ANIMAATIOITA PÄISTÄ JA PÄITÄ | Sofi Häkkinen | 13.08–28.08.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Animaatioita päistä ja päitä on Sofi Häkkisen (s.1990, Oulu) toinen yksityisnäyttely. Kokonaisuuteen kuuluvat veistokset ja niistä tehdyt animaatiot jatkavat Häkkisen teemaa ihmisenä olemisesta ja sen tutkimisesta, sekä veistoksen ja animaation sekoittamisesta. Näyttelyn teokset ovat erikokoisia ihmisolennon päitä, jotka kuvaavat osin ihmismieltä.
P-gallerian näyttelyssä Animaatioita päistä ja päitä tunnelma isommassa huoneessa on valoisampi ja hieman hullunkurisempi; läpsyttelyä mielen iloisella pinnalla. Pienemmässä huoneessa tunnelma muuttuu tummasävyisemmäksi. Katsoja on liikkunut pikkuhiljaa päiden joukossa ihmisen mielessä syvemmälle, läpi valoisamman pinnan kohti tummempaa ja vakavampaa sisintä.

Ihmisolennon, tai jonkinlaisen humanoidin, pää on objektina sopivan tuttu teoksen samaistuttavuuden kannalta, ja tarpeeksi kiinnostava kantaakseen. Pää myös sisältää (?) ihmisen mielen, jota osalta pohdin teoksessa. Teoskokonaisuuden muita lähtökohtia ovat materiaalin tutkiminen ja sillä ilottelu, sekä veistoksen ja animaation suhde. Mielestäni animaatio on oikeastaan dokumentti veistoksesta, ja on kiinnostavaa miten nämä kaksi toimivat tilassa yhdessä. Tuoko animaatio mitään lisää veistokseen tai toisinpäin, ja onko sillä lopulta merkitystä?

Sofi Häkkinen on helsinkiläistynyt kuvataiteilija, joka valmistui TAMK:in Kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016, ja jatkaa opintojaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän lähestyy teoksissaan ihmisenä olemisen kokemusta, työstäen loputtomasti tutkittua aihetta nuoren kuvataiteilijan innolla ja hämmennyksellä. Häkkinen ammentaa töihinsä pulppuilevasta tekemisen ilosta ja erilaisten materiaalien yhdistelystä. Tekeminen on jatkuvaa muovaamista, kunnes teos alkaa vaikuttaa jollain tavalla järkeenkäyvältä. Häkkisen tekeminen on kerroksellista ja runsasta, erilaisten materiaalien ja välineiden tutkimista ja rakastamista. Inspiraatio tulee siitä, että yrittää ymmärtää taidetta, ja pakottaa sitä ottamaan jonkinlainen muoto tekemisen prosessin kautta.

PUDONNEITA JA LÖYTYNEITÄ | Eija Piironen  | 20.07.-07.08.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Tablet_poet_in_his_shell_80x60_2014

Hajoaminen synnyttää uusia kuvia, sirpaloituneet muistot järjestyvät uudelleen ja uudelleen. Menneisyys nykyisyydestä katsoen näyttää huomenna erilaiselta kuin eilen.
Värien vuorovaikutus näyttäytyy erilaisena havaitsemisajankohdasta, ympäröivästä tilasta ja valosta riippuen. Elämän kiehtovuus on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei pysy samana, vain muutos on pysyvää. Kasvu edellyttää rajojen rikkomista ja muodonmuutosta.

Voiko muistojaan värittää, muuttaa, uudelleentulkita?

Onko siemenessä jo lopullinen muoto olemassa ideana?

Onko kaaoksessa järjestyksen siemen?

Porin Taiteilijaseuran P-galleriassa esillä olevissa  puupiirroskollaaseissa Eija Piironen on repinyt, leikellyt ja koonnut uudelleen vanhoja puupiirroksiaan. Edelleen hän on käsitellyt puupiirroskollaasejaan akryyli- tai öljyvärein.
Alunperin Eija Piirosen tuhoamisvimma alkoi hänen työhuoneellaan tapahtuneesta katastrofista: vesi- ja hiirivahingoista. Katastrofi pakotti Piirosen kokeilemaan uudenlaista lähestymistapaa. Piironen ei halunnut hävittää osittain vahingoittuneita puupiirroksia.
Puupiirroskollaasien jälkikäsittely värein kokoaa kuvan uuteen tunnelmaan, jossa alkuperäisistä kuvista on enää ehkä vain aavistus jäljellä.

