NAAMATAULU | Porin Taiteilijaseuran kesänäyttely | 4.–19.7.2020

naamataulu

Porin Taiteilijaseuran perinteisen kesänäyttelyn nimi on tällä kertaa Naamataulu. Taiteilijaseuran jäsenten yhteisnäyttelyssä on mukana 32 taiteilijaa.

Näyttelyyn osallistuneet taiteilijat ovat pitkälti pysytelleet esittävän taiteen linjoilla, vaikka naamataulun teemaa oli mahdollista käsitellä myös viitteellisesti. Mukana on silti myös yllättäviä ratkaisuja. Näyttelyn monipuolisuus näkyy paitsi persoonallisissa tyyleissä myös moninaisissa tekniikoissa, joita on piirroksista ja veistoksista aina 3D-tulostukseen.

Näyttelyn taiteilijat ovat:
Petri Haavisto, Anna Halls, Helena Haula, Anni Hurmila, Pirjo Ihamäki, Helena Kause, Anne Kimiläinen, Ari Koivisto, Paula Koivuviita, Olga Krok, Kari Kuisma, Raija Kuisma, Kari Kärkiluoma, Katja Laakso-Leppänen, Maria Leppänen, Riitta Lehto-Toivanen, Kauko Lehtonen, Jonna Lepistö, Timo Lintula, Pirjo Niemenrinne, Sirpa Ojala, Heikki Peltoniemi, Heli Piittala-Virtanen, Raili Rostiala-Laaksonen, Annemaria Silvola, Mari Syrén, Tea Söderlund, Pasi Vainionpää, Kaarina Valkama, Hanna Valtokivi, Heli Väisänen ja Mikko Ängeslevä.

Näyttelyn avajaiset järjestetään perjantaina 3.7. klo 18–20.

JÄLKI | Porin taidekoulun aikuisten päättötyönäyttely | 6.-28.6.2020

Porin taidekoulun, taiteen perusopetuksen laajan opintomäärän päättävien aikuisten päättötyöt ovat esillä Porin Taiteilijaseuran P-galleriassa 06.06.-28.06.2020. Näyttelyssä on teoksia kuudelta opiskelijalta.

Päättötyö on nelivuotisten opintojen viimeisenä vuotena tehtävä itsenäisesti suunniteltava ja toteutettava työ. Päättötyössä opiskelija antaa näytteen omasta osaamisestaan ja vahvuudestaan kuvantekijänä. Päättötyön osana on teoksen tai teossarjan työprosessia kuvaava portfolio. Päättötyön suorittaneet oppilaat saavat päättötodistuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän suorittamisesta.

Päättötöitä ovat ohjanneet kuvataiteilija Hanna Tammi ja kuvataiteilija Pasi Vainionpää sekä kuvataiteilija Ari Koivisto.

Näyttelyn taiteilijoina ovat:

Annina Palonen: Taide on minulle kasvuprosessi. Päättötyössäni pohdin ihmisen alkujuuria, alkuvoimaa, naiseuden voimaa. Kuinka tänä päivänä kohtaamme tämän kunnioitetun ja pelätyn voiman?

Eila Haapalahti: Luonto, sen kaikki ilmenemismuodot valoineen ja väreineen ovat minulle tärkeitä, alituiseen ihastelun kohteina. Niitä haluan työssäni ilmentää.

Heidi Lammi:  Päättötyöni syntyi palavasta halusta tuoda mieleni kaksiulotteinen kuva fyysiseksi objektiksi.  Minulle on tärkeää että teokseni muotokieli herättää katsojassa mielenkiintoa teoksen aiheesta ja sisällöstä riippumatta

Miia Ylikoski: Haluan teoksillani luoda katsojalle tarinan tai ajatuksen siitä miltä jokin tuntuu. Pidän grafiikan  ja keramiikan arvaamattomista työtavoista, joissa virheetkin voivat jalostua onnistumiseen.

Nova Liiho: Päättötyössäni käsittelen kahta kokemaani menetystä. Maalaamisen lisäksi olen hyödyntänyt töissäni kierrätysmateriaaleja.

Riikka Raitio: Päättötyöni kuvaa selviytymisprosessiani rankassa elämänmuutoksessa musiikin ja kuvataiteen keinoin.

