Minun jälkeeni ollut on niin vaikeaa,
seuralaisia riittänyt on, mutt’ et mitään saa.
The Janiness of Jani on taiteilijapuhetta. Se on näyttelyinstallaatio, joka koostuu Jani Petteri Virran ääni- ja videoteoksista, omakuvista sekä yllätyselementeistä. Digitaalinen ja analoginen sulautuu käsintehtyyn, tekstit taktuaalisiin materiaaleihin ja käsitetaide paljaaseen itseihailuun. Kokonaisuu-den henki haetaan englantilaisen taiteilijan Joshua Sofaerin vuonna 2013 lanseeraamasta käsitteestä the Janiness of Jani. Kaiken ei tarvitse kertoa Janista, mutta olla Jania.
The Janiness of Jani on poptaidetta – populaarein näyttely Porissa vuonna 2020. Mikään muu ei olisi Jani Petteri Virran arvoista, ei mikään. Janius on mies, taiteilija ja miestaiteilija, joka ottaa kantaa ja viihdyttää. Jani ottaa itsensä vakavasti.
Taiteilijuuden käsite, sen kyseenalaistaminen ja uudelleentoistaminen, on usein mukana Virran töissä – etenkin hänen performanssitaiteessaan. Jani suhtautuu kaiholla romanttiseen taiteilija-nerouteen, ja hänen ratkaisunsa oman kaihonsa/halunsa ja järkensä kertoman todellisuuden risti-paineeseen on ihanne teoksien tekemisestä mahdollisimman tosissaan. Kun tosissaan tekeminen ylittää̈ osaamisen rajan, syntyy hetkiä̈, jolloin välittyy ”puhdas” tunne – tunne, jonka koomisuuden tiedostaa sekä̈ taiteilija että̈ vastaanottaja (vaikkakaan Jani ei halua välttämättä tietää̈, kuinka koomiselta hänen työnsä toisesta ihmisestä̈ tuntuu). Niissä̈ hetkissä̈ syntyy positiivisia kohtaamisia.
Näyttely on suunniteltu yhdessä galleriakoordinaattorina työskentelevän taiteen tuottaja ja kuraat-tori Mia Niemisen (FM) kanssa. Kokonaisuus sisältää kaksi tapahtumaa: päätösperformanssin sekä ”Tehdään Jani Petteri Virta -performanssi” -työpajan.
Kaikki näyttelyn teokset ovat lunastettavissa ilmaiseksi tai lounasta vastaan ja niitä saa koskea.
~~~
Jani Petteri Virta (s. 1977), kenties jo legenda suomalaisen nykytaiteen kentällä, on Turussa asuva itäsuomalainen kuvataiteilija, jolla on takanaan yli kuusikymmentä performanssiensi-iltaa ja kuusitoista yksityisnäyttelyä. Janin performansseja on kuvailtu niin ajatusta herättäviksi kuin viihdyttäviksikin, mikä sopii, sillä hän itse näkee liikkuvansa taidekoulutaiteen ja populaarikultuurin – yhtä lailla tv:n teinisarjojen kuin sarjakuvan ja iskelmän – syvissä pyörteissä.
Taiteen edistämiskeskus ei alkujaan tukenut näyttelyä, sitten
välissä tuki korona-apurahan myötä – mistä kiitos heille, mutta
loppuvaiheeseen tukea ei tullut. Oskar Öflunds Stiftelse sekä Suomen
kulttuurirahaston keskusrahasto ja maakuntarahastot kieltäytyivät
tukemasta näyttelyn valmistamiseen liittyvää työtä pyynnöistä huolimatta.