Turquoises_thoughts_80x60_2014

MY LITTLE PORI | Porin Taiteilijaseuran kesänäyttely | 09.07.-17.07.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

My_little_Pori_logo

My Little Pori on porilainen matkamuistomyymälä, joka saa kesävieraat hyvälle tuulelle. Tästä pikku putiikista voi poistua aito porilainen taidetuotos mukanaan.

Lähes 20 Porin Taiteilijaseuran jäsentä osallistuu näyttelyyn pienikokoisilla Pori-aiheisilla taideteoksilla ja reipasta Pori-henkeä uhkuvilla käyttöesineillä. On itsestään selvää, että My Little Pori -näyttelyssä on mukana useita karhuja, runsaasti mustavariksia, muutama Porin piru ja hyvä valikoima upeita porilaisia maisemia. Varmasti jotain yllättävääkin näyttelystä löytyy, kuten kivistä ja nahasta muotoiltuja Tom of Pori -teoksia, väärän värisiä Porin vaakunoita tai Porin kaupunginosille nimikoituja patalappuja. Taidetta ja tuotteita on esillä rajoitetusti vain runsaan viikon ajan. Näyttely on avoinna joka päivä kello 12-20.

Lauantaina 16.7. Anne Kimiläinen piirtää pikamuotokuvia P-gallerian näyttelyvieraista.

Näyttelyn taiteilijat: Nanna Evilampi, Anna Halls, Henna Inkinen, Anne Kimiläinen, Ari Koivisto, Olga Krok, Kari Kuisma, Raija Kuisma, Kari Kärkiluoma, Marko Lampisuo, Kauko Lehtonen, Sirpa Limnell, Sirpa Ojala, Raili Rostiala-Laaksonen, Eira Ruottunen, Annemaria Silvola, Mari Syrén-Fawaz ja Tea Söderlund.

METSÄPÄIVÄKIRJA | Minna Mukari | 09.06.-03.07.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Minna_Mukari_BeautifulFeeling_2016

Koen elämässäni tärkeimmiksi asioiksi eläimet ja luonnon ympärillämme. Luonnossa minua kiehtovat erityisesti vesistöt ja metsät äänineen.

Mikä olisikaan kauniimpaa kuin sulkea silmänsä ja kuulla tuulen humisevan puissa samalla, kun se pyyhkäisee kasvoillesi metsän raikkaan tuoksun tuulahduksen. Tai kulkea pitkin metsäpolkua, joka johdattaa kuohuvan meren rannalle. Metsä on paikka jossa koen olevani vapaa ja se on mielenrauhani tyyssija.

 

Maalauksieni ja piirustuksieni pohjalla on vaellukseni luonnossa, jossa nautin tarkkailla kaikkea ympärillä olevaa. Näyttely Metsäpäiväkirja kertoo kuvallisen kertomuksen metsäkokemuksista. Metsäpäiväkirja on myös näyttelyn pääteoksen nimi, joka kertoo kuva/ääniteoksen kautta tarinaa metsässä vietetyistä päivistä ja sen mystisestä elämästä.

Käsittelen maalauksissani asioita mielikuvituksen ja havaintojen kautta. Väreillä ja tunnetiloilla on töissäni tärkeä merkitys. Maalauksissani yhdistelen erilaisia tekniikoita, joissa abstrakti ja esittävä kuva yhdistyvät toisiinsa. Maalaaminen on minulle intohimo, jolloin uppoudun tunteiden, maalin, värien, liikkeiden ja mielikuvituksen vietäväksi.

Minna Mukari (s. 1984) on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2011. Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Oulussa.

JÄLJET PELOTTAVAT | Satu Salminen ja Janika Regelin | 27.04.-15.05.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Regelin_Salminen_Jaljet_Pelottavat

RAISKAUSKULTTUURI – KULTTUURIA RAISKAUKSISTA

”Jäljet pelottavat” on kahden taiteilijan kertomus todellisista tapahtumista, koetuista raiskauksista ja niiden seuraamuksista.

Janika Regelinin ja Satu Salmisen näyttely esittelee sekä uhrien keinoja selviytyä seksuaaliväkivallasta, että rikoksen tuottamia syy-seuraussuhteita.Tarinat löytyvät sekä taiteilijoiden omista, että lähipiirin kokemista seksuaaliväkivallan tapahtumista.