Lisätietoja: Henna Jaatinen, rehtori. Puhelin 044 701 1257

Annina_Palonen_2020

Annina_Palonen_2020

Heidi_Lammi_2020

Heidi_Lammi_2020

PIMEÄN HEIJASTUS | Maija Vanhatapio | 6.-22.3.2020

Näyttelyn teokset ovat matkoja maisemiin ja tunnetiloihin. Ne ovat luonnossa liikkujan kokemuksia metsästä, veden ääreltä tai tunturin laelta värien, muotojen ja valon vuoropuheluina – ihmisen ympäristön moni-ilmeisiä ja moniaistisia tunnelmia.Teosten avulla haluan tuoda esiin syvää kosketustani luontoon ja korostaa monimuotoisen luonnon säilyttämisen välttämättömyyttä. Maalauksilla ei ole paikannettavaa lähdettä; ne ovat muistojen mosaiikkia ja luontokokemuksen vapauttavaa, pohjoista voimaa. Kuvaan näkemääni; puran kokemukseni osiin, poimin muotoja, värejä, valoja ja rakennan niistä abstraktin tarinan katsojan omaan luontohetkeen. Hetki luonnossa menettää realistisuutensa, vain säilyttämisen ja jatkuvuuden tunne elää. Teosten tekniikkana on akryyli, öljy tai niiden yhdistelmä ja sekatekniikka. Teokset ovat syntyneet tämän ja kahden viimeisen vuoden aikana.

Maija Vanhatapio (1946) on Helsingissä syntynyt, Kajaanissa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija ja graafikko, Oulun taiteilijaseura 63:n jäsen. Valmistunut graafiselta linjalta Ateneumissa 1969. Toiminut mainostoimistoissa Tampereella ja omassa toimistossaan Rovaniemellä mainonnan suunnittelijana. Lisäksi suorittanut Lapin Yliopiston kuvataiteen avoimia opintoja ja osallistunut alan työpajoihin sekä erilaisiin kursseihin mm. Orivedellä. Vanhatapio on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyjä, osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin sekä valtakunnallisesti jyrytettyihin (viimeksi PTL:n Oxygenum) näyttelyihin. Tälle vuodelle Vanhatapio on valittu Sotkamon Aatokseen touko-ja kesäkuun taitelijaksi sekä Lapin kuvataideseuran Galleria Kellokkaaseen elo-syyskuulle.

Sula, akryyli _öljy, 100x80 cm, 2019

Sula, akryyli_öljy, 100×80 cm, 2019

Suvanto, akryyli, 73x60 cm, 2019

Suvanto, akryyli, 73×60 cm, 2019

KUKKA JA IKIAIKA | Eve Alasaarela & Inka Hannula | 14.2.-1.3.2020

Pelon mittakaava, installaatio, 2018

Pelon mittakaava, installaatio, 2018

Vapaasti hengittävä kaikkeus, elämän jatkuva liike, olemassaolo. Sinä. Minä. Vuori. Pilvi. Kukka.

Ja sitten, katoavaisuuttaan pelkäävän ihmiskunnan luoma todellisuus, johon putkahdimme. Ensi hetkistä lähtien oppien kokemastamme, halusimme tai emme. Sisäistäen rakenteita ja uskomuksia, jotka lopulta saivat meidät ohjelmoitua pelkoon. Takertumaan oljenkorteen, kuin tukevasti kelluva, joka uskoo hukkuvansa. Opimme pitämään kiinni. Perinteistä, täydellisyyden tavoittelusta, toisten tai itsemme kontrolloimisesta, surusta, nautinnosta, kuka mistäkin. Jähmetyimme, muurasimme itsemme turvaksi rajoittavia tiloja ja määritelmiä, samalla eristäen itsemme todellisesta turvastamme -elämän, elävän energian ikuisesta virtauksesta, rakkaudesta. Erkanimme liikkeestä. Erkanimme hengittämisen ilosta ja muutoksesta luonnollisena olotilanamme.

Kukka ja ikiaika syntyi halusta päästää irti ja heittäytyä matkalle kohti vapautta.

Näyttelyn jokainen maalaus ja installaatio on syntynyt Alasaarelan ja Hannulan yhteistyönä. Tervetuloa!

Etsimässä, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Etsimässä, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Talo muuttaa, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

Talo muuttaa, Eve Alasaarela_Inka Hannula, 74 x 59 cm, 2018

ENSIMMÄISELTÄ RIVILTÄ | Lars Rebers | 25.1-9.2.2020

Jo muutaman vuoden ajan olen työskennellyt katsoen taaksepäin ajassa. Kun täytin 50 vuotta, uteliaisuus heräsi uudelleen kokemaan fyysisiä paikkoja, jotka ovat joskus olleet olinpaikkani. Paikalla itsellään ei ole merkitystä, tapahtumilla, tunteilla ja muistoilla on.  Mutta yhteys on niin voimakas, että paikka ja visuaalinen tunkeutuminen silmiin ovat tarpeen herättämään koko muistojen paletti eloon. Olemme kuitenkin aina tuote kaikesta, johon olemme joskus osallistuneet, joten itseni altistaminen tällaiseen tuo kokemuksia joita en uskonut olevan. Näyttely on retrospektiivinen ja visuaalinen kartta siitä, kuka olen ollut ja minkälainen minusta tuli. Jonkinlainen visuaalinen DNA lyhyiden selitysten kera.

