Emilia Mäkelä käsittelee teoksissaan transfeminiiniä kehoa. Hän pohjaa maalauksensa ottamiinsa ns. thirst trap valokuviin. Mäkelän töissä omakuva ei liity pelkästään identiteetin rakentamiseen vaan haluun nähdä poseerauksen läpi ja näyttää oma kömpelyytensä sekä epävarmuutensa maalausprosessin kautta. Maalaamalla kopioita samoista kuvista edellisten maalaustensa pohjalta Mäkelä haluaa häivyttää alkuperäisen kuvan. Hän on kiinnostunut digitaaliseen kuvaan syntyvistä jäljistä kun…
