsi Jaakkola (1977, Karvia) asuu ja työskentelee Kankaanpäässä. Jaakkola työskentelee pääsääntöisesti maalaamalla levylle ja kankaalla eri monitekniikoin. Teokset ovat usein moniaistisesti koettavia. Kuvataiteilijana Jaakkola on työskennellyt 15 vuotta ja on parhaillaan puolivuotisella työskentelyapurahalla (Taiteen edistämiskeskus). Teoksia on mm. Porin kaupungin (Porin taidemuseon), Kankaanpään kaupunginmuseon, Satakunnan sairaanhoitopiirin ja Europos Parkas -museon kokoelmissa. Teoksia on ollut esillä Suomessa eri museoissa ja gallerioissa. Ulkomailla teoksia on ollut esillä mm. Pohjola-talossa Islannissa, YK:n päämajassa New Yorkissa ja Ostravan museossa Tsekissä. Jaakkola työskentelee kuvataiteilijoista muodostuvassa yhteisössä Porin lastenkulttuurikeskuksessa (Porin kaupunki) ja toimii aktiivisesti kuvataiteen alueellisella ja valtakunnallisella järjestökentällä.

KaikessarauhassaII_valokuvaosaaaniinstallaatiota

 

CHANGES / CONSTANCIES | Viktoria Ikonen | 24.11.-10.12.2017

polaroids_netti

During her stay at the RaumArs AiR in Rauma, Viktoria Ikonen worked on a site-specific project ”Changes / Constancies” based on her everyday observations and documentations of the seasonal changes in nature.

She conducted a research about the sea in Rauma, where the artist was living nearby, questioning how this natural matter could be defined by the exact place. Ikonen constructed the project by using various materials such as paintings, Polaroids, notes and also found objects from Rauma, all of which were created and collected during the residency time. These materials were interwoven with various scientific facts taken from the pages of Wikipedia about the Gulf of Bothnia, and also with what she learnt from the maritime cultural heritage and history of Rauma.

The final presentation at P-galleria aims to provide a ’mixed media landscape’ in which the artist portrayed the traces of human activities left in the landscape and the images of the present scenery in order to reveal the local and seasonal peculiarities of the sea, while exploring the possibilities of various mediums.

Bio
Viktoria Ikonen was born in Leningrad in 1986. 2010 graduated from The Russian State Academy of Art and Design with the Master’s degree. During her studies she attended painting and analytical drawing workshops by professors Mosevitch S. P. and Kazakov B. B. Since 2013, the artist has participated in various shows in Russia, Finland, Germany, Turkey and Spain, and attended international art residencies. In 2014 she was a recipient of a monthly support stipend in Can Serrat art center in Barcelona, Spain and in 2016 became the finalist of Start In Art competition organized by K35 gallery in Moscow. The list of solo shows includes This Error is Forgivable, in collaboration with Nobushige Kono at Artreflex gallery, St. Petersburg, Russia in 2016 and Something real, MArt gallery, St. Petersburg, Russia in 2015.

 

Suomeksi:
Asuessaan meren äärellä Raumalla Ikonen teki tutkimusta meren eri ilmiöistä, pohtien niiden määrittymistä havainnointipisteen kautta. Muutoksia/vakioita on konstruoitu lukuisista aineksista: maalauksista, Polaroid-kuvista, muistiinpanoista ja Raumalta löydetyistä esineistä. Näyttelyn kaikki materiaali on työstetty ja koottu Ikosen residenssijakson kuluessa. Taiteilijan teoksessa konkreettinen materiaali limittyy Wikipedia-sivuilta löytyneeseen Pohjanlahtea käsittelevään tieteelliseen tekstiin ja taiteilijan Rauman-oleskelunsa aikana paikallisesta merenkulun kulttuuriperinnöstä ja historiasta oppimiin asioihin.

P-galleriassa esillä oleva Muutoksia/vakioita -installaatio pyrkii tarjoamaan ”maisemallisen koosteen”, jossa taiteilija kuvaa ihmisen maisemaan jättämiä jälkiä/merkkejä sekä maiseman nyt-hetkeä valottaakseen paikallisia ja vuodenaikaan liittyviä erityispiirteitä, samalla tutkien eri välineiden ilmaisullisia mahdollisuuksia.