Lars Rebers (s. 1963, Loviisa) on valokuvataiteilija, taidepedagogi ja ikuinen opiskelija. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi 1990 sekä taidepedagogiksi 1996. Rebers opiskelee parhaillaan taideopettajaksi, Aalto yliopistossa. Rebers on pitänyt lukuisia näyttelyitä kotimaassa. Hän on Valokuvataiteilijoiden Liitto ry:n jäsen.

teoskuva

IHMISEN JÄLKI | Mikko Ängeslevä | 3.-19.1.2020

Veistoksellinen tutkimus ihmisistä ja esineistä.

Kokonaisuus ei pyri esineellistämään ihmistä, mutta se  inhimillistää esineen. Erilaisista tavaroista rakennetut teokset pureutuvat ihmisenä olemisen arkeen ja mysteeriin, sitä kommentoiden, sekä leikkisästi ajatuksia herätellen. Arkiset, tunnistettavat objektit avaavat väylän teosten hahmottamiseen, mutta ajatukset kuvien takana näyttäytyvät hiljalleen täydellistäen taidekokemuksen. On kiinnostavaa lähteä tulkitsemaan ihmisen kaltaista monimuotoista olentoa, selkeän tarkoituksen omaavien objektien välittämänä.

Teosten visuaalisessa maastossa laaja-alainen kierrätysmateriatarpeisto kohtaa monipuolisen valikoiman työstötekniikoita taidemaalauksen ja kuvanveiston saralta.

Mikko Ängeslevä (s.1982) asuu ja työskentelee Kokemäellä, lakkautetun kyläkoulun tiloissa. Hän on valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 2016. Näyttelyitä ja muuta julkista taiteellista toimintaa on ollut vuodesta 1999 lähtien kotimaan ohella Ranskassa, Ruotsissa, Virossa, Ghanassa, Portugalissa ja Latviassa. Ihmisen jälki on Ängeslevän toinen yksityisnäyttely Porissa.

Näyttelyä on tukenut Taiken Satakunnan taidetoimikunta

Sielu / 2018 Kierrätysmateria, spray 75 x 90 x 75 cm

Sielu / 2018
Kierrätysmateria, spray
75 x 90 x 75 cm

Parisuhde / 2018 Kierrätysmateria Tuolit: 76 x 110 x 41 cm, Tv-systeemi: 66 x 115 x 77 cm

Parisuhde / 2018
Kierrätysmateria
Tuolit: 76 x 110 x 41 cm, Tv-systeemi: 66 x 115 x 77 cm

PEEN JOULU | Porin Taiteilijaseura | 30.11.-15.12.2019

Peen joulu
30.11.-15.12.2019 Porin Taiteilijaseuran talvinäyttely P-galleriassa

Avajaiset perjantaina 29.11. klo 18-20Joulunäyttelyn-juliste-2019

Tervetuloa!

Tonttu istahti ylimmälle rapulle puuhakkaan päivän päätteeksi. Hän oli hoidellut omia tonttuhommia, sukinut parran, ommellut salataskun nuttuunsa, haistellut säätä, mutta auttanut myös kotinsa kiireisiä ihmisiä. Sähkökiuas oli jäänyt päälle, maitopurkki oli unohtunut pöydälle ja lasten sukkapyykki oli jäänyt ripustamatta.

Ja tiedoksi kaikille, että tämä on nyt sellainen harmaa tonttu, ei joulupukin tonttu. Nämä tontut asuvat joka kolkassa, taloissa, metsissä ja pihapiirissä. Heidän tehtävänä on katsoa vähän ihmisten perään, jos heitä vain välillä muistetaan puurolautasella, kunnon loppulöylyillä, eikä sotketa heidän synnyinkoloja metsissä tai riivitä sammalia kivien päältä. Tälle tontulle riitti mainiosti puuronloppu kattilan pohjassa, hunajatee ja hiljainen talo öisin. Hiiretkin hän oli lahjonut pysymään poissa seinän välistä möykkäämästä ja vienyt niille murusia ulos kiven päälle. Tontun mielestä siinä oli taikaa, kun hän valvoi kodin unta ja katseli rapputasanteella ihmisten seinälle hankkimiaan ja saamiaan taideteoksia. Niissä näkyi ajan pitkä virta ja ne paljastivat tontulle ihmisen mielen.

Taidehankintoja isoon tai pieneen makuun P-gallerian talvinäyttelystä!

