NAAMATAULU | Porin Taiteilijaseuran kesänäyttely | 4.–19.7.2020

naamataulu

Porin Taiteilijaseuran perinteisen kesänäyttelyn nimi on tällä kertaa Naamataulu. Taiteilijaseuran jäsenten yhteisnäyttelyssä on mukana 32 taiteilijaa.

Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat ovat pitkälti pysytelleet esittävän taiteen linjoilla, vaikka naamataulun teemaa oli mahdollista käsitellä myös viitteellisesti. Mukana on silti myös yllättäviä ratkaisuja. Näyttelyn monipuolisuus näkyy paitsi persoonallisissa tyyleissä myös moninaisissa tekniikoissa, joita on piirroksista ja veistoksista aina 3D-tulostukseen.

Näyttelyn taiteilijat ovat:
Petri Haavisto, Anna Halls, Helena Haula, Anni Hurmila, Pirjo Ihamäki, Helena Kause, Anne Kimiläinen, Ari Koivisto, Paula Koivuviita, Olga Krok, Kari Kuisma, Raija Kuisma, Kari Kärkiluoma, Katja Laakso-Leppänen, Maria Leppänen, Riitta Lehto-Toivanen, Kauko Lehtonen, Jonna Lepistö, Timo Lintula, Pirjo Niemenrinne, Sirpa Ojala, Heikki Peltoniemi, Heli Piittala-Virtanen, Raili Rostiala-Laaksonen, Annemaria Silvola, Mari Syrén, Tea Söderlund, Pasi Vainionpää, Kaarina Valkama, Hanna Valtokivi, Heli Väisänen ja Mikko Ängeslevä.

Näyttelyn avajaiset järjestetään perjantaina 3.7. klo 18–20.

JÄLKI | Porin taidekoulun aikuisten päättötyönäyttely | 6.-28.6.2020

Porin taidekoulun, taiteen perusopetuksen laajan opintomäärän päättävien aikuisten päättötyöt ovat esillä Porin Taiteilijaseuran P-galleriassa 06.06.-28.06.2020. Näyttelyssä on teoksia kuudelta opiskelijalta.

Päättötyö on nelivuotisten opintojen viimeisenä vuotena tehtävä itsenäisesti suunniteltava ja toteutettava työ. Päättötyössä opiskelija antaa näytteen omasta osaamisestaan ja vahvuudestaan kuvantekijänä. Päättötyön osana on teoksen tai teossarjan työprosessia kuvaava portfolio. Päättötyön suorittaneet oppilaat saavat päättötodistuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän suorittamisesta.

Päättötöitä ovat ohjanneet kuvataiteilija Hanna Tammi ja kuvataiteilija Pasi Vainionpää sekä kuvataiteilija Ari Koivisto.

Näyttelyn taiteilijoina ovat:

Annina Palonen: Taide on minulle kasvuprosessi. Päättötyössäni pohdin ihmisen alkujuuria, alkuvoimaa, naiseuden voimaa. Kuinka tänä päivänä kohtaamme tämän kunnioitetun ja pelätyn voiman?

Eila Haapalahti: Luonto, sen kaikki ilmenemismuodot valoineen ja väreineen ovat minulle tärkeitä, alituiseen ihastelun kohteina. Niitä haluan työssäni ilmentää.

Heidi Lammi:  Päättötyöni syntyi palavasta halusta tuoda mieleni kaksiulotteinen kuva fyysiseksi objektiksi.  Minulle on tärkeää että teokseni muotokieli herättää katsojassa mielenkiintoa teoksen aiheesta ja sisällöstä riippumatta

Miia Ylikoski: Haluan teoksillani luoda katsojalle tarinan tai ajatuksen siitä miltä jokin tuntuu. Pidän grafiikan  ja keramiikan arvaamattomista työtavoista, joissa virheetkin voivat jalostua onnistumiseen.

Nova Liiho: Päättötyössäni käsittelen kahta kokemaani menetystä. Maalaamisen lisäksi olen hyödyntänyt töissäni kierrätysmateriaaleja.

Riikka Raitio: Päättötyöni kuvaa selviytymisprosessiani rankassa elämänmuutoksessa musiikin ja kuvataiteen keinoin.

Lisätietoja: Henna Jaatinen, rehtori. Puhelin 044 701 1257

Annina_Palonen_2020

Annina_Palonen_2020

Heidi_Lammi_2020

Heidi_Lammi_2020

KUKKA JA IKIAIKA | Eve Alasaarela & Inka Hannula | 14.2.-1.3.2020

Pelon mittakaava, installaatio, 2018

Pelon mittakaava, installaatio, 2018

Vapaasti hengittävä kaikkeus, elämän jatkuva liike, olemassaolo. Sinä. Minä. Vuori. Pilvi. Kukka.