Taiteilijasta
Viktoria Ikonen syntyi Leningradissa 1986. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Venäjän valtiollisesta taide- ja muotoiluakatemiasta vuonna 2010. Vuoden 2013 jälkeen taiteilija on osallistunut useisiin näyttelyihin Venäjällä, Saksassa, Suomessa, Turkissa ja Espanjassa, ja työskennellyt useissa kansainvälisissä residensseissä. Vuonna 2014 hän sai Can Serrat -taidekeskuksen työskentelystipendin (Barcelona, Espanja). Vuonna 2016 hänet valittiin finalistiksi Start in Art -kilpailussa (K35 galleria, Moskova). Yksityisnäyttelyistä mainittakoon ”This Error Is Forgivable” (yhdessä Nobushige Konon kanssa ArtreFLEX galleriassa Pietarissa 2016) sekä Something Real, MArt Galleriassa Pietarissa (2015).

 

 

LÖYDETTY | Harri Kemppainen | 02.11.-19.11.2017

 

Reunalla(2017)

Teoksissa yhdistetään löydetty esine ja löytöpaikan lähistöllä otettu valokuva.
Valokuva siirretään esineen pintaa. Siirretty kuva on läpikuultava ja esineen väri ja pintakuviointi vaikuttavat valokuvan ulkonäköön.

Teokset tutkivat suhdettamme ympäristöön. Löydetyt (roskat, hukatut ja hylätyt) esineet kertovat pimeämpää tarinaa piittaamattomuudesta tai vahingoista.

Luonto ja ympäristö ovat edelleen paikka, jonne voimme hylätä tarpeettomiksi käyneet tavarat. Toki osa esineistä on pudonnut ja hukkunut, mutta sinne ne ovat kaikesta huolimatta jääneet.
Valokuvat esineillä kertovat jotain löytöpaikan ympäristöstä. Ennen kaikkea valokuvat luovat uuden tason teoksiin ja uusia mahdollisuuksia tulkinnoille.

Kilpailukyky

Teosten nimet rakentavat lisää tasoja teosten monitulkintaisuuteen. Teoksiin tavoitellaan monimerkityksisyyttä, koska elämäkään ei ole suoraviivainen tai yksinkertainen.
Sarjan nimi viittaa myös teosten yllätyksellisyyteen; jokainen löydetty esine on aina yllätys ja usein löytöpaikkakin on yllätys. Esineisiin siirretyt kuvat tuovat aina mukanaan yllätyksiä. Ajoittain tuntuu siltä kuin teokset olisivatkin löytäneet taiteilijan.

Tämä on valokuvataiteilija Harri Kemppaisen ensimmäinen näyttely Porissa ja Satakunnassa. Tässä näyttelyssä on ensi kertaa esillä Turun ulkopuolelta löydettyjä esineitä.
Harri Kemppainen työskentelee ja asuu Turussa.

Metsaa_puilta

TIMELY MATTER² | Samu Raatikainen | 14.10.-29.10.2017

Samu_Raatikainen_Stump_I_2017_sekatekniikka kankaalle

Timely Matter² on kolmiosaisen näyttelysarjan toinen osa. Maalausten lähtökohtana on ollut luonnosta tekemäni havainnot. Tutkin niissä aikaa ja materiaa eri näkökulmista katsottuna ja toteutan havaintoni erilaisin työtavoin ja materiaalein. Minulle maiseman kuvaaminen maalauksen keinoin vaatii yhtä monipuolista materiaalien käyttöä kuin itse aihekin. Näyttelykokonaisuus on kollaasimainen rakennelma, jossa erilaiset maalausmateriaalit ja ajalliset tasot ovat samanaikaisesti läsnä.

Maalaukset orgaanisista muodoista; lahoavista ja kelottuvista kannoista ja juurakoista esittävät yhtä pysähtynyttä hetkeä niiden näkyvän elämän lopussa. Muotojen kautta voi mahdollisesti nähdä niiden menneisyyttä ja voi olettaa ehkä jotain niiden tulevaisuudesta, kun kuoleva materia muuttuu alustaksi lahottajille, niiden kasvulle ja kehitykselle. Kannot voi nähdä inhimillisinä potretteina vanhenemisesta ja katoavaisuudesta kuin myös maiseman hiljaisina, mutta persoonallisina tarkkailijoina.