TURVALLISUUTTA JA KOMPASTUSKIVIÄ | Annina Cerón | 8.-24.11.2019

 

Taiteen tekeminen on vuoropuhelua sisimpäni kanssa. Se toimii muistuttajana, kuka olen ihmisenä
ja mikä minulle on tärkeää. Luovuus on kekseliäisyyttä eri materiaalien yhdistämisessä.
Parhaimmillaan se on leikkisä prosessi, joka on vanha tuttu lapsuudesta ja joka on kulkenut
mukana näihin päiviin asti. Käytän laajasti erilaisia materiaaleja keramiikasta ja tekstiilistä aina
kierrätysmateriaaleihin. Materiaalit ja tavarat alkavat kertoa omaa tarinaansa, jos on aikaa
koskettaa, katsoa ja kuunnella.
Turvallisuutta ja kompastuskiviä -näyttelyssä olen käsitellyt leikin teemoin toivoa ja epätoivoa sekä
pohtinut yltäkylläisyyden ristiriitaa ”lottovoittajien” Suomessa.
Näyttelyä on tukenut Porin Kaupunki.
Lapsuus taistelu_pehmeistä_arvoista_yksityiskohta

ÄÄRESSÄ | Anne Kimiläinen | 19.10. – 3.11.2019

Harmaan ikikallion viivat ja muodot ovat olleet aiheenani jo yli vuosikymmenen. Ahvenanmaan ulkosaariston nopeasti muuttuvat väri- ja valoilmiöt ovat opettaneet näkemään maailman uusin silmin. Osa maastossa maalattuja, osa työhuoneella tehtyjä. Kun ajattelen jotain maisemaa tai paikkaa jälkikäteen, muistaa palasia sieltä täältä, osan tarkemmin ja osan suurpiirteisemmin. Luonto on minulle maisema.

Ihastuin 2018 kesällä vanhaan tuttuun tekniikkaan, vesiväriin. Se välittää pelkistetysti ja eleettömästi ulkosaariston maisemaa. Vain paperi, vesi, väri ja sivellin. Kätevä maastossa, joskus vaikeakulkuisille luodoille. Vesiväri on maalausmateriaaleista käytännöllisin, se ei saastuta, sen voi ottaa mukaan minne vain. 

Olen kasvanut hitaasti taiteilijuuteen. Vuodet 1996 – 2017 työskentelin graafikkona Yleisradiossa. Graafiseksi suunnittelijaksi valmistuin Lahden Muotoiluinstituutista jossa opiskelin myöhemmin myös multimediaa. Graafikon työ tyydytti pitkään luomisen ja kuvan tekemisen tarvetta. Kuvataiteilijan AMK-tutkinnon suoritin Turun Taideakatemiassa.

Grönvik, 30x30cm, vesiväri paperille, 2019

Grönvik, 30x30cm, vesiväri paperille, 2019

Uroshaahka, 30x30cm, vesiväri paperille, 2019

Uroshaahka, 30x30cm, vesiväri paperille, 2019

RADICAL | KARI KÄRKILUOMA | 28.9. – 13.10.2019

Näyttely kertoo omasta elämästäni, tietoisuudesta, vapaudesta ja muutoksesta.

Esillä on muutamia yleisiä termejä eri ulottuvuuksista ja todellisuuksista. Tietyt perustilat kuuluvat myötäsyntyisesti osana arkipäiväni kokemus- ja oivalluskenttää.

Omalta näkökannaltani niiden merkitys ylittää tieteen, uskonnon, filosofian, taiteen, ideologioitten, henkisyysjärjestelmien tai muitten mielen rakennelmien ja ehdollistumien.

On tärkeää, että jokainen voi ymmärtää ja kokea minkä tahansa asian vapaasti omalla tavallaan, oman ymmärryksensä, valmiutensa, uskomisensa ja tietoisuutensa mukaisesti.

Teoksissa olevat kotimaiset ja muut kielet on huomionosoitus eri kulttuureille ja kielille. On ollut pitkä tai lyhyt matka läpi muinaisten mantereitten sivilisaatioiden, kautta nykyisten maanosien ja kansojen kulttuuri-ilmentymien.  Lisäksi määrättömät seikkailut eri ulottuvuuksissa, kehollisissa ja kehottomissa olomuodoissa. Päättymätön tarina..

Uudemman Maan kuvitteleminen ei ole hedelmätöntä tai turhaa. Maa ilman kilpailua, valtaa, rahaa, sotaa, uskontoa, ympäristön tuhoamista, tehokkuutta tai muita massapsykoottisia ohjelmointeja.

Juuri oikeassa vaiheessa jokainen kamppailee, kompuroi ja liukuu omaan todelliseen vapauteensa. Lineaariajallisesti ehkä kymmenen, sadan, tuhannen, tai sadantuhannen vuoden kuluttua.  Ajattomuudessa ilman aikatauluja.

NÄYTTELYN AVAJAISET on perjantaina 27.09.2019 kello 18-20 P-galleriassa. TERVETULOA!

A-tikas_hulavanne_ piikki_2019

A-tikas_hulavanne_ piikki_2019