Henna Inkisen (1979) maalausten lähtökohtana on yleensä maisema. Hän hakee aiheensa metsien ja niittyjen kätköistä, ryteiköistä, joihin valo ja varjo piirtävät kuvionsa. Teokset ylistävät maalaamisen iloa: muodon, värin ja materiaalin leikkiä. Inkistä kiinnostaa ihmisen ja luonnon yhteistyössä tiedostamatta syntynyt jälki. Miten ihmisen muokkaama keinotekoinen näyttäytyy luonnossa ja miten luonto taas on alkanut elää ihmisen kerran valtaamassa, ottaa omaansa takaisin? Nämä ympäristössä koetut näkymät jäävät taiteilijan sisimpään muisti- ja mielikuvina, piirtyen maalauspohjille ihmisen jäljen historian tutkimuskohteina.
P-gallerian kahteen eri huoneeseen taiteilija luo kaksi vastakkaista tunnelmaa. Näyttely avautuu väri-iloittelulla. Ensimmäisessä huoneessa näyttelykokijan vastaanottavat suurikokoiset ekspressiiviset teokset. Toinen huone taas täyttyy tummanpuhuvan mustavalkoisesta maailmasta. Inkinen on kiinnostunut vastakohtien luomista ristiriidoista. Synkkä ja yksinkertainen, sekä rehevä ja värikylläinen käyvät ikuista vuoropuheluaan.
Inkinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta ja taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataiteen maisteriohjelmasta. Hänen aikaisempi taiteellinen työskentelynsä koostuu pääasiassa video- ja valokuvallisesta ilmaisusta. Maalaamiseen ja konkreettiseen käsillä työskentelyyn hän siirtyi noin 1,5 vuotta sitten ja on työskennellyt esimerkiksi Meksikossa Oaxacassa ateljeesäätiön residenssissä maalaamisen parissa.