Ja sitten, katoavaisuuttaan pelkäävän ihmiskunnan luoma todellisuus, johon putkahdimme. Ensi hetkistä lähtien oppien kokemastamme, halusimme tai emme. Sisäistäen rakenteita ja uskomuksia, jotka lopulta saivat meidät ohjelmoitua pelkoon. Takertumaan oljenkorteen, kuin tukevasti kelluva, joka uskoo hukkuvansa. Opimme pitämään kiinni. Perinteistä, täydellisyyden tavoittelusta, toisten tai itsemme kontrolloimisesta, surusta, nautinnosta, kuka mistäkin. Jähmetyimme, muurasimme itsemme turvaksi rajoittavia tiloja ja määritelmiä, samalla eristäen itsemme todellisesta turvastamme -elämän, elävän energian ikuisesta virtauksesta, rakkaudesta. Erkanimme liikkeestä. Erkanimme hengittämisen ilosta ja muutoksesta luonnollisena olotilanamme.

Kukka ja ikiaika syntyi halusta päästää irti ja heittäytyä matkalle kohti vapautta.

Näyttelyn jokainen maalaus ja installaatio on syntynyt Alasaarelan ja Hannulan yhteistyönä. Tervetuloa!

Etsimässä, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Etsimässä, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Talo muuttaa, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Talo muuttaa, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

ENSIMMÄISELTÄ RIVILTÄ | Lars Rebers | 25.1-9.2.2020

Jo muutaman vuoden ajan olen työskennellyt katsoen taaksepäin ajassa. Kun täytin 50 vuotta, uteliaisuus heräsi uudelleen kokemaan fyysisiä paikkoja, jotka ovat joskus olleet olinpaikkani. Paikalla itsellään ei ole merkitystä, tapahtumilla, tunteilla ja muistoilla on.  Mutta yhteys on niin voimakas, että paikka ja visuaalinen tunkeutuminen silmiin ovat tarpeen herättämään koko muistojen paletti eloon. Olemme kuitenkin aina tuote kaikesta, johon olemme joskus osallistuneet, joten itseni altistaminen tällaiseen tuo kokemuksia joita en uskonut olevan. Näyttely on retrospektiivinen ja visuaalinen kartta siitä, kuka olen ollut ja minkälainen minusta tuli. Jonkinlainen visuaalinen DNA lyhyiden selitysten kera.

Lars Rebers (s. 1963, Loviisa) on valokuvataiteilija, taidepedagogi ja ikuinen opiskelija. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi 1990 sekä taidepedagogiksi 1996. Rebers opiskelee parhaillaan taideopettajaksi, Aalto yliopistossa. Rebers on pitänyt lukuisia näyttelyitä kotimaassa. Hän on Valokuvataiteilijoiden Liitto ry:n jäsen.

teoskuva

IHMISEN JÄLKI | Mikko Ängeslevä | 3.-19.1.2020

Veistoksellinen tutkimus ihmisistä ja esineistä.

Kokonaisuus ei pyri esineellistämään ihmistä, mutta se  inhimillistää esineen. Erilaisista tavaroista rakennetut teokset pureutuvat ihmisenä olemisen arkeen ja mysteeriin, sitä kommentoiden, sekä leikkisästi ajatuksia herätellen. Arkiset, tunnistettavat objektit avaavat väylän teosten hahmottamiseen, mutta ajatukset kuvien takana näyttäytyvät hiljalleen täydellistäen taidekokemuksen. On kiinnostavaa lähteä tulkitsemaan ihmisen kaltaista monimuotoista olentoa, selkeän tarkoituksen omaavien objektien välittämänä.

Teosten visuaalisessa maastossa laaja-alainen kierrätysmateriatarpeisto kohtaa monipuolisen valikoiman työstötekniikoita taidemaalauksen ja kuvanveiston saralta.

Mikko Ängeslevä (s.1982) asuu ja työskentelee Kokemäellä, lakkautetun kyläkoulun tiloissa. Hän on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 2016. Näyttelyitä ja muuta julkista taiteellista toimintaa on ollut vuodesta 1999 lähtien kotimaan ohella Ranskassa, Ruotsissa, Virossa, Ghanassa, Portugalissa ja Latviassa. Ihmisen jälki on Ängeslevän toinen yksityisnäyttely Porissa.

