Emilia Mäkelä käsittelee teoksissaan transfeminiiniä kehoa. Hän pohjaa maalauksensa
ottamiinsa ns. thirst trap valokuviin. Mäkelän töissä omakuva ei liity pelkästään identiteetin
rakentamiseen vaan haluun nähdä poseerauksen läpi ja näyttää oma kömpelyytensä sekä
epävarmuutensa maalausprosessin kautta.
Maalaamalla kopioita samoista kuvista edellisten maalaustensa pohjalta Mäkelä haluaa
häivyttää alkuperäisen kuvan. Hän on kiinnostunut digitaaliseen kuvaan syntyvistä jäljistä
kun sitä kopiodaan uudelleen ja uudelleen esimerkiksi ottamalla kuvankaappauksia, jolloin
sen sisältämää tietoa häviää asteittain. Kuvan pakkautuessa mössöksi syntyy samalla uusia
yksityiskohtia ja värialueita.
Näyttely kokonaisuus koostuu kankaalle maalatuista öljyväritöistä, sekä guassilla paperille
maalatuista kuvasarjoista.
