TIMELY MATTER² | Samu Raatikainen | 14.10.-29.10.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Samu_Raatikainen_Stump_I_2017_sekatekniikka kankaalle

Timely Matter² on kolmiosaisen näyttelysarjan toinen osa. Maalausten lähtökohtana on ollut luonnosta tekemäni havainnot. Tutkin niissä aikaa ja materiaa eri näkökulmista katsottuna ja toteutan havaintoni erilaisin työtavoin ja materiaalein. Minulle maiseman kuvaaminen maalauksen keinoin vaatii yhtä monipuolista materiaalien käyttöä kuin itse aihekin. Näyttelykokonaisuus on kollaasimainen rakennelma, jossa erilaiset maalausmateriaalit ja ajalliset tasot ovat samanaikaisesti läsnä.

Maalaukset orgaanisista muodoista; lahoavista ja kelottuvista kannoista ja juurakoista esittävät yhtä pysähtynyttä hetkeä niiden näkyvän elämän lopussa. Muotojen kautta voi mahdollisesti nähdä niiden menneisyyttä ja voi olettaa ehkä jotain niiden tulevaisuudesta, kun kuoleva materia muuttuu alustaksi lahottajille, niiden kasvulle ja kehitykselle. Kannot voi nähdä inhimillisinä potretteina vanhenemisesta ja katoavaisuudesta kuin myös maiseman hiljaisina, mutta persoonallisina tarkkailijoina.

Maisemalliset maalaukset tuovat esille toisenlaista aikaa: ne ovat kuin maisemasta fyysisesti maalauskankaalle siirrettyjä ja kehystettyjä otoksia nopeasti ohikiitävistä hetkistä, tunnelman muutoksista, eräänlaisista välitiloista, joista voi aistia eri vuodenaikoina ilmeneviä sääilmiöitä ja materian liikettä.

Maalaukset kertovat ja ovat todistuksia materiaalikokeiluista, epäonnistumisista ja sattumien tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisistä työhuoneeltani. Kukin akryylikankaan repäisy, hiekan ripottelu kankaalle tai maalaustyövälineen synnyttämä veto tai pyöräytys on ainutkertainen tapahtuma. Materiaalit (värit, medium, akryylikankaat) asettuvat tuolloin omille paikoilleen ja siten ne muuttuvat merkityksellisiksi osiksi laajempaa kokonaisuutta. Abstrakti ja esittävä eivät ole minulle maalauksessa vakioita vaan katseluetäisyydestä riippuen muuttuvia käsitteitä. Kelirikko voi tapahtua myös maalauksessa, ei vain maantiellä, jolloin syntyy poikkeamia, jotka johdattavat ennalta-arvaamattomiin kiertoteihin ja lopputuloksiin.

Maalauksen tekeminen ja katsominen ovat minulle jatkuvaa vuoropuhelua ja kanssakäymistä aiheen, kuten maisema, mielikuvan, materiaalien ja kaiken aiemmin koetun välillä. Tämän työskentelyprosessin kautta minä, taiteilijana, linkityn takaisin osaksi työhuoneeni ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa.

Samu_Raatikainen_Levelled_II_2017_sekatekniikka_kankaalle.

Kuvataiteilija Samu Raatikainen (s.1971) on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa (1991-1994) ja suorittanut taiteiden maisterin tutkinnon Chelsea College of Art & Designissa, Lontoossa 1997. Hänen teoksiaan on mm. Porin taidemuseon, Heinon Taidesäätiön ja Tampereen taidemuseon kokoelmissa. Raatikainen valittiin  2003 Vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja hän oli yksi Suomen Taideyhdistyksen William Thuring –palkinnon saajista vuonna 2009.

Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto ja Taike Varsinais-Suomi.

NORMIPÄIVÄ | Emma Heinonen ja Jonna Lepistö | 22.09-08.10.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Mies_joka_osallistui_tuolileikkiin

Emma Heinonen ja Jonna Lepistö ovat Kankaanpään taidekoulusta valmistuneita taiteilijoita. He tuovat P‑galleriaan maalauksia, joissa kuljetaan arjen harmaalla alueella, tuskastellen siivouspäivien, kauppalistojen ja tiskivuorojen loputonta kierrettä. Hetkiä, jolloin ei tapahdu mitään. Juhlien jälkeistä apatiaa.

”Näyttelymme käsittelee tavallisia hetkiä, tylsyyttä, arkisuutta. Elämän tasapainoilua huippuhetkien ja pohjamutien seassa, joiden välissä on loputtomasti harmaata massaa. Tutkimme arjen kauneutta ja kaaosta mielen myllerrysten keskellä. Sitä tavallista elämää satunnaisten kummallisten sattumusten kera.

