Hajoaminen synnyttää uusia kuvia, sirpaloituneet muistot järjestyvät uudelleen ja uudelleen. Menneisyys nykyisyydestä katsoen näyttää huomenna erilaiselta kuin eilen. Värien vuorovaikutus näyttäytyy erilaisena havaitsemisajankohdasta, ympäröivästä tilasta ja valosta riippuen. Elämän kiehtovuus on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei pysy samana, vain muutos on pysyvää. Kasvu edellyttää rajojen rikkomista ja muodonmuutosta. Voiko muistojaan värittää, muuttaa, uudelleentulkita? Onko siemenessä jo lopullinen muoto olemassa ideana? Onko…