Annemaria Silvola on porilainen taiteilija, joka on toiminut pitkään alle kouluikäisten parissa opettaen kuvataiteen valmentavia opintoja 3-6-vuotiaille. Viime vuosina hän on myös toiminut vauvojen värikylpyohjaajana. Hän on kouluttautunut taideterapian alalla ja ohjannut taideterapeuttisia ryhmiä.
Annemaria Silvola kertookin, että taiteen tekeminen on hänelle pitkälti oman elämän käsittelyä. Taiteen tekeminen tuo iloa ja merkitystä hänen arkipäiväänsä. Teoksissaan hän pohtii käännekohtia, muutoksia ja tunnekarttoja.
”Koen olevani taiteessa taaperoiässä, pyrin ylläpitämään lapsenmielisyyttä, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta sekä ihmettelyä. Olen innostunut käyttämään perinteisestä suorakulmaisesta maalausmuodosta poikkeavia pohjia ja maalannut paljon vapaana riippuviin kankaisiin ilman kehyksiä sekä pyöreisiin pohjiin. Maalaan useimmiten akryyliväreillä. Teen myös grafiikkaa ja keramiikkaa sekä akvarelleja. Toisinaan käytän sekatekniikkaa ja saatan lisätä teokseen kierrätystavaraa. Installaatiot ovat tulleet myös tärkeäksi osaksi ilmaisuani taiteilijaryhmäni yhteisnäyttelyiden myötä.” sanoo taiteilija.
P-galleriaan Annemaria Silvola tuo isohkoja seinävaatteenomaisia akryylimaalauksiaan. Näyttelyn aiheen Silvola sanoo lähteneen vanhasta kaskusta, joka kertoo kahdesta miehestä, jotka pitkäksi venyneen juhla-illan jälkeisenä päivänä tapaavat kadulla ja toinen kysyy kaveriltaan: ” Mitä vaimo? Sanoiko pahasti?” Kaveri vastaa:” Ei vaan hyvästi!”
Silvola kertoo: ”Tästä lähti ajatuskuvioni liikkeelle. Hyvästi sanominen sisältää toiveen luopumisen hyvästä tuloksesta; kaikki käy hyvästi!
Koko elämämme on täynnä hyvästejä. Joskus hyvästijättö ei ole mieluisaa, mutta ajan kuluessa saakin huomata sen olleen portti uuteen, hyväksi meille ja matkallemme.
Ilman hyvästejä emme siirry eteenpäin, emme löydä uusia maailmoja, emme kasva ihmisinä. Lopulta viimeisen ja suurimman hyvästimme jätämme elämälle ja toivomme käyvän vielä kerran hyvästi.”
Annemaria Silvola on pohtinut tässä teoskokonaisuudessa elämän monia, pieniä ja isoja, väistämättömiä hyvästejä sekä hyvästi -sanan positiivisuutta, ajatusta luopumisen tuomasta hyvästä.
