Animaatioita päistä ja päitä on Sofi Häkkisen (s.1990, Oulu) toinen yksityisnäyttely. Kokonaisuuteen kuuluvat veistokset ja niistä tehdyt animaatiot jatkavat Häkkisen teemaa ihmisenä olemisesta ja sen tutkimisesta, sekä veistoksen ja animaation sekoittamisesta. Näyttelyn teokset ovat erikokoisia ihmisolennon päitä, jotka kuvaavat osin ihmismieltä.
P-gallerian näyttelyssä Animaatioita päistä ja päitä tunnelma isommassa huoneessa on valoisampi ja hieman hullunkurisempi; läpsyttelyä mielen iloisella pinnalla. Pienemmässä huoneessa tunnelma muuttuu tummasävyisemmäksi. Katsoja on liikkunut pikkuhiljaa päiden joukossa ihmisen mielessä syvemmälle, läpi valoisamman pinnan kohti tummempaa ja vakavampaa sisintä.
Ihmisolennon, tai jonkinlaisen humanoidin, pää on objektina sopivan tuttu teoksen samaistuttavuuden kannalta, ja tarpeeksi kiinnostava kantaakseen. Pää myös sisältää (?) ihmisen mielen, jota osalta pohdin teoksessa. Teoskokonaisuuden muita lähtökohtia ovat materiaalin tutkiminen ja sillä ilottelu, sekä veistoksen ja animaation suhde. Mielestäni animaatio on oikeastaan dokumentti veistoksesta, ja on kiinnostavaa miten nämä kaksi toimivat tilassa yhdessä. Tuoko animaatio mitään lisää veistokseen tai toisinpäin, ja onko sillä lopulta merkitystä?
Sofi Häkkinen on helsinkiläistynyt kuvataiteilija, joka valmistui TAMK:in Kuvataiteen koulutusohjelmasta keväällä 2016, ja jatkaa opintojaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa. Hän lähestyy teoksissaan ihmisenä olemisen kokemusta, työstäen loputtomasti tutkittua aihetta nuoren kuvataiteilijan innolla ja hämmennyksellä. Häkkinen ammentaa töihinsä pulppuilevasta tekemisen ilosta ja erilaisten materiaalien yhdistelystä. Tekeminen on jatkuvaa muovaamista, kunnes teos alkaa vaikuttaa jollain tavalla järkeenkäyvältä. Häkkisen tekeminen on kerroksellista ja runsasta, erilaisten materiaalien ja välineiden tutkimista ja rakastamista. Inspiraatio tulee siitä, että yrittää ymmärtää taidetta, ja pakottaa sitä ottamaan jonkinlainen muoto tekemisen prosessin kautta.