Näyttelymme pohtii osaltaan myös tavallisuuden määritelmää, normia. Kuka meistä on normaali ja kuka sen määrittelee? Miksi pitää olla normaali? Kuka määrittää arkemme normit? Kenen arki on normaali, kenen epänormaali? Ja millainen on normaali päivä, eli normipäivä?”

Virkistävä_smoothie

Emma Heinonen on Kankaanpään taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija (AMK 2014) ja sarjakuvapiirtäjä, jonka värikkäitä maalauksia on ollut esillä näyttelyissä Suomessa, Saksassa ja Japanissa. Lisäksi Heinosen sarjakuvia on julkaistu mm. Voima -lehdessä ja Rikkinäisen mielen kuvat -antologiassa.

Jonna Lepistö – pyykkikasoja, ilmapalloja, eläinten päitä ja moppisankoja. Tylsyyttä, ahdistusta, festivaalitunnelmaa. Aamuja bileiden jälkeen. Näitä kaikkia tarjoilee useita näyttelyjä pitänyt, Kankaanpään taidekoulusta 2016 valmistunut kuvataiteilija, jonka töissä ollaan jossain muualla kuin jännän äärellä. Jonna työskentelee pääasiassa maalaten, tosin joskus hänen tekee mieli tehdä jotain ihan muuta.

Porin kulttuurilautakunta on tukenut näyttelyä.

UUSI MAISEMA – MAALAUKSIA | Anssi Hanhela ja Erja Kärkkäinen | 01.09.–17.09.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Hanhela_Pariskunta
Anssi Hanhela, Pariskunta

Kuvataiteilijapariskunnan Anssi Hanhelan ja Erja Kärkkäisen Uusi maisema -näyttelyn teoksissa on katsottu maisemaa uusin silmin ja eri näkökulmista. Uusi maisema voi olla alku uuteen elämään, joka tuo toivoa ihmiselle. Uusi maisema on vuorovaikutusta ihmisen ja ihmisen sekä ihmisen ja luonnon välillä. Uusi maisema voi olla toinen ihminen rinnalla tai syntynyt vuorovaikutussuhde isän ja pojan välille.

Uusi maisema voi olla myös havainto, miten luonto muuttuu ihmisten itsekkäiden tekojen kautta. Ilmasto lämpenee, jonka seurauksena jäätiköt sulavat ja näin aiheuttavat harmia eläimille. Luonnon tasapaino järkkyy ihmisten ahneuden takia. Kun eläimet kärsivät muuttuneista elinolosuhteista, niin samalla ihminen on ajanut itsensä keskelle luonnon katastrofeja.

Näyttelyn teokset ovat kankaalle tehtyjä akryyli/ öljymaalauksia, sekä lisäksi mukana on kaksi Kärkkäisen sekatekniikkatyötä.  Maalaukset on syntyneet pääosin parin viimeisen vuoden aikana.

Kärkkäinen_ Paimen
Erja Kärkkäinen, Paimen

Anssi Hanhela on pitkänlinjan kuvataiteen tekijä. Hän maalaa keski-ikäisen miehen elämää päiväkirjaksi. Hanhela ikuistaa tarinoita, kohtauksia elämästä, jotka visualisoituvat värikkäinä ekspressiivisinä kuvina miehen seksuaalisuudesta, maailman ahdistavuudesta ja kumppanuudesta naisen rinnalla. Hanhelan huumori on mustaa ja sarkastista, jota ei ole tarkoitettu kuolemanvakavaksi. Kuvien tekeminen on työkalu analysoida omia tunteita ja ajatuksia järjestykseen – ja nauraa railakkaasti päälle.

Erja Kärkkäinen on monitaiteilija, joka on tehnyt yli 30 vuotta teatteria ja sanataidetta eri ryhmien parissa käsikirjoittaen ja ohjaten sekä opettaen teatteri-ilmaisua. 2010-luvun alusta lähtien hän on tehnyt myös kuvataideprojekteja, joissa hän on hyödyntänyt teatterin keinoja. Kärkkäinen valitsee tekotapansa, materiaalinsa ja tyylinsä siten, että ne palvelevat parhaiten kulloistakin teemaa. Uusimmat työnsä hän on tehnyt maalaamalla. Multitaiteellisuus on läsnä kaikessa hänen tekemisessään. Sanataide ja visuaalinen kerronta ovat aina olleet keskeisessä asemassa myös hänen esittävän taiteen produktioissaan.