Seksuaaliväkivallasta on kohistu Suomessa viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Huomiota ovat saaneet raiskaukset, hyväksikäyttö ja seksuaalinen häirintä. Taiteilijat avaavat rohkein ottein seksuaalirikosten tuottamia kokemuksia, niin omasta elämästään, kuin lähipiirinkin kokemista rikoksista.

Naisen kehon ja naiseuden esineellistäminen nousee esiin keskeisenä kysymyksenä nyky-yhteiskuntaa peilaavassa näyttelyssä.

Kertomukset todellisten ihmisten kokemuksista, herättelevät muutokseen, sillä muutosta todellakin tarvitaan. Muutosta yhteiskuntaan, jossa raiskaus ja hyväksikäyttötuomiot ovat naurettavan alhaiset. Muutosta yhteiskuntaan, jossa uhria syytellään ja nolataan hänen kokemastaan väkivallasta. Muutosta asennoitumisesta väkivallan uhria ja tekijää kohtaan.

Se vaikenee, joka pelkää.

AJATUKSEN SIIVIN | Heli Piittala-Virtanen | 09.04.-24.04.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Varien_kirjo_2014

Heli Piittala-Virtanen juhlii 50-vuotissyntymäpäiväänsä P-galleriassa.

Ajatuksen siivin on Heli Piittala-Virtasen ensimmäinen yksityisnäyttely Porissa. Hänen teoksiaan on kuitenkin ollut esillä useissa yhteis- ja ryhmänäyttelyissä.

Näyttely kokoaa yhteen teoksia aina taidekouluajoilta nykypäivään lähes kymmenen vuoden ajalta. Esillä on öljyväri- ja akvarellimaalauksia, keramiikkateoksia sekä grafiikan vedoksia.

Piittala-Virtasen työskentely on hidastempoista työhön tutustumista. Kankaalle luodut viivat yhdistyvät sävyihin muodostaen vähitellen kuvan, joka toisinaan yllättää tekijänsäkin.

Piittala-Virtanen työskentelee päätoimisesti Kuvataidepäiväkoti Viikarissa, jossa hän lastentarhanopettajana on vastuussa taiteen perusopetuksen kuvataiteen valmentavasta opetuksesta. Voidakseen antaa lapsille mahdollisimman laadukasta opetusta hän kehittää aktiivisesti omia taitojaan erilaisilla piirustus- ja maalauskursseilla.

Heli Piittala-Virtanen on valmistunut Porin Taidekoulun iltalinjalta vuonna 2009.

Heli Piittala-Virtanen toimii puheenjohtajana Porin Saskioissa ja Porin Naistaiteilijoissa.

Simpukka

ILMATTAREN KANGASPUUT | Nanna Evilampi | 05.02.-21.02.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Ilmatar istuu Ilman pitkillä pilvipihoilla ja kutoo. Ilmattarella on ihanat, ilmavat kangaspuut, joissa valmistuu pitkiä, hienoja harsoja, paksuja ukkosvilloja, leikkisiä pumpulipitsejä ja valtavia, morsingonsinisiä poutapellavia.

Ilmatar on ikävissään. Ajasta aikaan istuu hän vain kangaspuidensa ääressä, sujuttelee sukkulallaan ja polkee loimilankoja ristiin kuteen välissä. Ihania ovat Ilmattaren kudelmat, mutta kyllästynyt, niin kyllästynyt on Ilman impi istumaan siinä paikallaan. Itkee hän ikävissään, suuria hopeisia, läpikuultavia kyyneliä ja ajatuksissaan, ikävissään kutoo pelkkää pilveä maailman päälle. Maailma kylpee Ilmattaren kyynelissä ja aina vain korkeammalle nousee veden pinta.

Lopulta hylkää Ilmatar kangaspuunsa, sukeltaa alas ja uidessaan meressä muotoilee maailmaan kalapoukamat, saaret ja lahdelmat. Tuulesta ja merestä tulee Ilmatar myös raskaaksi ja vedessä kelluessaan suo sotkalle pesän sijan polvellaan. Ilmatttaren muutoksen kaipuusta syntyy kokonainen maailma ja maailmaan ensimmäinen ihminen.

