Vapaasti hengittävä kaikkeus, elämän jatkuva liike, olemassaolo. Sinä. Minä. Vuori. Pilvi. Kukka.
Ja sitten, katoavaisuuttaan pelkäävän ihmiskunnan luoma todellisuus, johon putkahdimme. Ensi hetkistä lähtien oppien kokemastamme, halusimme tai emme. Sisäistäen rakenteita ja uskomuksia, jotka lopulta saivat meidät ohjelmoitua pelkoon. Takertumaan oljenkorteen, kuin tukevasti kelluva, joka uskoo hukkuvansa. Opimme pitämään kiinni. Perinteistä, täydellisyyden tavoittelusta, toisten tai itsemme kontrolloimisesta, surusta, nautinnosta, kuka mistäkin. Jähmetyimme, muurasimme itsemme turvaksi rajoittavia tiloja ja määritelmiä, samalla eristäen itsemme todellisesta turvastamme -elämän, elävän energian ikuisesta virtauksesta, rakkaudesta. Erkanimme liikkeestä. Erkanimme hengittämisen ilosta ja muutoksesta luonnollisena olotilanamme.
Kukka ja ikiaika syntyi halusta päästää irti ja heittäytyä matkalle kohti vapautta.
Näyttelyn jokainen maalaus ja installaatio on syntynyt Alasaarelan ja Hannulan yhteistyönä. Tervetuloa!