MAISEMAN EDITIOT | Elsa Trzaska ja Kristiina Lempiäinen-Trzaska | 11.08.–27.08.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Kristiina Lempiäinen-Trzaska Horisontti (yksityiskohta) maalausinstallaatio_akryylimaalaus levylle 2016, kuvaaja Wladyslaw Trzaska

Näyttelyssä ”Maiseman editiot” kahden kuvataiteilijan teoksia, videota ja maalausinstallaatiota, yhdistää maisemallisuus ja maiseman käsite ja sen uudelleen muotoutuminen. Maisema on jotain mitä etsitään, koetetaan täsmentää tai hahmottaa. Horisontti kiertää näyttelyn molemmissa huoneissa kuin piirretty viiva. Näyttely on Kristiina Lempiäinen-Trzaskan ja Elsa Trzaskan, äidin ja tyttären, ensimmäinen yhteisnäyttely.

Elsa Trzaskan kolmikanavainen videoinstallaatio Osa kokonaisuutta (2016) on yhtäaikaisten maisemakuvien muuttuva kollaasi, jossa kuvista muodostuvan tarinan tulkinta annetaan katsojalle. Videoteoksen äänimaisema on rakennettu videossa annetuista vihjeistä: auton ääniä, juoksuaskelia, koiran haukuntaa, lumen mikroskooppista helinää. Äänen lähdettä on vaikea paikantaa, mikä luo vaeltavan katseen, epätietoisuuden ja muutoksen vaikutelman. Kännykkäkamera-materiaali rinnastuu estetiikallaan kokeellisiin Super-8 formaatin taidevideoihin 1950- ja 1960-luvuilla alleviivaten teoksen ja kuvaamisen hetkellisyyttä, spontaaniutta, kokeellisuutta, materiaalin tallennusta, prosessinomaisuutta ja sattuman tärkeyttä.

Osa_kokonaisuutta1

Kristiina Lempiäinen-Trzaskan maalausinstallaatio Horisontti koostuu kymmenistä pienistä, mutta itsenäisistä akryylimaalauksista (2015–), jotka sarjana muodostavat horisonttien jatkumon, viitaten hermeneutiikan horisontti-käsitteeseen ymmärryksen alati muuttuvana näkymänä. Maalauksien perustana ja lähtökohtana on väri ja siihen liittyvät kokemukset sekä mielleyhtymät. Yksittäiset maalaukset ovat mielen horisontteja, näkymiä mielen maisemaan: odotuksiin, muistoihin, tulevaan tai menneeseen.

Horisontti 35_akryyli_levylle_2016_kuvaaja_W_ Trzaska

Elsa Trzaska (s. 1990) on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Hän työskentelee videotaiteen ja lyhytelokuvien parissa, joissa erilaisten yksityiskohtien ja tunnelmien avulla tulkitaan ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Trzaska on kiinnostunut käsitteiden tulkinnasta ja uudelleen muotoilusta, purkamalla kokonaisuuksia ja määritteitä pienempiin osiin. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.

Kristiina Lempiäinen-Trzaska (s. 1958) ”Tarkastelen asioita, jotka ovat jättäneet jäljen. Pysähdyn hetkeen. Kiinnitän kuviin käsitykseni siitä, miltä maailma näyttää, kun se tuntuu. Kuvan maailmassa limittäin asettuvat näkyvä ja näkymätön, mutta myös tosi ja epätosi. Jäljen esille tuomisessa tärkeäksi on kehittynyt paikka ja kokemuksen maisemallisuus – kaupunki-, luonnon- ja mielenmaisema. Paikka itsessään on sidottu myös aikaan; mikä eilen oli tärkeä ja tosi, voi nyt olla olematta – yhteys paikkaan on kadonnut. Käyn vuoropuhelua ajan ja paikan kanssa niin, että jotain niiden merkityksellisestä ja muuttuvasta suhteesta välittyy teoksiini.” Lempiäinen-Trzaska on toiminut aktiivisesti kuvataiteilijana vuodesta 1987 alkaen. Hän asuu Jyväskylässä.

Näyttelyä on tukenut Pirkanmaan Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus Pirkanmaan taidetoimikunta sekä Taiteen edistämiskeskus Keski-Suomen taidetoimikunta.