Tuo tyhjyys, tila ja keveä avaruus ennen maailman syntyä on inspiroinut tämänkertaisen näyttelykokonaisuuteni. Mitä on, ennen kuin on mitään? Miten voi tyhjästä tulla jotain, vai onko silloinkaan tyhjää, kun ei mitään vielä kuitenkaan ole? Miten alkaa muutos? Jotta saa pellavalankaa, jota Nanna Evilampi on töissään käyttänyt, pitää ensin olla maata ja pellavan siemen. Pellavan pitää kasvaa, se pitää korjata, kuivata, loukuttaa, lihdata, pehmittää, riipiä, kiertää ja keriä. Kerältä lankaa kiilapuihin kierrellessään Evilampi pitää sitä tiukalla, oikaisee liian tiukkoja kierteitä, nitoo, asettelee ja suunnittelee. Jos hän jättää työn kesäksi ulos sateeseen, ei sitä kohta enää ole, vaan se muuttuu mullaksi.

Taideteos, puutarha, planeetta tai yhteiskunta ovat järjestystä kaaoksessa. Työtä aiheuttaa pyrkimys täydelliseen järjestykseen, jossa kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat paikallaan. Kuitenkin heti, kun järjestys on täydellinen, eikä mikään muutu, on lopputulos kuollut. Muutoksen ja kaaoksen keskellä voi saada lohtua ajatuksesta, että muutos ja kaaos tiloina ovat ainakin eläviä.

Ensimmäistä kertaa Nanna Evilampi käyttää töissään siirrettäviä elementtejä. Lankoja voi liikutella tiettyyn rajaan asti, kuvien elementit ovat joko kevyesti paikalleen napeilla kiinnitettyjä tai pääsevät liikkumaan ilmavirrassa. Abstrakti ilmaisu antaa tilaa ajatukselle, värien puutekin on ilahduttava mahdollisuus. Ilmattaren kangaspuista voi jälleen kerran tulla uusi taivas.

LEIKKAUSHENKI | Mikko Lyytinen | 15.01- 31.01.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Wreck

Mikko Lyytisen teosten taustalla on mietteitä kasvusta, muutoksesta ja kaaoksesta. Ne ovat lähtöisin talouden ja teknologian ajamasta ilmapiiristä, läheisten sairastumisista, luontokokemuksista ja yrityksistä oman henkisen tilan kehittämiseen.

Yhteiskunnasta lähtee paljon melua. Poliittiset hokemat kaikuvat lähes uskonnollisina mantroina,jotka tuntuvat olevan irrallisia todellisuudesta.
Mikko Lyytinen yrittää tavoitella teoksissaan jotain päinvastaista, jotain joka on tavoiteltavissa vain kokemalla, niiden ei ole tarkoitus sanoa mitään tai olla tulkittavissa. Ne ovat oma sisältönsä vähän kuin kerrostalon väreilevä heijastuma liejuisessa lätäkössä tai puiden oksistojen muodostama silhuetti poutapilvistä taivasta vasten.
Maalaukset syntyvät orgaanisesti ja intuitiivisia valintoja tehden. Maalaus toimittaa eräänlaisen rituaalin virkaa pyrkimättä olemaan kuitenkaan portti mihinkään pyhään tai yliluonnolliseen. Ne ovat mietiskelyalustoja, joissa luontoa edustava sattumanvaraisuus ja ihmisen tahto kilvoittelevat ja yhtyvät.

Mikko Lyytinen (s.1981) asuu ja työskentelee Lahdessa. Hän on valmistunut Lahden taideinstituutista vuonna 2011 ja samana vuonna hän sai 1. palkinnon Art of Basware- taidekilpailusta.
Leikkaushenki on Lyytisen kolmas yksityisnäyttely. Oman taiteellisen työskentelyn lisäksi hän vaikuttaa taiteilijaryhmä Hydrassa.

HOLD ON | Tuomas Tiainen | 18.12.2015 – 10.01.2016

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

TuomasTiainen_HoldOn_WEB

Jokin kiiltää horisontissa.

Marsipaanimies elokuvasta Haamujengi (1984) kahlaa läpi tuperruttavan informaatioliejun aina sysipimeään mustaan maahan asti. Pohjolan oloihin mukautettu psyykkisesti ylikuormittunut popkulttuurisymboli on muuttunutta popkulttuurisymbolia. Hän ei ilmehdi, silmät ja suu retkottavat ammollaan yhtä lailla. Kun aukot ovat auki, niistä näkee läpi.