Näyttelyä on tukenut Taiken Satakunnan taidetoimikunta

Sielu / 2018 Kierrätysmateria, spray 75 x 90 x 75 cm

Sielu / 2018
Kierrätysmateria, spray
75 x 90 x 75 cm

Parisuhde / 2018 Kierrätysmateria Tuolit: 76 x 110 x 41 cm, Tv-systeemi: 66 x 115 x 77 cm

Parisuhde / 2018
Kierrätysmateria
Tuolit: 76 x 110 x 41 cm, Tv-systeemi: 66 x 115 x 77 cm

ELEITÄ II | Mervi Patala | 6.-22.9.2019

ELEITÄ II
MERVI PATALA
6.-22.09.2019

Eleitä II -näyttely jatkaa kolmen näyttelyn sarjaa, joista ensimmäinen oli esillä Kaarina-talossa heinäkuussa ja viimeinen on Galleria 5:ssä  Oulussa marras-joulukuussa 2019.Eleitä II -näyttely koostuu sarjasta vesivärimaalauksia, jotka kuvaavat perhe-elämän arki- ja juhlahetkien suorittamiseen liittyviä tilanteita.

Perhe- ja lapsikuviin rakennetaan idylliä, jossa asiat näyttävät siltä, miltä niiden kuuluukin. Aikuiset suoriutuvat roolistaan ehkä kohtalaisesti, mutta lasten ilmeet ja eleet paljastavat jotain muuta. Ensinäkemältä idyllisissä maalauksissa on viittauksia johonkin määrittelemättömään: yksinäiseen, uhkaavaan tai surumieliseen. Yksinäisyyden ja ristiriitaisuuden kokemukset idyllin keskellä vievät jo lapsuudessa sellaisen olennaisen äärelle, jota ei voi loputtomiin paeta.

Teoksissa toistuu hallitun ja hallitsemattoman vuoropuhelu, jota vesivärimaalaus myös tekniikkana korostaa: Lasten eleet paljastavat sen hallitsemattoman puolen, jonka aikuiset pystyvät ehkä peittämään. Vesivärit välineenä sisältävät myös hallitsemattomia elementtejä: toisinaan luulen tekniikan olevan hallinnassani, kunnes huomaan olevani taas sivustaseuraajana ja tarkkailijana, kun väri leviää omia reittejään ja pakottaa hyväksymään sattuman. Tuo sattuma on myös se tekijä, miksi vesivärimaalaus pitää otteessaan.

Mervi Patala (synt. 1982 Peräseinäjoella) on turkulainen kuvataiteilija. Teoksissaan hän pyrkii usein luomaan tunnelmia, joissa on jotain ristiriitaista, yksinäisyyttä ja haikeutta näennäisen idyllin taustalla. Patala toimii myös kuvataideopettajana Turun seudulla.

Liljan_varjossa_vesivari_paperille_100x76_2018_kuva_heini_vanhanen

Liljan_varjossa_vesivari_paperille_100x76_2018_kuva_heini_vanhanen

Vastentahtoinen_suukko_vesivari_paperille_100x70_2018_kuva_heini_vanhanen

Vastentahtoinen_suukko_vesivari_paperille_100x70_2018_kuva_heini_vanhanen

KERAMOS TRIÁNTA | Keramiikkaryhmä KERAMOS ry | 16.8.-1.9.2019

30-vuotisjuhlavuonna on järjestetty useita KERAMOS TRIÁNTA-näyttelyitä. Näyttelyt ovat olleet omia kokonaisuuksiaan riippuen paikasta ja ajankohdasta. Juhlanäyttely Rauman Vanhan Raatihuoneen Museopuutarhassa jatkuu elokuun loppuun asti yhtäaikaisesti Porin näyttelyn kanssa ja edessä on vielä näyttely Rauman Seminaarin puutarhassa.

Yhdistyksessä on tällä hetkellä 12 jäsentä, joista Porin P-gallerian näyttelyssä ovat mukana Pirjo Heino, Eija Hietanen, Terttu Mattila, Taru-Taina Nora, Kaarina Selin, Tuire Vastamäki, Anne Virtanen, Jenny Vuorela ja Heli Väisänen.

Keramoslaiset valmistavat teoksensa pääasiassa käsinrakennustekniikoin korkeapolttoisesta kivitavarasavesta. Teokset poltetaan yhdistyksen yhteisessä uunissa korkeassa lämpötilassa. Poltossa savesta muotoiltu esine muuttuu kestäväksi keramiikaksi. Teosten värjäyksessä käytetään pääasiassa värillisiä savilietteitä eli engobeja, lasitteita ja oksideja.