Osa_kokonaisuutta3

PUUTARHAN KESÄ JA SYKSY – PUUPIIRROKSIA | Teija Lehto | 21.07.-06.08.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Teija Lehto_Kasvimaa kasvaa_puupiirros

Puutarhan kesä on värikäs ja elinvoimainen. Se on kasvua, kurotusta kohti valoa, aurinkoa ja lämpöä. Puutarhan kesä on kontrasteja, paljoutta, elämän tuhlaavaista juhlaa. Puutarhassa kesä on yksityiskohtien ihmettelyä, värien voimaa, tunnelmia ja tuoksuja. Se on täynnä kiihkeää elämää, liikettä ja muodonmuutoksia. Se on matka, joka vuosi yhtä ainutlaatuinen.

Syksy on kesän kypsyminen ja sadonkorjuu. Omenat ja sipulit kerätään talteen. Kesä ja puutarhan elämä kuolevat: ensimmäisten yöpakkasten lätistämät kuunliljat ja krassit makaavat löysinä maassa, ruukut kasataan pinoihin, kuokat ja ämpärit unohtuvat niille sijoilleen ja yllätysensilumi kuorruttaa ne. Syksy on vaimenemista ja sisäänpäin kääntymistä. Elämä suojautuu ja vetäytyy näkymättömiin.

Teija Lehto_Kuivunut_puupiirros

PIIRUSTUKSIA | Elmeri Terho | 03.06.-18.06.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Elmeri_Terho_kuva_mediainfoon

P-galleriassa on kesäkuussa esillä helsinkiläisen kuvataiteilija Elmeri Terhon piirustuksia. Teosten estetiikka saa muotonsa lapsuus-aikuisuus -teeman pohdinnoista: kuinka lapsena suhtautui aikuisuuteen, kuinka aikuisena suhtautuu lapsuuteen ja kuinka luoda eletyn lapsuuden ja nykyhetken välille yhteys edesauttamaan taiteellisen työskentelyn pyrkimyksiä.

Näyttelyn teoksissa esiintyvät esineet, hahmot ja kaupungit ovat kuin koteloituja kohtaamisia aikuisuuden ja lapsuuden välisiltä tutkimusmatkoilta.

MININÄYTTELY | AIKUISTEN SADUT | Tiina Stenman | 17.05.-28.05.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

SAMSUNG CSC

Näyttelyni nimi ”Aikuisten sadut” viittaa minua pari vuotta vaivanneeseen lievästi pakonomaiseen haluun maalata teoskokonaisuus hieman mystisistä, arvoituksellisista ja jopa sadunomaisista maalauksista. Siis tauluja kuin kohtauksia saduista.

Ihmisen aikuistuminen tuo mukanaan monenlaista huolehtimista, aikatauluttamista ja vastuuta. Lisäksi pitäisi vielä elää tiettyjen käytösnormien mukaan, ettei ihan hölmöksi leimattaisi. Lapsenomainen uteliaisuus, mielikuvituksellisuus ja hulluttelu painuu takaalalle. Välillä tuntuu, että ollakseen nykyään kiinnostavaa taiteen pitää olla yltiömodernia, rujoa ja vähän outoa tai ahdistavaa. Jos taide on esittävää taidetta, ei se ainakaan kovin kaunista tai söpöstelevää voi olla, ellei se ole lasten tekemää.

Nyt haluankin omalla osaamisellani esitellä esittävää, kaunista ja hieman mystistä taidetta. Näyttelyni kaikki teokset on maalattu vuosina 2015-2017 ja ovat öljyvärimaalauksia.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

MININÄYTTELY | HAURAS LEVOLLISUUS | Heli Väisänen | 19.04.-30.04.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elän elämää kalenterin ja kiireen keskellä, en pysty enää muistamaan kaikkea mitä pitäisi. Kun saan sukeltaa taidetyöskentelyyn, mielikuvien maailmaan, on kuin pääsisin pakoon kaikkia ajankäytön hallinnan ongelmia. Löydän sieltä lepohetken ja sisäänpäinkääntymisen mahdollisuuden. Koen kuvien tekemisen hyvin voimauttavana, se tuottaa minulle paljon iloa ja onnentunnetta.

Levollisuutta.

Miten hyvältä tuntuukaan saada olla levollinen, miten tärkeä onkaan levollinen mieli meissä, ja miten helposti särkyvää se onkaan. Tahdon tämän näyttelyn teoksissa viipyillä tuossa mieltä rauhoittavassa levollisessa olotilassa, joka niin usein syntyy yhteydessä luontoon.

Työskentely on minulle prosessi, jossa teos johdattaa seuraavaan. Kuuntelen herkästi intuitiota ja annan itselleni luvan unohtaa alkuperäiset suunnitelmat.

Tämän näyttelyn teosten kanssa kävi todellakin näin.

