HEIJASTUSPINTAA | Raija ja Kari Kuisma | 08.09.–23.09.2108

1-Soutaja_RaijaKuisma
Heijastuspintaa- näyttely
lähestyy aihetta monelta taholta. Kuismat tekivät vuosi sitten ikimuistoisen kuukauden mittaisen matkan Afrikkaan, Tansaniaan. Matka kaikkine kohteineen ja tapahtumineen jätti lähtemättömän muistijäljen. Kumpikin koki matkan hyvin omakohtaisesti ja eri tavoin.

Kari Kuisman kokemus kristallisoitui pyöreisiin monimuotoisiin hänelle ominaisiin lasiveistoksiin. Afrikan aurinko ja aamuisten hetkien kuulaus soi lasin heijastuspinnassa muuntuen kirkkaaksi hetkeksi, joissa ei näy muuta kuin valo. Auringon pyöreä muoto ympäröi kaikkea ja kaikkia. Se vangitsee sisälleen ja pitää otteessaan kokonaisten päivien, viikkojen, kuukausien ajan. Teoksissa voi aistia ikiaikaisia muotoja, pyrkimystä täydelliseen harmoniaan.

Raija Kuisman kokemuksia voi jakaa valokuviin kaapattujen värien ja muotojen avulla. Hän rakentaa gallerian pienempään tilaan afrikkalaisen basaarin autenttisine tekstiileineen ja koruineen, mukana on kankaita, vaatteita, kenkiä, kasseja, korvakoruja, rannekoruja, astioita, maalauksia sekä afrikkalaisia naamioita mukailevia savinaamioita. Teoksissa on hinnat ja ne ovat ostettavissa, kuten oikeissakin basaareissa.

Mukana on myös yhteisöllinen teos, joka pohjautuu Raija Kuisman havaintoon liikenteen vaaroista afrikkalaisilla kaduilla ja maantiellä. Heijastin. Ihmisellä pitää olla heijastuspintaa autojen joukossa pimeällä. Teoksen toteuttamisessa ovat olleet mukana Lönnströmin taidemuseo ja Rauman taiteilijaseura lahjoittaen NÄKY- teoksessa käytetyt heijastimet. Seitsemän kiloa heijastimia, noin 1000 kappaletta kulki Tansaniaan Devotha Chaggakan ja Karri Kuisman mukana. Tansaniassa heijastinten jakoon osallistuivat rouva Aurelia Chaggaka sekä paikallinen liikennepoliisi sekä Bukoban ja Mwanzan kaupunkien johto. Heijastinten jako paikallisille koululaisille dokumentoitiin ja tulos on nähtävissä Heijastuspintaa  -näyttelyssä.

 

MININÄYTTELY | BROKEN |  Raija Kuisma | 0
8.03.–19.03.2017

Kuva8

Ihmisen ehyt maailma saattaa särkyä konkreettisesti sodan, sairauden, läheisistä eroon joutumisen myötä.
Ihminen voi joutua pakolaiseksi, pois omasta aiemmasta asuinympäristöstään tai vainotuksi omassa asuinympäristössään.
Ihmisen ehyt maailma saattaa särkyä oman mielen sisällä.
Tuttu ja turvallinen muuntuu ja katoaa. Kuva ei olekaan selvä vaan muodostuu useista päällekäisistä kuvista.

Näyttelyni kuvaa särkymisen ja eheytymisen prosessia.
Kauniista maailmasta saattavat kaikota värit, muodot. Kaikki vääristyy. Kuvaan hetkeä, jolloin värit ja muodot alkavat palautua ihmisen maailmaan.
Kuuluuko itsekkyyteen pohjautuva ympäristön tuhoaminen ihmisen oikeuksiin? Onko inhimillinen asuminen ihmisen perusoikeus? Kuuluuko vapaa liikkuminen vielä elämisen ihanteisiin?

Näyttelyssä on esillä valokuvia ja installaatioita.

Näyttelyn nimiteos, Broken, koostuu löytöesineistä, jotka ovat irrottautuneet alkuperäisestä ympäristöstään. Teoksen osia on löytynyt Ranskasta, Meksikosta, Thaimaasta ja Suomesta.  Keskushahmo on pieni lapsi, joka on jäänyt yksin ilman jokapäiväistä turvaa lohtuesineiden ympäröimäksi. Huoneen  näytöissä hehkuu rikkimennyt Kaunis maailma, Kotini on linnani?, Muurille?

Näyttely on osa Porin Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kuva4