Vaikka materiaali on yhteinen, ovat teokset tekijän kädenjäljestä ja aihepiireistä riippuen hyvin erilaisia: suuria, pieniä, värikkäitä, hillittyjä, kokeilevia, leikkisiä, vakavia, reheviä,

täsmällisiä. Taiteilijat ovat tuoneet näyttelyyn esille ominta itseään. Teoksista osa on valmistettu juuri tätä näyttelyä varten ja kaikki teokset ovat muutaman viimeisen vuoden ajalta.

Keramiikkayhdistys Keramos ry perustettiin vuonna 1989 ja se on toiminut siitä asti Vanhassa Raumassa. Tämänhetkinen toimitila sijaitsee torin ja kirkon välissä. Yhdistyksen toiminta sisältää yhteisiä kokoontumisia, kursseja, taidematkoja ja näyttelyitä. Yhdistys on aktiivinen ja haluaa kokeilla ja harjoitella uusia asioita. Tärkeää on myös osallistuminen lasten kulttuurikasvatukseen. Toimitilassa Isokirkkokadulla on pysyvä näyttely. Talvella ovet ovat auki lauantaisin ja kesäaikaan myös kaikkina arkipäivinä.

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 16.8.2019 kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

_MG_3547-3

Beyond and above | Minna Salonen | 8.3.-24.3.2019

Näyttelyni kertoo tunnelmista luonnossa; kun taivaan värit hehkuvat, auringonvalo heijastuu veteen, puiden varjot heijastuvat maahan tai löydän simpukan rannalta kaukana siellä jossain.

Näyttelyssä on esillä kolmiulotteisia kierrätysmuoviteoksia ja ”muovimaalauksia”, joihin on yhdistetty mm. akryyliväriä. Materiaalivalinnalla haluan omalta osaltani nostaa esille myös merien muoviongelman ja kertakäyttökulttuurin mielettömyyden.

Black plate, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019 (2)Black plate, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019
Gardineria, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi, Minna Salonen, 2019 (2)

Gardineria, silitetty ja ommeltu kierrätysmuovi,  Minna Salonen, 2019

 

Yhden suhde sataantuhanteen | Liisa Hilasvuori – Sanna Pajunen | 16.2.-3.3.2019

Taideteos on tila kokemukselle. Materiaalia on käsiteltävä tilan ehdoilla ja oltava itse teoksen ensimmäinen kokija. Mittojen muuntelu, huima pienentäminen tai suurentelu on leikittelyä kokijan kuvitellulla paikalla. Lopputulos voi olla samaan aikaan yhtä lailla esine, kuten kaistale kuituista polypropeenia, kuin kaavakuva maahehtaareista täynnä kortteleita. Tai samalla sekä kuva että syvää, vahaista väriä paperin pinnalla. Näyttelyssä on kaksi kokonaisuutta, gallerian etuhuoneessa Liisan piirrosinstallaatio Kopla ja kahdessa takimmaisessa Sannan Kaupunkikudelmia.

Liisa: Suomessa elää noin 16 000 korppia, koko maailmassa ehkä 16 miljoonaa. Olen piirtänyt vahaliiduilla neljä. En ole mukaillut von Wrightien pikkutarkkoja tutkielmia, vaan leikitellyt mittasuhteilla. Kun hahmon piirtää suuressa koossa, se näyttää syntyvän piirtäjän kanssa samaan tilaan. Piirtämisen edetessä linnun asento ja ilme muuntuvat, välillä tarkentuen, välillä sumentuen. Vahaliitujen värivalikoimasta tulee työkalu, jolla ajatella muotoa. Jossain vaiheessa lintu alkaa katsoa takaisin ja voin luoda siihen suhteen. Olen leikannut korpit irti papereistaan, jotta valkoinen tausta ei enää sitoisi niitä kaksiulotteisuuteen. Leikin kolmiulotteisuuden kanssa, jotta voin olla piirrosten keskellä ja kuitenkin samalla katsella rouheaa viivaa.

Piirsin korpin, sillä lintuna se on poikkeuksellisen älykäs. Eläintarhassa, korppihäkin vieressä piirtäessä lintu katsoo takaisin piirtäjää. Metsässä se on tarkkaillut kulkijaa, vaikka ihminen kuulisi vain etäisen äänen. Ääntely on selkeästi täynnä merkityksiä, jotka sen kumppanit tajuavat. Kommentoisiko se myös minua?