Maisemalliset maalaukset tuovat esille toisenlaista aikaa: ne ovat kuin maisemasta fyysisesti maalauskankaalle siirrettyjä ja kehystettyjä otoksia nopeasti ohikiitävistä hetkistä, tunnelman muutoksista, eräänlaisista välitiloista, joista voi aistia eri vuodenaikoina ilmeneviä sääilmiöitä ja materian liikettä.

Maalaukset kertovat ja ovat todistuksia materiaalikokeiluista, epäonnistumisista ja sattumien tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisistä työhuoneeltani. Kukin akryylikankaan repäisy, hiekan ripottelu kankaalle tai maalaustyövälineen synnyttämä veto tai pyöräytys on ainutkertainen tapahtuma. Materiaalit (värit, medium, akryylikankaat) asettuvat tuolloin omille paikoilleen ja siten ne muuttuvat merkityksellisiksi osiksi laajempaa kokonaisuutta. Abstrakti ja esittävä eivät ole minulle maalauksessa vakioita vaan katseluetäisyydestä riippuen muuttuvia käsitteitä. Kelirikko voi tapahtua myös maalauksessa, ei vain maantiellä, jolloin syntyy poikkeamia, jotka johdattavat ennalta-arvaamattomiin kiertoteihin ja lopputuloksiin.

Maalauksen tekeminen ja katsominen ovat minulle jatkuvaa vuoropuhelua ja kanssakäymistä aiheen, kuten maisema, mielikuvan, materiaalien ja kaiken aiemmin koetun välillä. Tämän työskentelyprosessin kautta minä, taiteilijana, linkityn takaisin osaksi työhuoneeni ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa.

Samu_Raatikainen_Levelled_II_2017_sekatekniikka_kankaalle.

Kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa (1991-1994) ja suorittanut taiteiden maisterin tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Hänen teoksiaan on mm. Porin taidemuseon, Heinon Taidesäätiön ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Raatikainen valittiin  2003 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja hän oli yksi Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon saajista vuonna 2009.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taike Varsinais-Suomi.

NORMIPÄIVÄ | Emma Heinonen ja Jonna Lepistö | 22.09-08.10.2017

Mies_joka_osallistui_tuolileikkiin

Emma Heinonen ja Jonna Lepistö ovat Kankaanpään taidekoulusta valmistuneita taiteilijoita. He tuovat P‑galleriaan maalauksia, joissa kuljetaan arjen harmaalla alueella, tuskastellen siivouspäivien, kauppalistojen ja tiskivuorojen loputonta kierrettä. Hetkiä, jolloin ei tapahdu mitään. Juhlien jälkeistä apatiaa.

”Näyttelymme käsittelee tavallisia hetkiä, tylsyyttä, arkisuutta. Elämän tasapainoilua huippuhetkien ja pohjamutien seassa, joiden välissä on loputtomasti harmaata massaa. Tutkimme arjen kauneutta ja kaaosta mielen myllerrysten keskellä. Sitä tavallista elämää satunnaisten kummallisten sattumusten kera.

Näyttelymme pohtii osaltaan myös tavallisuuden määritelmää, normia. Kuka meistä on normaali ja kuka sen määrittelee? Miksi pitää olla normaali? Kuka määrittää arkemme normit? Kenen arki on normaali, kenen epänormaali? Ja millainen on normaali päivä, eli normipäivä?”

Virkistävä_smoothie

Emma Heinonen on Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija (AMK 2014) ja sarjakuvapiirtäjä, jonka värikkäitä maalauksia on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, Saksassa ja Japanissa. Lisäksi Heinosen sarjakuvia on julkaistu mm. Voima -lehdessä ja Rikkinäisen mielen kuvat -antologiassa.

Jonna Lepistö – pyykkikasoja, ilmapalloja, eläinten päitä ja moppisankoja. Tylsyyttä, ahdistusta, festivaalitunnelmaa. Aamuja bileiden jälkeen. Näitä kaikkia tarjoilee useita näyttelyjä pitänyt, Kankaanpään taidekoulusta 2016 valmistunut kuvataiteilija, jonka töissä ollaan jossain muualla kuin jännän äärellä. Jonna työskentelee pääasiassa maalaten, tosin joskus hänen tekee mieli tehdä jotain ihan muuta.

Porin kulttuurilautakunta on tukenut näyttelyä.