Näyttelyn teokset ovat saaneet inspiraation Laulujen laulu kirjasta. Laulujen laulu eli Korkea veisu on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Kirja on kirjoitettu 900-luvulla ennen ajan laskun alkua ja sen kirjoittajasta ei ole tietoa. Miten tekstit ovat päätyneet Raamattuun on myöskin epäselvää ja miksi ne ovat saaneet jäädä sinne Raamatun uudistamisen jälkeen, on aiheuttanut hämmennystä. Onko tekstit ymmärretty väärin ja on tapahtunut iloinen väärinkäsitys? Laulujen laulu on kuvaus miehen ja neidon inhimillisestä, eroottisesti latautuneesta, rakkaudesta. Laulujen laulu ei ole helppo kirja. Tuossa kirjassa ei mainita kertaakaan Jumalan nimeä. Runoissa käydään vuoropuhelua miehen ja neidon välillä, heidän ylistäessä toisiaan. Sopiikin kysyä, mitä ihmettä tällainen kirja tekee Raamatussa. Minua nämä kauniit tekstit ovat ilahduttaneet kovasti ja luen niitä maallikon että taiteilijan näkökulmasta. Teoksissa käsittelen kahden ihmisen välistä suhdetta ja sitoutumista toiseen. Rakkauden tunnetta, ihastumisesta aina antautumiseen. Teokset edustavat maalauksellista abstraktia taidetta, jossa ei pyritä yhdennäköisyyteen vaan todellisuuden pelkistämiseen. Värit kuvaavat tunteita ja tiloja. Teoksissa olen tutkinut myös kristinuskon historiallisia ja liturgisia värejä. Joista esim. punainen on ollut aiemmin pyhä väri ja ennen värin demonisointia, sillä kuvattiin Pyhää Henkeä. Käytän punaista kuvaamaan rakkautta ja intohimoa ja samalla ajattelen, että läsnä on aina Pyhä Henki.