Sanna: Ilmasta katsottuna kaupungin kadut ja tiet lojuvat maastossa rönsyillen. Ne kertovat menemisestä ja tulemisesta, matkan päällä olosta. Ne piirtävät reittejä, jotka toisinaan risteävät keskenään. Näissä risteyksissä päätetään, jatketaanko matkaa tai käännytäänkö takaisin. Kaupunkien kaduilla joko eksyy tai kulkee vaivattomasti. Näyttelyssä on esillä osia neljästä eri pääkaupungin turistikartasta. Piirrin on seikkaillut määrätietoisesti polypropeenikaduilla ja mittasuhteet ja suunnat ovat menneet moneen kertaan sekaisin. Reiteistä koostuvat kudelmat kertovat historiaa niin fyysisestä kuin psyykkisestä liikkeestä ja muutoksesta aikojen halki, muistojen mittasuhteisiin. Kartat, joiden yleinen tehtävä on ollut poistaa sekasortoa ja lisätä järjestystä, ovat teoksessa muuttuneet paikoittain sykkyröiksi, sekoittaen kartanlukijan osaksi tarinaa.

Hilasvuori ja Pajunen ovat tunteneet toisensa jo opintojensa alussa Kuvataideakatemiassa, josta he valmistuivat vuosina 2009-10. Porilainen Sanna Pajunen muokkaa usein ympäristöstä poimittuja fragmentteja ja muistumia materiaalisiksi, tilallisiksi tarinoiksi. Helsingissä asuvan Hilasvuoren teokset ovat esityspaikkaansa suunniteltuja installaatioita ja piirustuksia. Molemmat työskentelevät myös yhdeksän naisen taiteilijaryhmä Piirakkakerhossa, joka on järjestänyt yhteisöllisiä happeningeja ympäri maata, kollektiivisesti vuodesta 2006 lähtien.

Liisa Hilasvuori: Piirrosinstallaatio Kopla, valmistumisvuosi 2018-19, vahaliitupiirros paperille

Liisa Hilasvuori: Piirrosinstallaatio Kopla, valmistumisvuosi 2018-19, vahaliitupiirros paperille

Sanna Pajunen, installaatio, Kaupunkikudelmia, 2018-19, päämateriaalina polypropeeni

Sanna Pajunen, installaatio, Kaupunkikudelmia, 2018-19, päämateriaalina polypropeeni

(Perfect Circle) | Sanni Saari | 25.1.-10.2.2019

Sanni Saari, A Passenger of Other People´s Dreams

Sanni Saari, A Passenger of Other People´s Dreams

 

 

 

 

 

 

 

Piirrän vapaalla kädellä musteella ympyrän. Muste imeytyy tirskallehden paperin rouheaan pintaan muodostaen ainutlaatuisen muodon. Toistan rutiininomaisesti aktia, jossa koetan tavoittaa täydellisyyttä. Olen tietoinen prosessin mahdottomuudesta, mutta keskiössä onkin itse tekeminen ja sen kautta löytyvät sattumat. Matkustan paikkaan, josta minullla ei ole ennakkokäsitystä ja pyrin välittömyyteen ikuistaa kokemus juuri sen hetken sanelemana.

(Perfect Circle) näyttelyn teokset on kuvattu Kansain sekä Kagawan alueilla Japanissa 2017. Installaatiokokonaisuuden lähtökohtana on toiminut kiinnostus varhaiseen japanilaiseen estetiikkaan sekä kansanuskonnot kuten shintolaisuus. Tarkastestellessani toisen mantereen uskonnon käsityksiä myyteistä, hengistä, ja rituaaleista minua kiehtoo niiden mystiikka sekä keskeinen arvostus luontoa kohtaan. Työskentelyäni inspiroi erityisesti minimalismi, epätäydellinen kauneus sekä ikiaikaisuus. Huomion kiinnittäminen pelkistämisen kautta yksityiskohtiin antaa tilaa ajatusten vaeltamiselle. Virheen ja keskeneräisyyden huomioiminen tekevät kauneudesta epätäydellistä. Pidän ajatuksesta, että virheet ovat inhimillisiä ja niistä saattaa seurata jotain odottamatonta. Valokuvatessani kontrolloin sattumaa ja annan sen määrittää muuttuvan muodon teoksiini. Taustalla ikuinen pysäyttämätön -videoteoinstallaatio luo näyttelytilaan matkaamista simuloivan piilopaikan.

Sanni Saari (synt. 1990 Raumalla) luo tunnelmallisia ja mystisiä mielensisäisiä maailmoja valokuvan, videon ja installaation avulla. Hänen taiteellisessa työskentelyssä on tärkeää intuition seuraaminen ja kokeellinen ilmaisu. Viimeaikaisissa projekteissaan hän on käsitellyt paikkaan kiinnittymistä, tietoisuuden harjoittamista sekä epätyypillisiä psyykkisiä ilmiöitä. Saari on valmistut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2017.

Näyttelyä on tukenut Paulon Säätiö.