Hold on, pidähän kiinni! Hatusta, saavutetuista eduista, tai siitä uudesta kätevästä kantokahvasta (muovia)!

Hold on esittää sarjakuvantekijä Tuomas Tiaisen syksyllä 2015 valmistamia kollaaseja. Teokset syntyivät tarpeesta työstää kuvaa spontaanisti ilman tarkkaa päämäärää ja pyrkimystä suurempien kokonaisuuksien muodostamaan kerronnallisuuteen. Motiivina oli varoa kyseenalaistamasta vaistonvaraisesti syntyneitä ratkaisuja ja nauttia tärkeimmästä, kuvien tekemisestä.

Rakkaudesta prosessiin syntyi sarja teoksia, kirkkaita ja fragmentteja täynnä. Ja, lähtökohdan vastaisesti, löyhähkö narratiivikin (jonka voi mieltää tai olla mieltämättä viimeaikaisten reaalimaailman tapahtumien heijasteena). Jätelavoilta löydettyihin kehyksiin istutettu teoskokonaisuus ilkamoi väreillä, symboleilla ja metallisella loisteella. (Jokin kiiltää horisontissa.)

Se kai tahtoo sanoa: kansanruumis on sisältä höttöä, eikä tämä muutenkaan ole mikään hattaralandia.

Osa näyttelyssä esillä olevista töistä on ollut nähtävillä Turussa marraskuussa 2015. Yksi kollaasi on mukana Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2015 työstetyssä rasisminvastaisessa Nyt riittää! -sarjakuvalehdessä (Suomen sarjakuvaseura), jonka työryhmään Tiainen kuului.

Tuomas Tiainen (s. 1980) on Helsingissä asuva piirtäjä, sarjakuvantekijä, pienkustantaja ja kriitikko. Hän on julkaissut yhden pitkän sarjakuvakirjan (Man with the Dog, 2012) sekä lyhyitä sarjakuvia antologioissa ja lehdissä. Sanaton sarjakuvaromaani Jenny Haniver ilmestyy vielä ennen vuodenvaihdetta. Mustavalkoisissa, vähäpuheisissa ja verrattain vakavamielisissä mutta absurdilla huumorilla silatuissa sarjakuvissaan Tiainen käsittelee eritoten yksinoloon, erillisyyteen sekä yksilön ja ympäröivien ryhmien suhteisiin liittyviä teemoja. Hän julkaisee sarjakuvia oman Dead Genesis -pienkustannemerkkinsä kautta. Tiainen on nykysarjakuvayhdistys Kutikutin jäsen sekä yksi kolmannes Ränni GmbH -taiteilijaryhmästä.

Sirpa Ojala | Korpi | 30.01.–15.02.2015

Jaa tämä:Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone

Metsä | Sirpa Ojala

P-galleriassa avautuu tammikuun lopussa Sirpa Ojalan näyttely Korpi.

NÄYTTELYN AVAJAISET ovat perjantaina 30.01. kello 18–20. TERVETULOA!

Korpi-näyttelyssä on maalauksia metsästä, korvesta. Metsäaiheita on maalauksissani ollut ennenkin ja taas palaan puiden pariin, mutta toteutus on nyt vapautuneempi ja maalauksellisempi. Talvinen metsä on aina ollut kiehtova aihe lumen peittäessä ylenpalttisen vihreän. Kerimanninkorpi, Vastamäenkorpi, Heinimäenkorpi ym. lähimetsät ovat päässeet maalauskankaalle akryylivärein ja paperille guassivärein maalattuna.

Taidemaalari, kuvataiteilija Sirpa Ojala (s.1960) on opiskellut Porin taidekoulussa 1979-1982. Hän asuu ja työskentelee Pomarkussa. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin 70-luvulta alkaen. Porin taiteilijaseuran aktiivinen jäsen vuodesta 1996. Sirpa Ojala on aiemmin tunnettu guassimaalauksistaan. Luonto on usein läsnä järven, metsän tai puiden muodossa guassi tai akryyli maalauksissa. Ojalan töitä on nähty Suomen kuvataidejärjestöjen liiton näyttelyissä 1999 Pieksämäki, 2007 Kokkola ja 2012 Uusikaupunki. Sirpa Ojalan teoksia on nähty ulkomailla mm. Latviassa ja Ranskassa ja 2014 Puolassa, Varsovassa Pieces näyttelyssä.