Hajoaminen synnyttää uusia kuvia, sirpaloituneet muistot järjestyvät uudelleen ja uudelleen. Menneisyys nykyisyydestä katsoen näyttää huomenna erilaiselta kuin eilen.
Värien vuorovaikutus näyttäytyy erilaisena havaitsemisajankohdasta, ympäröivästä tilasta ja valosta riippuen. Elämän kiehtovuus on jatkuvassa muutoksessa, mikään ei pysy samana, vain muutos on pysyvää. Kasvu edellyttää rajojen rikkomista ja muodonmuutosta.
Voiko muistojaan värittää, muuttaa, uudelleentulkita?
Onko siemenessä jo lopullinen muoto olemassa ideana?
Onko kaaoksessa järjestyksen siemen?
Porin Taiteilijaseuran P-galleriassa esillä olevissa puupiirroskollaaseissa Eija Piironen on repinyt, leikellyt ja koonnut uudelleen vanhoja puupiirroksiaan. Edelleen hän on käsitellyt puupiirroskollaasejaan akryyli- tai öljyvärein.
Alunperin Eija Piirosen tuhoamisvimma alkoi hänen työhuoneellaan tapahtuneesta katastrofista: vesi- ja hiirivahingoista. Katastrofi pakotti Piirosen kokeilemaan uudenlaista lähestymistapaa. Piironen ei halunnut hävittää osittain vahingoittuneita puupiirroksia.
Puupiirroskollaasien jälkikäsittely värein kokoaa kuvan uuteen tunnelmaan, jossa alkuperäisistä kuvista on enää ehkä vain aavistus jäljellä.
