Aloin pohtimaan rahan olemusta aktiivisesti pari vuotta sitten luettuani Joseph Murphyn teoksen alitajunnan voimasta. Murphy heitti ilmoille hurjalta kuulostavan väitteen, että köyhyys on vain mielen sairautta. Raha ei viihdy sellaisen henkilön luona, joka suhtautuu siihen välttämättömänä pahana. Raha pitää rahasta ja se nauttii myös liikkeellä olosta. Sitä on käytettävä, jotta se haluaisi palata takaisin suurempana joukkona. Ollakseen rikas tulisi kyetä muuntamaan omia ajatusmallejaan ja ymmärtää, mitä raha haluaa.
Rahasta on muodostunut minulle vaikeasti hahmotettava abstraktio, ja näyttelyssäni se muuntuu entistä symbolisemmaksi. Rahasta tulee aarre, jotain mitä ei koskaan tavoiteta. Se on jotain mihin pyritään, tuntematta välttämättä syitä, saati sitä, mitä tavoitteen saavutettua tulisi tehdä.
Minua kiinnostaa kuinka raha saa ihmisen liikkeelle. Miten se saa ihmisen tavoittelemaan menestystä ja jotain kuviteltua parempaa. Etsintä ja haluaminen näyttäytyvät minulle välillä epätoivoisena, välillä koomisena, mutta aina välttämättöminä. Mikään ei tule koskaan olemaan tarpeeksi.
Näyttely on galleriatilaan rakentuva teos. Esillä on liikkuvaa kuvaa, valokuvaa sekä esinekooste. Osana teosta jaan näyttelyn kävijöille sata dollaria. Seteleitä tulen piilottamaan galleriatilaan koko näyttelyn esilläoloajan. Löytäjä saa pitää.
Heini Vanhanen (s.1983) on valmistunut kuvataiteiljaksi Turun Taideakatemiasta keväällä 2013. Hänen pääasiallisena työvälineenä toimii kamera. Työskentelyssään hän luottaa havainnointiin ja intuitioon luodakseen jotain kokemuksellista. Hänen töitään on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä.
Näyttelyä on tukenut Turun Kaupungin kulttuurilautakunta.