Olen työskennellyt miltei vimmaisella vauhdilla, ja niin paljon nauttinut työskentelystä. Työskentelyn edetessä rauhoittuminen ja levollisuus nousivat teosten teemoiksi yhä enemmän. Lähtökohtana oli lapsuuden majaleikit puissa. Puista huokuva voima alkoi korostua yhä enemmän ja puiden kautta sulauduin yhteen luonnon kanssa. Luonnon rauhoittava ja parantava voima tuli teoksiini levollisen, hiljaisen, meditoivan naishahmon muodossa. Tällä hahmolla on kaiken kiireen keskellä taito pysähtyä, ottaa oma aika ja paikka, kääntyä sisäänpäin ja olla vuoropuhelussa luonnon kanssa. Kuunnella luontoa ja kuunnella itseään.

Teoksiin liittyvät vahvasti sanat: Pysähtyä, levätä, olla yksin, olla hiljaa, olla luonnossa. Näyttelyn nimi syntyi lopulta viimeisen teoksen myötä, kuin prosessin päätepisteeksi: Hauras levollisuus.

Hauras levollisuus, hetken verran, pian taas kiire kutsuu ja elämä vie.

Näyttelyssä on esillä sekä grafiikkaa että keramiikkaveistoksia. Suurin osa teoksista on tältä keväältä tai viime kesältä.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MININÄYTTELY | HALLITTU KAAOS | Mari Syrén-Fawaz | 05.04.2017-16.04.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

image1

Kaaos tarkoittaa epäjärjestystä tai järjestymätöntä olotilaa. Kaaosteoria on oletus, jonka mukaan epäjärjestys on maailmankaikkeuden perustila. Todellakin.

Kaksi viikkoa ennen kuin näyttelyni piti alkaa (ja tietäähän meidät taiteilijat, viimeiset kaksi viikkoa on se hektisin aika, jolloin näyttely saa lopullisen muotonsa ja viimeisiä teoksia tehdään vimmatusti) sairastuin ja sitten jouduin sairaalaan.

Osa töistä jäi valmistumatta. Osa kokonaan tekemättä.
Mutta sellaista se on, elämä.

Elämästä ja sen hallinnasta kertoo näyttelyni Hallittu kaaos. Siitä, miten epäjärjestyksen keskellä asiat ovat kuitenkin jollain tavalla hallinnassa. Kuin sotkuinen työpöytä, josta tarvittavat työkalut tai paperit löytyvät omista, oudolla tavalla loogisista paikoista. Tai kuin lastenhuone, josta äiti onnistuu löytämään kaiken sekamelskan keskeltä juuri SEN pikkuauton.

Epäsymmetria ja epätäydellisyys on minulle ollut aina mielenkiintoisempaa ja kauniimpaa kuin täydellisyys, joka taas usein voi olla myös tylsää.

Olen tehnyt näyttelyyn koruja, joiden haluan olevan kuin hopeisia siveltimenvetoja iholla tai vartalolla. Näyttelyssä ne ovat kuin pieniä abstrakteja maalauksia vitriineissä, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta omassa käyttötarkoituksessaan: kehon koristeena.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

MININÄYTTELY | LUONTO JA IHMISMIELI | Katja Laakso-Leppänen | 22.03.2017-02.04.2017

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Suojavaippa

Olen ulvilalainen CP-vammainen taiteilija syntymäni hetkellä kokemani hapenpuutteen seurauksena. Työskentelen vasemmalla kädellä, koska oikea käteni toimii vain rajoitetusti. Vammastani huolimatta olen aina yrittänyt elää mahdollisimman normaalia elämää ja yrittänyt saavuttaa unelmani ja toiveeni. Unelmani ovatkin jo suurelta osin toteutuneet. Ylioppilaaksi tuloni jälkeen kävin Porin Taidekoulun ja olen saanut tehdä taidetta. Olen myös ihanan Kiia-tytön äiti.

P-gallerian näyttelyni teemana on ”Luonto ja ihmismieli”.  Luonto on aina ollut minulle innoituksen antaja niin ilon kuin surunkin hetkellä. Luontoa kuvaamalla voin välittää tuntemuksiani ja mielialojani kanssaihmisilleni ja jakaa ne heidän kanssaan. Yhdistän usein luontokuvani tunnetiloihin. Teoksissani yhdistyvät luonto ja ihmisen mieli. Toivon, että pystyn välittämään sanomani teosteni kautta. Teokseni toteutan öljy- ja pastelliväreillä.

Vammaisuus ei ole este taiteen tekemiselle – tai rikkaalle elämälle. Maalaamalla ilmennän tuntemuksiani ja kokemuspohjaani.

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kuva3